On mielenkiintoista nähdä, miten tulemme muistamaan korona-ajan, historioitsija Henrik Meinander sanoo: ”Puhe sukupolvikokemuksesta on suuri yksinkertaistus” - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|60-vuotias

On mielenkiintoista nähdä, miten tulemme muistamaan korona-ajan, historioitsija Henrik Meinander sanoo: ”Puhe sukupolvikokemuksesta on suuri yksinkertaistus”

Henrik Meinanderille historiasta tuli elämäntyö. Se ei tosin ollut hänen tarkoituksensa.

Henrik Meinanderille professorin työssä tärkeintä on kirjoittaminen. ”Silloin tuntee olevansa aidosti vastuussa tekemisistään”, hän sanoo Kalasataman maisemissa.

Julkaistu: 19.5. 2:00, Päivitetty 19.5. 10:10

”Tämän saaren nimihän oli alun perin Blåbergslandet, koska nämä kalliot näyttävät sinisiltä sateen jälkeen. Vasta myöhemmin se muutettiin Blåbärslandetiksi eli Mustikkamaaksi”, Henrik Meinander selostaa.

Kyllä historioitsija tietää.

Seisomme Isoisänsillan kupeessa Helsingin Mustikkamaalla. Meinander briljeeraa innostuneesti paikallistuntemuksellaan ja heittelee lonkalta knoppitietoja lähialueen historiasta. Tietomäärää ei voi kuin ihailla.

Toisaalta, mitä muutakaan Suomen ja Skandinavian histo­riasta väitelleeltä ja Helsingin yliopiston historian professorina parinkymmenen vuoden ajan työskennelleeltä mieheltä voisi odottaa?

Meinanderille historiasta on muodostunut kokonainen elämäntyö. Se ei tosin ollut hänen tarkoituksensa.

Kulosaaressa varttunut Meinander haaveili nuoruudessaan graafikon tai yleisurheilijan urasta ja nousi teini-ikäisenä 800 metrin juoksussa aina ikäryhmänsä kansalliselle tasolle asti.

”Pohdin ihan vakavissani, että otanko Los Angelesin 1984 kisoissa kaksi olympiakultaa vai teenkö niin kuin Peter Snell [uusiseelantilainen olympiavoittaja] ja juoksen ensin yhden kullan ja kaksi lisää seuraavissa kisoissa”, Meinander muistelee.

Suunnitelmat eivät aivan toteutuneet. Haaveet graafikon ammatista kariutuivat Taideteollisen korkeakoulun pääsykokeisiin, orastava urheilu-ura akillesjänteen ja lonkan limapussin tulehdukseen.

Niinpä Meinanderista tuli historiantutkija.

Siihen hänellä riitti painavaa sukutaustaa. Meinanderin isä oli arkeologian professori Carl Fredrik Meinander, isänisä taidehistorioitsija Konni Meinander ja äidinisä taloushistorioitsija Hugo E. Pipping. ”Olen joskus leikilläni sanonut, että kyse oli mielikuvituksen puutteesta”, Meinander sanoo ja nauraa.

Tärkeintä historiantutkijan työssä Meinanderille on kirjoittaminen. ”Jokainen valmistunut kirja on päättynyt rakkaussuhde”, hän kuvailee.

Eron hetkiä on kertynyt monia. Meinander on julkaissut uransa varrella yli kolmekymmentä historiateosta ja saavuttanut myös kansainvälistä näkyvyyttä. Vuonna 2006 ilmestynyt Suomen historia: linjat, rakenteet, käännekohdat on käännetty neljälletoista kielelle.

Historiassa Meinanderia kiehtoo tieteenalan monikasvoisuus.

”Historia on samaan aikaan sekä tiedettä että taidetta. Sen pitää perustua ennen kaikkea luotettaviin lähteisiin mutta myös mielikuvitukselle – tarinankertomiselle. Postmodernien historioitsijoiden mielestä koko tieteellinen osa on tosin pelkkää silmänlumetta. Että oikeasti kyse on kaunokirjallisuudesta.”

”Historiankirjoituksessa on kuitenkin vaarallista, jos antaa kirjalliselle muodolle yliotteen. Muodon pitää olla osa sisältöä, eikä ilmaisulle saa antaa liikaa vapautta. Toisaalta hyvä ilmaisu korostaa viestiä. Se on vaikea yhtälö.”

Merkittävä näkökulma Meinanderin työssä on ollut aatteiden sosiaalihistoria.

Vuonna 2009 hän lanseerasi sotahistoriallisessa teoksessaan Suomi 1944 käsitteen ”tunnemaisema”. Sillä hän halusi kuvata sitä tunteiden, ajatusten ja aatteiden monenkirjavuutta, joka esiintyy yhtäaikaisesti yhteiskunnassa.

Meinander ottaa esimerkiksi tapahtumat Karjalan kannaksella kesäkuun lopulla 1944. Jälkipolville on kerrottu tarinaa koko kansaa yhdistäneestä suuresta torjuntavoitosta.

Meinanderin mielestä kyse on kuitenkin vain osasta tarinaa. Esimerkiksi Ruotsiin siirretyt sotalapset, inkeriläisväestö ja Neuvostoliittoon jääneet sotavangit kokivat olot aivan toisesta näkövinkkelistä.

Käsite torjuntavoitostakin keksittiin vasta vuonna 1956.

”Puhe aikalaistunteesta ja sukupolvikokemuksesta ovat suuria yksinkertaistuksia”, Meinander toteaa.

”On mielenkiintoista nähdä, miten ihmiset tulevat assosioimaan korona-ajan tapahtumia. Paljon riippuu siitä, mitä myöhemmin opimme tietämään asiasta. Toiset kokemukset saavat entistä enemmän merkitystä. Näin muisti toimii. Sama pätee myös historiakulttuuriin.”

Kuinka paljon historioitsija ajattelee tulevaisuutta?

”Aika paljonkin”, Meinander sanoo.

”Olen joskus esittänyt puolileikilläni, että historiantutkimus ja tulevaisuudentutkimus pitäisi yhdistää. Tulevaisuuden tutkimuksen empiriaa ei ole mikään muu kuin historiallinen aineisto. Sen perusteella erilaiset skenaariot tehdään.”

Kaikkea ei voi kokenut histo­rioitsijakaan ennustaa.

Meinanderin syntymäpäivänä julkaistaan päivänsankarilta itseltään salassa pidetty juhlakirja Cádizin suolaa – ja muita kertomuksia (Siltala). Kirjan ovat toimittaneet hänen työtoverinsa.

Onnea myös siitä.

Henrik Meinander

Syntyi 1960 Helsingissä.

Filosofian tohtori 1994.

Helsingin yliopiston historian professori vuodesta 2001.

Helsingin yliopiston Historian laitoksen laitosjohtaja 2004–2006 ja Humanistisen tiedekunnan varadekaani 2010–2013, Tukholman Suomi-instituutin johtaja 2001– 2002. Mannerheim-museon intendentti 1991–1997.

Julkaissut yli 30 historia­teosta.

Perheeseen kuuluu puoliso, neljä lasta ja lapsenlapsi.

Täyttää 60 vuotta tiistaina 19. toukokuuta.

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri