Natsien ryöstämän ja takavarikoiman kullan jahtaamisella on kytkös Suomeenkin - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Kirja-arvostelu

Natsien ryöstämän ja takavarikoiman kullan jahtaamisella on kytkös Suomeenkin

Osa kultalaatikoista on edelleen kadoksissa, mutta 784 kultaharkkoa kaivettiin esiin Walchenseen rantatöyräistä.

Amerikkalaisupseereita poseeraamassa kultaharkkojen kanssa niiden virallisella löytöpaikalla Walchensee-järvestä kohoavalla rinteellä: majuri William Geiler (vas.), kapteeni George Garwood ja kapteeni Walter R. Dee. – Kirjan kuvitusta.

Julkaistu: 24.5. 2:00, Päivitetty 24.5. 9:32

Historia

Marcus Wallén: Kadonneen natsikullan jäljillä (Naziguldet och de invigdas hemlighet). Suom. Timo Korppi. Bazar. 543 s.

Tähtäimessä on 24. päivä elokuuta 1945, jolloin entiset SS-upseerit ovat luovuttamassa Saksan valtionpankit viimeiset valuuttavarat, pääosin dollarit ja kullan, Yhdysvaltojen 3. armeijakunnan vastavakoiluosaston kapteenille Garmisch-Partenkirchenissä.

Tähän maalitauluun Maarianhaminassa syntynyt toimittaja Marcus Wallén tulittaa hehtaaripyssyllä teoksessa Kadonneen natsikullan jäljillä. Aiheena natsikulta ja sen kohtalo on sinänsä mielenkiintoinen, vaikka monet kansainväliset kirjat ovat sitä vuosikymmenten saatossa peranneet piilopaikaksi uskotun alppijärven pohjasta.

Toki Marcus Wallén sijoittaa oman kirjansa aivan oikein osaksi tutkimuksellista jatkumoa ja käy lävitse William Stanley Mossin teoksen Gold Is Where You Hide It (1956) ja Ian Sayerin ja Douglas Bottingin kirjan Nazi Gold (1984) keskeiset väittämät ja paljastukset.

Ongelmallista on, että Marcus Wallén ei malta keskittyä avaamaan kolmannen valtakunnan historiaa yksin natsikullan näkökulmasta, vaan laajentaa Kadonneen natsikullan jäljillä -teoksen paikoin turhaksi yleisesitykseksi natsi-Saksan toiminnasta toisessa maailmansodassa ja levittää historian laajakankaalle tuttuakin tutumman natsikauden heraldisen epookin.

Näiltä osin kirja kertaa vanhaa. Samalla myös kerronnasta tulee aikamoista reikäjuustoa. Kerronnan motiivi katoaa ja tarinan punainen lanka katkeaa.

Natsien takavarikoiman ja varastaman kullan ja valtionpankin setelien metsästys huipentuu Garmisch-Partenkirchenissä sijaitsevaan von Blücherin sukuhuvilaan, Haus Hohe Haldeen.

Sinne kokoontuivat operaa­tion keskeiset toimijat, SS-eversti, alppijääkäri Franz Pfeiffer, SS-everstiluutnantti Friedrich Rauch ja opportunistina tunnettu ja seikkailijana Hubert von Blücher, jonka isä Wipert oli toiminut Saksan Suomen-suurlähettiläänä.

Näiltä osin natsikullan kätkeminen ja metsästys saavat kytköksen mutkan kautta myös Suomeen.

Paikalla Haus Hohe Haldeessa olivat myös Hubertin veli, SS-kapteeni Lüber von Blücher, ja Wehrmachtin upseeri Klaus Bremme, joka oli veljesten läheinen ystävä.

He odottivat paikalle miehitysjoukkojen, Yhdysvaltojen armeijan, kapteenia Fred S. Neumania, joka oli tulossa hakemaan loppuerää rahasaalista – 104 956 dollaria. Sitä ennen kätköistä oli löytynyt yli 400 000 dollaria.

Kapteeni Neuman oli saanut pestin, koska hänellä oli saksalaiset sukujuuret.

Jo kesäkuun alkupäivinä 1945 Walchensee-järven rinteiden maakätköistä oli löydetty 364 valtionpankin pääkassan logolla varustettua säkkiä, joissa oli 728 kultaharkkoa.

Ne päätyivät lopulta Yhdysvaltojen keskuspankin varastoon Frankfurtissa, vaikka pitkään uskottiin, että harkot oli varastettu.

Marcus Wallén myös muistuttaa, että pieni osa varastetusta kullasta päätyi Ruotsiin.

Natsi-Saksa tarvitsi valloittamiensa maiden kulta- ja valuuttavarantoja lisääntyvien sotakustannusten kattamiseen. On arvioitu, että varastetun kullan arvo oli lähes 600 miljoonaa dollaria eli nykyrahassa noin kuusi miljardia euroa.

Lisäksi SS ryösti kultaa juutalaisten omistamista yrityksistä ja lähetti keskitys- ja tuhoamisleireiltä murhatuilta juutalaisilta talteen otetun kullan Saksan valtionpankin holveihin. Osa kullasta ei tosin koskaan päätynyt Berliiniin.

Marcus Wallén käsittelee Kadonneen natsikullan jäljillä -teoksessa itse asiassa kahta lähes päinvastaista natsikultaan liittyvää tapahtumaketjua: kullan sodanaikaista ryöstämistä ja sen sodanjälkeistä jahtia.

Hitaasti ja polveillen Wallén lähestyy polttopistettä, joka on varsin sekalaisen porukan outo tapaaminen Garmisch-Partenkirchenissä. Siihen kohtaamiseen tiivistyvät myytit ja todellisuus kadonneesta natsikullasta ja sen etsimisestä.

Franz Pfeifferin, Friedrich Rauchin sekä Lüber ja Herbert von Blücherin tehtävä on kätkeä Walchensee-järven maastoon se osa SS:n Saksan valtiopankista ryöväämästä kullasta ja setelivarannosta, jota ei ollut jo kätketty Merkersin kaivoskuiluihin.

Osalla ryöstösaaliista he ostivat itselleen vapauden, osan siitä he panivat omiin taskuihinsa. Osan veivät miehitysjoukot.

Vieläkään ei tiedetä, mikä kohtalo oli esimerkiksi kahdellakymmenelläviidellä kadonneella kultalaatikolla.

Tietokirjailija Marcus Wallén

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri