Vain harva eksyy syrjässä sijaitsevaan kainuulaiseen taidekeskukseen – Pienieleisyyttä suosiva Mustarinda-järjestö on toiminut silti jo kymmenen vuotta Suomen taiteen eturintamassa - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Kuvataide

Vain harva eksyy syrjässä sijaitsevaan kainuulaiseen taidekeskukseen – Pienieleisyyttä suosiva Mustarinda-järjestö on toiminut silti jo kymmenen vuotta Suomen taiteen eturintamassa

Tasapaino ympäristön kanssa on tuonut taiteilijavetoiselle kainuulaisjärjestölle vaurautta ja uutta toimintakulttuuria.

Koronakevään aikana on ollut aikaa keskittyä Mustarinda-talon kunnostamiseen.

Julkaistu: 22.5. 14:52

Ekokriittisestä taiteesta ja ympäristökriisistä puhuttaessa on usein esillä ajatus luopumisesta. Kymmenen vuotta täyttävä Mustarinda-seura on kuitenkin löytänyt vaurautta ja uutta toimintakulttuuria etsiessään tasapainoa ympäristön kanssa.

Mustarinda on Kainuun Hyrynsalmella toimiva, mutta kansainvälisestikin merkittävä taiteilijavetoinen järjestö. Monet seurassa ratkotut ongelmat ovat juuri niitä, joita koko taidekenttä pyrkii setvimään ensin ilmastonmuutoksen ja nyt koronan natistelemissa rakenteissa.

Kiteytetysti koko idea on tässä: kuinka löytää vaurautta hidastamisessa sekä elää tasapainossa ja pitkäjänteisesti epävarman ja muuttuvan ympäristön kanssa?

Seura perustettiin vuonna 2010, jolloin ekokriittisen taiteen uusi aalto teki voimakkaasti nousuaan. Mitä kymmenessä vuodessa on tapahtunut?

Ulkoapäin tarkasteltuna takana on kirkkaita vuosia taidemaailman etulinjassa. Seuralaiset olivat vakiinnuttamassa uusmaterialistisen taiteen käytäntöjä Suomessa.

Tänä päivänä jo voimakkaasti valtavirtaistunut antroposeenin eli ihmisen ajan tutkimus oli myös merkittävällä tavalla läsnä nimenomaisesti Mustarindan piirissä jo silloin, kun käsite vielä teki tuloaan Suomen taidekentälle. Seuran lähipiirissä on myös perustettu Bios-tutkimusyksikkö, joka on dominoinut suomalaista ekokriittistä taidetta ja tiedettä yhdistävää keskustelua.

Seuran perustajajäsen, taiteilija Antti Majava suostuu vastentahtoisesti syntymäpäivähaastatteluun. Osasyy tälle on se, että Mustarinda on tänä päivänä verkosto, jossa toimii useita uransa eri vaiheissa olevia taiteilijoita. Joskus äänen voisi antaa myös muille.

Alkuperäisidea Mustarindasta oli kuitenkin Majavan.

Haastattelun aikana Majava pitää taukoa ikimetsien keskellä sijaitsevan Mustarinda-talon julkisivuremontista. Majava puhuu vain vähän taiteesta. Sen sijaan hän kuvaa moninaisia yrityksiä saada Kainuun Paljakanvaaralla sijaitsevasta talosta energiantuotannoltaan omavaraista taideinstituutiota.

”Kyllästyimme jo vuonna 2010 energian tuotannon päästövähennysten hitaaseen etenemiseen. Ajateltiin, että lyödään sitten piuhat poikki valtakunnan verkkoon ja tuotetaan energia itse. Pian kuitenkin tajusimme, että yhden taidekeskuksen omavaraisuus ei ratkaise mitään. Tarvitaan valtava systeeminen muutos koko yhteiskunnan tapaan käyttää energiaa. Mustarinda pyrkiikin omavaraisuuden sijaan tukemaan tätä globaalia muutosta tuottamalla ymmärrystä siitä, millaista on elää vaihtelevien uusiutuvien energioiden, kuten auringon ja tuulen syklien mukaan.”

Vuonna 2010 perustettu Mustarinda-seura ylläpitää kansainvälistä residenssitoimintaa, organisoi näyttelyitä sekä pitää yllä keskusteluja tieteen ja taiteen tekijöiden välillä. Kaiken toiminnan lähtökohtana on tasapaino ympäristön kanssa. Kuva on kesänäyttelyn avajaisista viime vuodelta.

Tie tavoitteisiin on pitkä ja mutkainen. Vielä muutama vuosi sitten talon pihalla esimerkiksi retkotti pientuulivoimala, joka ei kuitenkaan päässyt toden teolla tuottamaan energiaa.

”Maalämpö ja läheinen tuulivoimapuisto toimivat, mutta oma pientuulivoimala oli floppi. On monenlaisia vempaimia ja vimpaimia, joista meilläkin on kokemuksia. Aidosti vähähiilinen energia on kuitenkin tosi kovan työn takana ja vaatii taloudellistakin riskinottokykyä”, Majava tuskailee.

Mustarindassa ajatellaan kuitenkin, että tarvittavan muutoksen jumiutumisen syyt eivät ole taloudelliset tai tekniset. Ennen kaikkea ne ovat kulttuuriset.

”Kulttuuri voi olla staattinen tai säilyttämiseen pyrkivä kuten erilaiset kokoelmat, museot ja kirjastot ovat. Taide on kuitenkin nimenomaisesti olemassa sitä varten, että meillä olisi kehittyvä kulttuuri, joka on huomenna erilaista kuin tänään. Olisi outoa, jos emme taiteilijoina tarttuisi tähän tehtävään.”

Mustarindan kesänäyttelyyn tehty Saara-Maria Karirannan ja Pekka Niittyvirran Viides seinä valittiin vuoden ympäristötaideteokseksi vuonna 2013.

Syrjäisen sijaintinsa vuoksi vain harva on eksynyt Mustarinda-talolle. Talolla nähdyt näyttelyt ovat estetiikaltaan usein pienimuotoisia. Tähän asti suurin tuotanto oli viime kesänä kantaesitetty latvialaisen säveltäjä Anna Ķirsen Puuooppera. Pääasiassa Mustarindan näyttelyt edustavat kuitenkin estetiikkaa, joka korostaa prosesseja monumenttien ja pienieleisyyttä julistamisen sijaan. Joskus talolle on saanut matkustaa pitkän päivämatkan vain katsoakseen hiljaista prosessiteosta metsän laidalla.

Mikä tässä sitten viehättää?

Mustarinda-seuran kentällä pysymisen yksi ilmeinen syy on se, että seura on ylläpitänyt jatkuvasti kestävää ekokriittistä keskustelua ja rakentanut konkreettisesti sellaista taideinstituutiota, joka muuttaa tuotannollisia tapojaan käytännössä. Moni instituutio on vasta matkalla tähän. Siksi seuraa ei voida sivuuttaa, kun katsotaan Suomessa tehtävää ekokriittistä taidetta.

Koronakevään vuoksi elokuuksi suunnitellut juhlallisuudet muuttavat muotoaan. Majavalle tämä ei ole ongelma: aivan yhtä hyvin merkkivuotta voidaan juhlia etänä ja vaikka omalla metsäretkellä.

”Maaseudun rooli on ilmastonmuutoksen ja pandemiakriisin myötä korostunut”, Majava toteaa ja valittelee samalla, että mitään ei tapahdu tarpeeksi nopeasti. ”Itse voisin kymmenvuotisjuhlien kunniaksi laatia kriittistä maaseutukulttuuriohjelmaa, jonka voisi luovuttaa virtuaalisesti tai konkreettisesti jollekin päättäjälle: Suomessa on pula verevistä maaseutuvisioista. Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto ja keskustapuolue hallitsevat, muilla puolueilla ovat heiveröiset maaseutuohjelmat. Maaseudun kehittäminen on yksisilmäistä ja rahaa hassataan käsittämättömiin asioihin.”

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri

Luetuimmat

Uusimmat