Muistelma
Jari Lindström: Syvään päähän. Muistelmani. WSOY. 411 s.
Vielä vuosi sitten Jari Lindström oli valtioneuvoston jäsen, Juha Sipilän hallituksen työministeri. Tänään 54-vuotias Lindström, lempinimeltään Jarppa, on työtön. Ensimmäisen työttömyysvuoden aikana hän kirjoitti kirjan ja antoi sen nimeksi Syvään päähän. Muistelmani.
Kirja on paikallisaktivistin kertomus perussuomalaisten noususta Kymen teollisuusalueella ja sisäpiiriläisen raportti puolueen hajoamisesta. Molemmat tapahtumat heiluttelivat Suomen politiikkaa ja vaikuttavat edelleen. Vanhat puolueet Sdp, keskusta ja kokoomus pitävät toki valtaa maassa, mutta niillä on yhteensä neljäkymmentä kansanedustajaa vähemmän kuin ennen perussuomalaisten nousua.
Kirja on myös luokkaretkikuvaus, miten tavallinen duunari nousi yhteiskuntahierarkian läpi nopeasti huipulle asti ja tuli sieltä rysähtäen alas. Kansanedustajana ja ministerinä Lindström kohtasi monenmoisia asioita ja paljon ihmisiä, kuten toverikansanedustajan, joka ei kahdeksaan vuoteen tervehtinyt häntä.
Ennen politiikkaa Jari Lindström teki yli kaksikymmentä vuotta töitä paperitehtaassa.
”Tehdastyö ei kuitenkaan ollut milloinkaan niin raskasta kuin tehtäväni ministerinä. Työt eivät tulleet ikinä perässä kotiin. Kun tehtaan portti meni kiinni, työ jäi sinne. Ministerin työ oli mukana jatkuvasti, ja se on julkista, puiden latominen ei”, Lindström vertailee.
Lindström kertoo intiimisti tiiviin tehdasyhdyskunnan yhteiselämästä ja tarkasti tehdastyön yksityiskohdista.
Innostuin tekstistä. Lindström tietää, mistä kirjoittaa, sillä hän on aito proletaari, kolmannen polven tehdastyöläinen, SAK:n ja Paperiliiton koulima ammattiyhdistysaktiivi. Todennäköisesti hän olisi jatkanut siellä eläkkeelle, jollei UPM olisi sulkenut tehdasta.
Perussuomalaisiin hän hakeutui vuodenvaihteen 2006 tienoilla. Tuolloin puolue oli pieni. Siitä viiden vuoden päästä puolue oli maan toiseksi suurin ja Jari Lindström kansanedustaja.
Juha Sipilän hallituksen aloittaessa keväällä 2015 Lindström halusi ja pääsi työministeriksi, mutta joutui vastoin tahtoaan myös oikeusministeriksi. Kahden ministerin töiden hoidosta tuli painajaismaista. Tuplaministeriltä meni terveys ennen kuin hallituspuolueet tulivat järkiinsä ja jakoivat keväällä 2017 kahden ministerin työt kahdelle ministerille.
Painetta lisäsi vielä perussuomalaisten hankala asema. Puolue oli kasvanut suureksi räväkällä oppositiopolitiikalla ja joutui hallituksessa vastuuseen puheistaan.
”Tuossa kaikessa konkretisoitui populistisen puolueen suurin ongelma: vastuun kantaminen versus lupaukset tai sellaisiksi tulkitut tavoitteet.”
Jo kesän 2015 puoluekokouksessa Lindström pani merkille, että Jussi Halla-aho sai puheestaan raikuvammat aplodit kuin Timo Soini omastaan.
”Porukka antoi tuolloin myrskyvaroituksen, joka olisi pitänyt osata ottaa vakavasti. Ei otettu. Ja vaikka itsekin rekisteröin muutoksen, en tajunnut sen suurempaa merkitystä. Eikä sitä tajunnut myöskään Soini.”
Karu totuus paljastui kesäkuussa 2017 puoluekokouksessa. Halla-aho valittiin puoluejohtajaksi, ja Soinin kannattajat ministereitä myöten työnnettiin sivuun.
”Huhtasaaren valinta ohi Jussi Niinistön sai minut sillä hetkellä tajuamaan, mitä täällä oikeasti tapahtuu ja myös sen, mitä itse tulen tekemään, täysin riippumatta kenestäkään muusta”, Lindström muistelee.
Hän päätti itse tykönään, että eroaisi perussuomalaisista ja jatkaisi yksinäisenä kansanedustajana kautensa loppuun. Lindströmin ei tarvinnut lähteä yksin. Eduskuntaryhmä hajosi kahtia, ja Lindström jatkoi ministerinä Sipilän hallituksessa vaaleihin 2019 asti. Puolueeksi perustettiin siniset, Soinin ja kumppanien pelastuslautta.
Vaaleissa Jussi Halla-aho nosti perussuomalaiset entiseen kokoonsa ja siniset jäivät ilman paikkoja. Yksi pudonneista oli Jari Lindström. Hän jatkaa Kouvolan valtuustossa vuoden, ja siihen loppuu Jarpan poliittinen ura.
Oikaisu 20.5. klo 14.20: Artikkelin pääkuvassa on Jari Lindström, ei Jari Lindholm, kuten kuvatekstissä aiemmin luki.
