JP Koskinen julkaisee rikoskirjan vuoden jokaiselle kuukaudelle: Kesäkuulle syntyi lupsakkaa mutta vähän väsähtänyttä menoa Etelä-Hämeen alamaailmassa - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Kirja-arvostelu

JP Koskinen julkaisee rikoskirjan vuoden jokaiselle kuukaudelle: Kesäkuulle syntyi lupsakkaa mutta vähän väsähtänyttä menoa Etelä-Hämeen alamaailmassa

JP Koskisen lujatahtinen dekkarisarja on puolivälissä, mutta väsähtämisen merkkejä näkyy.

JP Koskinen aikoo kirjoittaa rikoskirjan vuoden joka kuukaudelle. Nyt hän on urakkansa puolivälissä. Kuva: Roni Rekomaa

Julkaistu: 24.5. 2:00, Päivitetty 24.5. 10:16

Romaani

JP Koskinen: Kesäkuun kalmantanssi. CrimeTime. 305 s.

Kirjailija JP Koskinen on hankkeensa puolivälissä: rikoskirja vuoden joka kuukaudelle.

Tahti on julma, kun yk­kösosa ilmestyi vain neljä vuotta sitten. Ja mikä ihmeellisintä, samassa lyhyessä ajassa hän on julkaissut myös viisi romaania ja 12 nuortenkirjaa.

Kyllä, luitte oikein. Onkohan lukumäärän takana oltava useita jpkoskisia?

Hämeenlinnaan paikantuvan dekkarisarjan kuudennessa osassa, Kesäkuun kalmantanssissa, yksityisetsivät Kalevi Arosuo ja Juho Tulikoski jäljittävät rouvan kadonnutta aviomiestä. Arkinen toimeksianto, mutta totta kai keikka lopulta karkaa etelähämäläisen alamaailman syvemmäksi pengonnaksi. Toinenkin, vuoden 2004 tsunamista kumpuava työtehtävä askarruttaa.

Kiirettä siis on, mutta vasta romaanin jälkipuoliskolla. Puolentoista sataa sivua jahkaillaan, vietetään kesää, esitellään Hämeenlinnan ja lähiseudun geo­grafisia yksityiskohtia. Ja sanaillaan, sanaillaan loputtomiin. Koskisen tuttu terävähkö verbaalisäilä heilahtaa nyt varsin laiskasti, dialogien small talk on kesäterässä.

Kuvaavaa on, että kävelevä ihminen enimmäkseen vain ”laahustaa” tai ”tallustelee” – miksei hän toisinaan voisi ”askeltaa”, ”kulkea” tai sitten ihan vaan ”kävellä”.

Loppua kohti meininki tiukkenee. Ruumiita kylmenee tuon tuostakin eikä dekkarien ole helppo pysyä mukana laskuissa. Loppuratkaisun kanssa painetaan paljon villaisella – ja voi arvata joidenkin aihioiden ponnahtavan vielä tuonnempana pintaan.

Pitkin tarinaa Arosuon sarkasmi kukkii paremmin ja tämän ex-komisarion pohdinnat vanhemmista murhatapauksista – tällä kertaa Auer-keissistä – ovat antoisaa bonusta.

Eikä se ole pelkästään huulenheittoa, eräisiin rikostutkinnan periaatteisiin saadaan aivan terävää valoa.

Sen sijaan kertoja Tulikosken puujalkavitsit eivät järin kreisisti lentele. Sinänsä nämä eripariset miehet ovat hyvin mietitty työkaksikko. Ja Tulikosken Heli-ystävä täydentää heitä hyvin.

Jotta Murhan vuosi -sarja joskus valmistuisi kelvollisena, on JP Koskiselle suositeltava pientä paussia. Kirjoittajan ajoittainen uupumus paistaa Kesäkuun kalmantanssin läpi. Juttu virittää kierroksiaan koko lailla myöhään, onneksi edes silloin.

Kyllähän kevyellä murhaviihteellä aina on sijansa.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri

Luetuimmat

Uusimmat