Nälkäpeli-trilogia oli Harry Potterin veroinen kirjallisuushitti, jonka kolmannen osan piti päättää kymmenen vuotta sitten koko sarja: Nyt ilmestyi uusi osa, tällainen se on - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Kirjallisuus

Nälkäpeli-trilogia oli Harry Potterin veroinen kirjallisuushitti, jonka kolmannen osan piti päättää kymmenen vuotta sitten koko sarja: Nyt ilmestyi uusi osa, tällainen se on

Suzanne Collinsin Nälkäpeli-sarja oli menestys. Nyt julkaistussa esiosassa siirrytään 64 vuoden taakse, presidentti Snow’n ja nälkäpelien varhaisiin vaiheisiin. Miten pahasta tuli paha ja epäinhimillisestä arkipäivää?

Geneettisestä mutaatiosta kehittynyt matkijanärhi nousee Nälkäpeleissä vastarinnan symboliksi. Balladi laululinnuista ja käärmeistä kertoo, miten linnun tarina alkoi.

Julkaistu: 24.5. 2:00, Päivitetty 24.5. 6:11

Syyskuussa 2008 julkaistiin Suzanne Collinsin Nälkäpeli, nuorille suunnatun kirjasarjan avausosa. Vuotta myöhemmin ilmestyi sarjan toinen osa Vihan liekit ja sitä seuraavana vuonna trilogian päättävä Matkijanärhi.

Kirjojen filmatisoinnit tulivat nekin tiiviiseen tahtiin vuosina 2012, 2013, 2014 ja 2015 (viimeinen kirja jaettiin kahdeksi elokuvaksi).

Jennifer Lawrence on saanut enimmäkseen kiitosta roolistaan Nälkäpeli-elokuvien neuvokkaana, joskin sosiaalisesti kömpelönä Katniss Everdeeninä. Kuva: Lionsgate Films

Tarina Katniss Everdeenistä, kurjiin oloihin syntyneestä 16-vuotiaasta, joka joutuu mukaan totalitaristisen hallituksen kieroutuneeseen peliin taistelemaan hengestään toisia nuoria vastaan, oli valtava, maailmanlaajuinen menestys.

Suomessa Nälkäpeli-kirjoja on myyty noin 215 000 kappaletta, kertoo WSOY:n lasten- ja nuortenkirjojen kustannuspäällikkö Paula Halkola. ”Se on huikea määrä ya-kirjalle Suomen mittakaavassa”, hän sanoo.

”Julkaisemme WSOY:lla useita ya-kirjallisuuden kärkinimiä, ja Collins on näistä nimikemäärään nähden ehdottomasti suosituin.”

Ya- eli young adult -kirjallisuudella tarkoitetaan 12–18-vuotiaille suunnattua kirjallisuutta, joskin noin puolet lukijoista ovat aikuisia.

Eikä suosio ole loppunut, vaan kirjat keräävät Halkolan mukaan vuodesta toiseen tasaisesti lukijoita ja kuuntelijoita etenkin äänikirjapalveluissa.

Suzanne Collins Kuva: Lisa O'Connor

Maailman­laajuisesti Collinsin kirjoja on myyty yli sata miljoonaa kappaletta yhteensä 54 maassa. Elokuvat puolestaan keräsivät lippuluukulla noin 2,9 miljardia dollaria (n. 2,7 miljardia euroa) maailmanlaajuisesti.

Nälkäpeli-trilogia synnytti sellaisenkin trendin, että vuosien ajan myös suomalaisten kustantamojen nuortenkirjalistat pullistelivat nuorten naisten tähdittämiä dystopiakertomuksia.

Nälkäpeli on sarjana ollut niin ya-kirjallisuuden kuin dystopiagenren suosion eturintamassa”, Halkola luonnehtii. ”Vaikutuksia voi verrata siihen mitä Harry Potter -kirjat tekivät nuorten fantasiagenrelle ja Stephenie Meyerin Twilight-kirjat paranormaalin romanssin suosiolle.”

Vaikka suosio ei olekaan ohi, näytti Nälkäpeli saaneen loppunsa kolmannen kirjan jälkeen.

Kapinallisjoukkoja innoittanut Katniss asettui aloilleen ja sai lapsia, Panemin valtio lakkasi olemasta köyhien riistämisellä pyörivä dystopia. Mitäpä siitä enää kertomaan.

19. toukokuuta kuitenkin julkaistiin uusi Nälkäpeli-osa, Balladi laululinnuista ja käärmeistä (suom. Helene Bützow), joka sijoittuu aikaan 64 vuotta ennen Katnissin seikkailuja. Uusi kirja on siirtymässä myös valkokankaalle, joskaan julkaisuajankohta tai pääosan esittäjä eivät vielä ole tiedossa.

Star Wars -saagan tapaan esiosa lähtee tutkimaan sitä, miten pahasta tuli paha: päähenkilönä on aiemman Nälkäpeli-trilogian arkkivihollinen, diktaattoripresidentti Coriolanus Snow, toki ennen presidenttiyttään.

Presidentti Coriolanus Snow (Donald Sutherland) on Nälkäpeli-trilogian julma diktaattori. Kuva: Lionsgate Films

Balladissa Coriolanus on vasta 18-vuotias opiskelija, joka määrätään kaikkien aikojen kymmenennessä nälkäpelissä 12. vyöhykkeeltä tulevan tytön ohjaajaksi.

Nälkäpeli-sarja sijoittuu kuvitteelliseen Panemin valtioon, joka sijaitsee Pohjois-Amerikan paikalla mutta nykyistä pienempänä, sillä suuri osa maa-pinta-alasta on jäänyt nousevan meren alle. Panem on totalitaristinen poliisivaltio, joka koostuu Kalliovuorille rakennetusta pääkaupungista Capitolista ja sen ympärillä levittäytyvistä kahdestatoista vyöhykkeestä.

Alun perin vyöhykkeitä on ollut 13, mutta koska kolmanneltatoista vyöhykkeeltä tulevat kapinalliset johtivat pääkaupunkiin kohdistunutta vallankaappausyritystä, se tuhottiin sodan jälkeen kokonaan.

Lisäksi rangaistukseksi vyöhykkeille kehitettiin nälkäpelit, joihin arvotaan jokaiselta vyöhykkeeltä vuosittain kaksi ”tribuuttia”, yksi tyttö ja yksi poika.

Katniss Everdeen (Jennifer Lawrence) ja Peeta Mellark (Josh Hutcherson) ovat 12. vyöhykkeen kilpailijat eli tribuutit Nälkäpeli-sarjassa. Kuva: Lionsgate Films

Balladissa sota on päättynyt vasta kymmenen vuotta sitten, ja se on kaikkialla läsnä. Coriolanus on menettänyt sodassa paitsi vanhempansa myös suvun omaisuuden, eikä hänellä, hänen isoäidillään tai serkullaan Tigriksellä ole rahaa edes ruokaan. Capitol ei ole se ylenpalttisen ylellisyyden ja kulutushysterian mekka kuin Katnissin aikaan, vaan pommitusten jäljet näkyvät ympäri kaupunkia.

Myös kirjan temaattinen painopiste eroaa trilogiasta.

Nälkäpelien nousu kansainväliseksi hitiksi johtui suurelta osin teosten suoraviivaisesta yhteiskunnallisuudesta: rikkaat ovat paitsi turhamaisia ja hölmöjä, myös sadistisia riistäjiä, joille lasten kuolemien katsominen on huvin ja vedonlyönnin lähde.

Nälkäpeleistä tuli siinä määrin käsite, että sitä on käytetty vertauskuvana milloin mistäkin yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta. Vuonna 2012 Yhdysvaltojen rikasta, muusta maasta irrallaan olevaa pääkaupunkia Washington D.C.:tä verrattiin Panemin rikkaaseen pääkaupunkiin Capitoliin; pari vuotta myöhemmin Lontoo oli aivan kuin Nälkäpeleistä.

Gossip Girl -sarjasta tunnettu näyttelijä Penn Badgley puolestaan vertasi Occupy Wall Street -protestiliikettä Nälkäpeleihin. Vielä vuosikymmen ensimmäisen Nälkäpeli-kirjan jälkeen sen maailma on toiminut vertauskuvana muun muassa Washington D.C.:n kouluarvonnoille, Amazonin suunnitellulle pääkonttorille ja presidentti Donald Trumpin hallitukselle.

Nälkäpelit ovat tarjonneet ihmisille tavan puhua kasvavien tuloerojen ja maaseudun ja kaupungin ­eriytymisen synnyttämistä huolista esittämällä ne äärimmilleen vietyinä.

Katniss päätyy Nälkäpeleissä vastarinnan johtohahmoksi. Kuva: Murray Close

Balladissa juopa pääkaupungin ja vyöhykkeiden välillä on jo vahva, mutta yhteiskunnan rakenteet eivät ole vielä hioutuneet paikoilleen. Jako köyhiin ja rikkaisiin on olemassa, mutta rahaa merkittävämpää on se, onko kotoisin vyöhykkeiltä vai pääkaupungista. Pääkaupunkilaiset pitävät vyöhykeläisiä tuskin eläimiä parempina, ja kirjassa voi monin paikoin nähdä Collinsin kannanottoja rasismiin.

Trilogiasta tuttujen ylellisten hotellihuoneiden sijaan Balladissa nälkäpelien osallistujat, tribuutit, majoitetaan eläintarhan tyhjillään olevaan apinahäkkiin.

Kun yksi ohjaajista, 2. vyöhykkeeltä Capitoliin muuttanut Sejanus, antaa tribuuteille ruokaa kaltereiden välistä, pieni tyttö tulee torumaan häntä:

”’Tuossa lukee: ’Eläinten ruokkiminen kielletty’.’ ’Mutta hehän eivät ole eläimiä’, Sejanus sanoi. ’He ovat samanlaisia ihmisiä kuin sinä ja minä.’ ’Eivät ne ole samanlaisia kuin minä!’ tyttö suuttui. ’Ne ovat vyöhykkeiltä. Siksi ne kuuluvat häkkiin!’”

Pääkaupunkilaisten viha maalaisia kohtaan on sodan jälkeen vielä vereslihalla, sillä Capitol ei ole vielä masinoinut nälkäpeleistä sitä hupikoneistoa, jona se myöhemmin tunnetaan. Katnissin maailmassa Capitolin asukkaat suhtautuvat vyöhykkeiltä tuleviin kuin hassuihin lemmikkieläimiin, Balladissa heillä on vielä villipedon osa.

Nälkäpelit vei äärimmäisyyksiin myös jatkuvassa julkisuudessa elämisen.

Taisteluareenalla nuorten selviytyminen riippuu kahdesta taktiikasta: siitä, kuinka hyvä on tappamaan muita, ja siitä, kuinka hyvä on miellyttämään katsojia. Kamerat kuvaavat joka hetkeä, jonka Katniss rämpii metsässä, pakenee tulipaloa, joutuu ampiaisten pistämäksi, tekee liittoumia, syö ja metsästää.

Pääkaupungin hienostoa edustava Effie Trinket (Elizabeth Banks) avustaa maalaista Katniss Everdeeniä (Jennifer Lawrence) nälkäpeleissä. Kuva: Lionsgate Films

Jos näyttää siltä, että hän on nokkela, vahva ja yleisesti ottaen mukava tyyppi, sponsorit saattavat lähettää lääkkeitä tai muuta tarpeellista. Jos sponsorit eivät pidä näkemästään, Katniss saa selviytyä yksin.

Coriolanus Snow’lla on pelissä ehkä vähemmän, mutta omasta mielestään kaikki: koulutus, seurapiirit, tuleva ura. Siksi hänenkin on jatkuvasti mietittävä sitä, miten olla mieliksi mahdollisimman monelle ja millaista imagoa luoda.

Coriolanuksen nimi viittaa Roomassa todennäköisesti 400-luvulla ennen ajanlaskun alkua eläneeseen kenraali Gaius Marcus Coriolanukseen, jonka vaiheet ovat innoittaneet muun muassa William Shakespearea ja Beethovenia. Kenraali sai lisänimen Coriolanus osoitettuaan suurta urheutta Coriolin kaupungin piirityksessä, ja myös Balladissa sotaan liittyvillä pohdinnoilla, muistoilla ja teoilla on iso osa nuoren Coriolanuksen elämässä.

Samalla Balladi laululinnuista ja käärmeistä on kaksinkertainen kasvutarina.

Siinä seurataan sekä Coriolanuksen kasvua mieheksi josta lopulta tulee presidentti Snow, että itse nälkäpelien kasvua kyseenalaisesta rangaistusmuodosta valtavaksi, groteskiksi mediaspektaakkeliksi.

Se vastaa kysymyksiin, joita Katniss esittää Nälkäpeli-trilogian päättävässä Matkijanärhessä:

Kenen idea alun perin oli, vastustiko kukaan? Kuka keksi sponsorijärjestelmän ja miten vedonlyönti tuli mukaan kuvioon? Kuinka tribuutit siirtyivät pelätyistä ja halveksituista metsän pedoista trimmattujen puudelien asemaan?

Nälkäpelien päätösosassa Katniss suunnittelee presidentti Snow’n murhaa yhdessä lapsuudenystävänsä Galen (Liam Hemsworth) ja muiden kapinallisten kanssa. Kuva: Murray Close

Lopulta kyse on vallasta, siitä, millä meitä hallitaan.

Panemin valtion nimi tulee latinasta ja tarkoittaa leipää. Sanonta ”panem et circenses” (leipää ja sirkushuveja) viittaa siihen, että valtio hallitsee kansalaisiaan tarjoamalla näille viihdettä ja ravintoa, jotta ihmiset eivät huomaisi luopuvansa samalla vapauksistaan ja poliittisesta vaikutusvallastaan.

Balladissa laululinnuista ja käärmeistä pohdinnat vallasta kytkeytyvät pohdintoihin ihmisluonnosta. Pelinjärjestäjien päällikkönä toimivan tohtori Volumnia Gaulin ohjailemana Coriolanus häilyy läpi kirjan kahden välillä: Jos valtio ei ohjaa kansalaisiaan kovin ottein, ovatko ihmiset taipuvaisempia hyvään vai pahaan? Jos meillä on vapaa tahto, miten me käytämme sitä?

Kirjan esilehdellä komeilee sitaatteja peräti viideltä historian merkkihenkilöltä. Olennaisimmalta tuntuu keskimmäinen, ote Jean-Jacques Rousseaun Yhteiskuntasopimuksesta (1762, suom. J. V. Lehtonen): ”Ihminen on syntynyt vapaaksi ja kaikkialla on hän kahleissa.”

Suzanne Collins: Nälkäpeli: Balladi laululinnuista ja käärmeistä (The Ballad of Songbirds and Snakes). Suom. Helene Bützow. WSOY. 598 s.  

Oikaisu 24.5.2020 klo 9.40: Toisin kuin jutussa aiemmin luki, ovat Nälkäpeli-elokuvat tuottaneet noin 2,9 miljardia, ei miljoonaa, dollaria kansainvälisesti.

Pop-essee|Nälkäpeli-sarja osoittaa, miten kamalia James Bondit ovat

Nälkäpeli-sarja loppuu – ”Olisinpa yhtä rohkea kuin Matkijanärhi”, sanoo Jennifer Lawrence

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri

Luetuimmat

Uusimmat