Netflixin kiinnostava dokumenttisarja pohtii median roolia kuohuttavissa rikostapauksissa - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Televisioarvostelu

Netflixin kiinnostava dokumenttisarja pohtii median roolia kuohuttavissa rikostapauksissa

Median tuomitsemat -dokumenttisarjan kuva amerikkalaisesta oikeuslaitoksesta ja rikoksilla rahastavasta mediasta ei ole kaunis.

Median tuomitsemat -sarjan toisessa jaksossa seurataan Bernard Goetzin tapausta. Goetzin media nosti sankariksi.

Julkaistu: 21.5. 2:00

Netflixin dokumenttisarja Median tuomitsemat (2020) on tuorein lisä suoratoistopalvelun pullottavaan true crime -tarjontaan. Näkökulma on kuitenkin totutusta poikkeava, ja jo siksi sille kannattaa antaa mahdollisuus.

Sarja käy läpi kuusi rikos­tapausta Yhdysvaltain lähimenneisyydestä. Keissejä yhdistää niitä ympäröinyt massiivinen mediasirkus. Sarjan valttina on, että tapaukset ovat silti kyllin erilaisia.

Yksi mielenkiintoisimmista on Scott Ameduren murha vuonna 1995. Sen lisäksi, että tapaukseen liittyvää oikeusprosessia seurattiin mediassa tiiviisti, se liittyy vahvasti amerikkalaisen talk show -perinteen äärilaitaan, niin kutsuttuun roska- ja väijytysviihteeseen.

Genreä edustavat Suomessakin esitetyt Jerry Springer Show ja Ricki Lake Show. Ohjelmissa yleisön eteen tuodaan taviksia, jotka yllätetään yksityiselämän mehukkailla paljastuksilla. Sokki saa aikaan reaktion, joka on roskaviihteen pihvi.

Samoilla apajilla oli myös Jenny Jones Show (1991–2003), johon Amedure osallistui. Ohjelmassa Amedure tunnusti ihastuksensa ja fantasiansa paikalle houkuteltuun tuttavaansa Jonathan Schmitziin. Neljä päivää myöhemmin Schmitz ampui Ameduren.

Schmitz tuomittiin toisen asteen murhasta, mutta tuomion jälkeen käynnistyi vielä enemmän huomiota saanut oikeusprosessi, jossa pohdittiin talk show’n vastuuta tapahtumiin.

Toisessa jaksossa nähdään, kuinka New Yorkin metrossa 1980-luvulla neljää mustaa nuorta ampunut valkoihoinen Bernard Goetz kohotetaan mediassa ensin sankariksi, joka uskalsi ottaa oikeuden omiin käsiinsä kyllästyttyään häiriköiviin jengeihin. Lehdistö ja yleisö samaistuivat Goetziin, vaikka tämä myönsikin rikoksensa. Edes myöhemmin selvinneet mahdolliset rasistiset motiivit eivät romuttaneet täysin kuvaa sankarista.

Median tuomitsemat ei maalaa kaunista kuvaa amerikkalaisesta oikeuslaitoksesta. Oikeusprosessi muistuttaa saippuaoopperaa: ensin on rikos, sitten paikalle saapuvat kamerat, tukensa osoittava yleisö ja tähti­asianajajat, joille tapausten kasvava mediahuomio on kuin valo yökköselle. Oikeuden toteutuminen on lopulta sivuseikka.

”Tärkeintä on tarina”, kuvailee eräs asianajaja työtään.

Yhtä pahasti ryvettyneeltä vaikuttaa rikoksella rahastava media. Esimerkiksi Ameduren tapauksessa tv-yhtiö teki aluksi viihdettä talk show’llaan ja myöhemmin vielä oikeudenkäynnin tv-seurannalla.

Ameduren ja laajemmin tunnetun O. J. Simpsonin tapauksen kaltaiset tv-oikeudenkäynnit 1990-luvulla myös tasoittivat tietä 2000-luvun tosi-tv:lle.

Median tuomitsemat, Netflix.

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri

Luetuimmat

Uusimmat