Paras viihderomaani pitkään aikaan: Lara Prescottin kirja rinnastaa Yhdysvallat ja 1950-luvun Neuvostoliiton - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Kirja-arvostelu

Paras viihderomaani pitkään aikaan: Lara Prescottin kirja rinnastaa Yhdysvallat ja 1950-luvun Neuvostoliiton

Lara Prescottin onnistunut esikoisromaani kertoo klassikkoromaani Tohtori Živagon kirjoittajan ja julkaisemisen tarinan.

Lara Prescott tutki esikoisromaaniaan varten Tohtori Živagon julkaisuhistoriaa. Prescott on saanut nimensä kirjan naispäähenkilön mukaan.

Julkaistu: 23.5. 2:00, Päivitetty 23.5. 9:25

Romaani

Lara Prescott: Tätä ei koskaan tapahtunut (The Secrets We Kept). Suom. Irmeli Ruuska. WSOY. 474 s.

Lara Prescottin esikoisteos Tätä ei koskaan tapahtunut ei ole suuri taiteellinen saavutus. Sen sijaan se on paras ja älykkäin viihde­romaani mitä olen aikoihin lukenut. Viihde ei siis tässä yhteydessä tarkoita mitään aivotonta hömppää.

Teksasilainen Prescott, 37, sai tarpeekseen työstään Yhdysvaltojen demokraattisen puolueen poliittisten kampanjoiden konsulttina ja ryhtyi kirjoittamaan. Yhtenä pontena tähän toimi hänen etunimensä; Prescottin äiti nimesi tyttärensä Laraksi, koska hänen suosikkielokuvansa oli Tohtori Živago, jonka naispäähenkilön nimi on Lara.

Kirjailija Boris Pasternak vuonna 1933.

Niinpä Prescott ryhtyi tonkimaan CIA:n julkaisemia tietoja operaatiosta, jonka tarkoituksena oli ujuttaa maineikkaan venäläisrunoilijan Boris Pasternakin (1890–1960) Neuvostoliitossa julkaisukiellon saanut romaani Tohtori Živago lännessä painettuna neuvostokansalaisten ulottuville. Tiedoissa yliviivatut ja yhä salatut kohdat Prescott täytti omalla mielikuvituksellaan.

Niin syntyi faktan ja fiktion yhdistelmä, joka kertaa Prescottin näkemänä sekä CIA:n operaation 1950-luvun lopulla ja siihen osallistuneiden vaiheita, että Pasternakin ja hänen rakastettunsa Olga Ivinskajan tarinan neuvostovallan armottomassa paineessa.

Boris Pasternak ja Olga Ivinskaja kuvattuina noin vuonna 1957. Pasternak sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1958, muttei saanut ottaa sitä vastaan.

Tohtori Živagohan julkaistiin ensiksi Italiassa 1957. Pasternakille myönnettiin 1958 Nobelin kirjallisuuspalkinto, mutta Neuvostoliitto pakotti hänet kieltäytymään siitä. Vasta vuonna 1988 Pasternakin poika saattoi vastaanottaa isänsä palkinnon tämän puolesta.

Ennen kaikkea Tätä ei koskaan tapahtunut on kuitenkin kertomus naisista 1950-luvulla, joka oli yhä mitä suurimmassa määrin miesten sanelema maailma.

Romaanissa on neljä pääasiallista kertojaa: CIA:n konekirjoittajana aloittava mutta vakoojan puuhiin amerikanvenäläisen taustansa vuoksi päätyvä Irina, kokenut kenttäagentti, houkutuslintu ja hunaja-ansa Sally, nimetön konekirjoittaja, joka kommentoi Irinaa ja Sallya ulkopuolisena sekä Olga Ivinskaja.

Prescottin kirjasta tulee pakostakin mieleen tv-sarja Mad Men, jonka yksi teema oli naisten vaikeus nousta työelämässä toisarvoisista töistä ja saada arvostusta muutenkin kuin ulkonäöllään, miehisen katseen kautta. Itse asiassa tämä nousee Tätä ei koskaan tapahtunut -romaanin keskeiseksi teemaksi.

Prescott sivuaa myös homoseksuaalisuuden kysymystä tiukkaa konformismia vaalineessa amerikkalaisessa 1950-luvun yhteiskunta- ja työelämässä, jossa ”väärän” kumppanin valinta saattoi tuhota koko elämän.

Kirjailija asettaa rohkeasti rinnakkain 1950-luvun Neuvostoliiton taiteilijoitaan ja kaikkia toisinajattelijoita vastaan kohdistaman sorron ja amerikkalaisen lasikattomaailmaan, jossa miehille on kaikki sallittua ja mahdollista ja naisille on varattu vain yksinkertaisia töitä avioliittoa odotellessa. Ja jossa kaikkien on elettävä samojen sääntöjen mukaan, ellei halua päätyä ulkopuoliseksi.

Loppujen lopuksi kumpikin yhteiskunta pyrkii eri tavoin kontrolloimaan jäseniään.

Kaikki romaanin naiset nousevat sorron ja hallinnan yläpuolelle. Yksi koston kautta, toinen luomalla itsensä uudestaan ja kolmas periksiantamattomuudellaan. Miehet jäävät sivuhenkilöiksi, usein vielä heikoiksi ja itsekkäiksi, jopa Pasternak, jonka vuoksi Olga päätyy vankileirille peräti kaksi kertaa.

1950-luvun detaljeja Prescott pudottelee tarinan mausteiksi, elokuvista muotivaatteisiin. Ne piristävät romaanin Yhdysvaltoja kuvaavia jaksoja ja asettuvat kontrastiksi Olgasta ja Boriksesta kertovan osuuden harmaalle ankaruudelle, joka tunnetasolla on vahva ja vivahteikas.

Prescott ei ole sortunut esikoiskirjailijan perisyntiin: rönsyilevyyteen ja turhiin henkilöhahmoihin. Romaani on tiukka ja erittäin hyvin ja selkeästi kirjoitettu. Se ei liioin koskaan korosta viihteellisyyttä teemansa kustannuksella, vaan nivoo nämä kaksi yhteen taitavasti.

Tätä ei koskaan tapahtunut on ilmiselvää elokuvan tai tv-sarjan pohjamateriaalia, ja niinpä sen elokuvaoikeudet onkin jo myyty. Prescott on itse New York Timesin haastattelussa pohtinut, että Irinaa voisi esittää Saoirse Ronan ja Olgaa Michelle Williams. Miksipä ei.

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri

Luetuimmat

Uusimmat