Miten olinkaan unohtanut Supertrampin, Nicoletten ja Espanjan euroviisun vuodelta 1973? - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Kolumni

Miten olinkaan unohtanut Supertrampin, Nicoletten ja Espanjan euroviisun vuodelta 1973?

Sauvakävely on yksityiskonsertti ja sukellus muistoihin – kuuntele soittolistaa ja lähde mukaan.

Koronakeväänä kierrän Malmin lentokenttää ja kuuntelen musiikkia.

Julkaistu: 23.5. 2:00

Korona-ajan etätyö yllätti: istun näyttö­päätteellä tiiviimmin kuin toimistolla, ja se tuntuu selässä, niskassa ja vatsassa.

Pakko tehdä jotain. Siksi ruuvasin kävelysauvoihin uudet asfalttitassut ja lähdin tutulle reitille, kiertämään Malmin lentokenttää. Ensin tuntui tylsältä, mutta sitten muistin hyllyyn pölyttyneen joululahjan, bluetooth-kuulokkeet, ja 2010-luvun alussa Spotify-palveluun tutustuessani kootun nelituntisen soittolistan.

Annoin sen valita kappaleet sattumanvaraisesti ja katso: kävelypolku vei nuoruuteen. Niin voimallista on musiikki, kun äänentoisto on kunnossa.

Mitä ihmettä löytyikään?

Tilanteita, joita en muistanut. Ammoin unohtuneita artisteja. Jokainen kokemani sydänsuru.

Chileläisbändi Inti-Illimani vei taas viisitoistavuotiaaksi, kuuntelemaan toimittaja Sakari Määttäsen alustusta sotilasvallankaappauksesta. Laaja kattaus Joni Mitchellin musiikkia muistutti, millainen muka-urbaani snobi olin opiskeluja aloittaessani, toppahartiainen bleiseri päällä ja liukuvärjätyt silmälasit otsalla.

Mitchellit ostettiin tietysti Tunnelin levystä, ihanalta Jussilta.

Entäs Euroviisut? Ei ole nykyään Espanjan Eres Tun (1973) tai Italian I Treni di Tozeurin (1985) veroisia osallistujia.

Paljon kuuntelemaani musiikkia esittävät kuolleet: Aki Sirkesalo, Nicolette Larson, Kate McGarrigle, Harry Chapin, Jan Johansson.

Se kertoo tietysti myös omasta iästäni. Siksi paras kävelymusiikki on rauhallista, tasatahtista. Haluan sauvoa vajaat kuusi kilometriä reippaasti mutta vain vähän hiestyen. Polun korkeimmalla kohdalla on penkki, jolla voi hetken istua ja katsoa maisemaa, joka katoaa, jos ja kun kentälle rakennetaan tuhansien ihmisten uusi asuinalue.

Sillä kohtaa voi kuunnella jotain vielä rauhallisempaa, kuten ranskalaista syntikkapoppia tai Mustanmeren valssin. Niin pehmeästi ­Georg Ots lausuu suomeksikin: sadama.

Lähde rauhalliselle puolentoista tunnin sauvakävelylle ja kuuntele soittolistani:

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri

Luetuimmat

Uusimmat