Didrichsenit ostivat Suomen ainoan Rothkon 1960-luvulla muutamalla tuhannella dollarilla – nyt teoksista maksetaan kymmeniä miljoonia - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Kuvan takana

Didrichsenit ostivat Suomen ainoan Rothkon 1960-luvulla muutamalla tuhannella dollarilla – nyt teoksista maksetaan kymmeniä miljoonia

Gunnar ja Marie-Louise Didrichsen hankkivat Grey, White, Purple -teoksen (1960) kokoelmiinsa vuonna 1966.

Mark Rothko: Grey, White, Purple (1960), öljy kankaalle.

Julkaistu: 22.5. 15:01

Mark Rothko:

Grey, White, Purple, 1960, öljy kankaalle. Didrichsenin taidemuseon kokoelmat.

1960-luvun taite oli merkittävä vedenjakaja Mark Rothkon (1903–1970) elämässä. Venäjänjuutalaisen emigranttiperheen lapsi oli elänyt köyhyydessä ja etsinyt ääntään taiteilijana vuosikymmeniä, mutta viimein hän oli noussut suurimmaksi elossa olevaksi amerikkalaiseksi taidemaalariksi.

Uran huippu oli myös alamäen alku. Vuonna 1958 Rothkolta oli tilattu liki 60 neliömetrin verran maalauksia Seagram-yhtiön uuden pilvenpiirtäjän hienostoravintolaan, mutta hän oli viime hetkellä kieltäytynyt luovuttamasta teoksiaan pintaliitopaikan sisustukseksi.

Niinpä hänen uransa merkittävin teossarja Seagram Murals (1958–1959) päätyi useaksi vuodeksi varastoon. Lisäksi taidemaailman kiinnostus oli siirtymässä pois abstraktista ekspressionismista kohti pop-taidetta, joka edusti kaikkea sitä, mitä Rothko Yhdysvalloissa vihasi.

Tästä alkoi Rothkon luisuminen kohti alkoholismia, avioeroa ja lopulta itsemurhaa vuonna 1970.

Näissä olosuhteissa syntyi myös tiettävästi Suomen ainoa Rothkon maalaus Grey, White, Purple (1960), jonka Gunnar ja Marie-Louise Didrichsen hankkivat kokoelmiinsa vuonna 1966.

Teos edustaa Rothkon tavaramerkiksi muodostuneita värikenttämaalauksia, joissa harsomaiset värisumut väreilevät katsojan silmissä, sykkivät ja liukenevat toisiinsa. Niiden värit tuntuvat irtoavan kankaan pinnasta ja synnyttävän vaikutelman tilasta, joka valaisee maalauksen sisältäpäin.

Värimaailmaltaan Grey, White, Purple havainnollistaa siirtymää varhaisempien teosten kirkkaista väreistä kohti synkempää väriskaalaa, joka kulminoituu Rothkon viimeisten vuosien yönmustiin teoksiin.

Didrichsenin maalaus on Rothkoksi sangen pieni, 61 kertaa 47 senttiä. Usein maalaukset ovat niin suuria, että sopivalta katsomisetäisyydeltä (joka oli Rothkon mukaan noin 46 senttiä) värisumuun tuntuu konkreettisesti uppoavan.

Rothkon tavoitteena oli johdattaa katsoja nykyelämän pinnallisuuksista jonkin perustavamman äärelle. Itse hän kuvasi töitään näin:

”Minua kiinnostaa vain inhimillisten perustunteiden – tragiikan, hurmion, tuhon ym. – esille tuominen, ja se, että niin monet ihmiset murtuvat ja itkevät joutuessaan vastakkain minun kuvieni kanssa osoittaa, että minä kommunikoin noilla inhimillisillä perustunteilla.”

Didrichsenit maksoivat maalauksesta 6 500 dollaria eli nykyrahassa vajaat 50 000 euroa. Toisesta vuonna 1960 maalatusta Rothkon teoksesta maksettiin viime vuonna Sothebyn huutokaupassa 50 miljoonaa dollaria eli noin 45 miljoonaa euroa.

Kuvan takana -sarja esittelee kiinnostavia teoksia suomalaisista kokoelmista.

Kuvan takana|Mäntästä löytyy barokkimaalarin harvinainen helmi: Juan de Zurbaránin Hedelmäkori ja kardoni on taiteilijan tuotannon avainteos

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri