Elokuvatähtien vesasta kasvoi tähtitoimittaja ja #metoo-ajan sankari, joka paljasti Harvey Weinsteinin – nyt häntä syytetään faktojen oikomisesta - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Media

Elokuvatähtien vesasta kasvoi tähtitoimittaja ja #metoo-ajan sankari, joka paljasti Harvey Weinsteinin – nyt häntä syytetään faktojen oikomisesta

Arvostettua tutkivaa toimittajaa Ronan Farrowia kritisoiva kolumni on noussut puheenaiheeksi Yhdysvalloissa. Buzzfeedin entinen päätoimittaja syyttää Farrowia vastarintajournalismista, jossa faktat sivuutetaan dramaattisen kerronnan tieltä.

Toimittaja Ronan Farrow osallistui Vanity Fair -lehden Oscar-juhliin Wallis Annenberg -keskuksessa helmikuussa 2020.

Julkaistu: 25.5. 12:35

”Ronan Farrow – liian hyvä ollakseen totta?”

Näin otsikoitiin The New York Timesissa noin viikko sitten julkaistu pitkä kolumni, joka kertoo toimittaja Ronan Farrow’sta.

Ben Smithin kirjoittama teksti käsittelee seksuaalisia ahdistelijoita paljastaneen, erittäin arvostetun Farrow’n työtä kriittisessä valossa.

Smithin mukaan Farrow’n artikkeleissa on vahvistamattomia yksityiskohtia: detaljeja, jotka tekevät jutuista dramaattisia, mutta jotka eivät välttämättä pidä vettä.

Smithin kolumni on herättänyt viikon mittaan runsaasti keskustelua Yhdysvalloissa, ja sitä on siteerattu mediassa paljon.

32-vuotiaasta Farrow’sta on parin, kolmen vuoden aikana tullut Yhdysvalloissa julkkis töidensä ansiosta. Hän on kirjoittanut laajoja, tutkivia artikkeleita esimerkiksi The New Yorker -lehteen.

Farrow tuli tunnetuksi etenkin #metoo-aiheisten artikkeliensa vuoksi. Hän oli yksi ensimmäisistä toimittajista, joiden periksiantamaton journalistinen työ johti tuottaja Harvey Weinsteinin seksuaalirikostaustan paljastumiseen.

Ensimmäisenä julkaistun Weinstein-paljastusjutun kirjoittivat Jodi Kantor ja Megan Twohey The New York Timesiin, Farrow’n juttu julkaistiin pian sen jälkeen The New Yorkerissa. Molemmat ilmestyivät lokakuussa 2017.

The New York Times in toimittajat Megan Twohey ja Jodi Kantor (toinen ja kolmas vas.) sekä The New Yorkerin toimittaja Ronan Farrow (neljäs vas.) ottivat muiden voittajien mukana vastaan vuoden 2018 Pulitzer-palkinnot.

Kantor, Twohey ja Farrow saivat yhteisesti Pulitzer-journalismipalkinnon Weinstein-jutuistaan. Farrow kirjoitti juttuprosessistaan kirjan Catch and Kill: Lies, Spies, and a Conspiracy to Protect Predators, joka julkaistiin viime syksynä.

Farrow’n myöhempiin tutkiviin artikkeleihin kuuluu esimerkiksi juttu CBS-kanavan toimitusjohtaja Les Moonvesia kohtaan esitetyistä ahdistelusyytöksistä. Juttu johti Moonvesin eroon.

Farrow on elokuvaohjaaja Woody Allenin ja näyttelijä Mia Farrow’n poika. Mia Farrow’n mukaan Allen käytti vuonna 1992 hyväksi adoptiotytärtään Dylania tämän ollessa seitsemänvuotias. Poliisi ei 1990-luvulla löytänyt riittäviä todisteita teosta eikä Allenia kohtaan nostettu syytteitä.

Ronan Farrow osallistui äitinsä, näyttelijä Mia Farrow’n kanssa huhtikuussa 2019 Time 100 -gaalaan New Yorkissa.

Allen on kiistänyt teon. Nykyään 34-vuotias Dylan Farrow taas on toistuvasti kertonut hyväksikäytön olevan totta. Ronan Farrow on aina tukenut julkisesti siskoaan asiassa.

Hän muun muassa kirjoitti The Hollywood Reporteriin aiheesta vuonna 2016 kolumnin. Siinä Farrow käsitteli Hollywoodin vallankäyttäjien keskuudessa piilevästä seksuaalisen ahdistelun ongelmasta, jota vaikenemisen kulttuuri suojaa.

Hän olikin oikeassa. Vasta syksyllä 2017 käynnistynyt #metoo-liike alkoi murtaa kyseistä vaikenemisen kulttuuria.

Kaiken tämän valossa on ymmärrettävää, että Farrow’sta on tullut eräänlainen #metoo-ajan sankari: väsymätön vallan väärinkäytön paljastaja ja uhrien puolustaja.

Räppäri Kendrick Lamar (keskellä istumassa) poseerasi toukokuussa 2018 Pulitzer-palkintoseremoniassa yhdessä toimittaja Ronan Farrow’n (oik.) ja tämän äidin, näyttelijä Mia Farrow’n (toinen vas.) kanssa.

Ben Smith on entinen Buzzfeed-sivuston päätoimittaja, joka kirjoittaa nykyään kolumneja media-aiheista The New York Timesiin. Hän ei työskennellyt The New York Timesissa vielä silloin, kun lehden oma Weinstein-tutkimusjuttu julkaistiin.

Smith antaa tekstissään arvoa Farrow’n saavutuksille. Hän kertoo ihailleensa tämän taitoja esimerkiksi Harvey Weinsteinin tekojen paljastamisessa.

Smith ei myöskään väitä Farrow’n sepittäneen artikkeleitaan kokonaan tai keksineen niihin asioita päästään. (”He’s not a fabulist. He does not make things up.”)

Farrow’n journalismin perusta kuitenkin horjuu, hän kirjoittaa.

Smith pureutuu useisiin Farrow’n kirjoittamiin juttuihin sekä tämän Catch and Kill -kirjaan. Hän löytää niistä kerronnallisia yksityiskohtia, joiden todenperäisyyttä ei ole vahvistettu.

Hän ottaa yhdeksi esimerkiksi Farrow’n vuoden 2017 Weinstein-artikkelin ja siinä kerrotun Lucia Evansin tarinan. Evans syytti Weinsteinia raiskauksesta. Farrow’n jutun mukaan Evans ”kertoi jotain tapahtuneesta jälkeenpäin ystävilleen”.

Smithin mukaan Farrow ei ollut saanut saanut selkeää vahvistusta asiaan Evansin ystävältä, jota oli kuullut artikkelia varten, ja päätyi ”oikaisemaan” kohdan yllä mainitulla tavalla.

New Yorkin poliisi tutki tapausta, ja yhtenä todistajana oli samainen ystävä. Evansin syyte Weinsteinia kohtaan kaatui.

Useat muut seksuaalirikossyytteet johtivat silti lopulta Weinsteinille langetettuun 23 vuoden vankilatuomioon tämän vuoden maaliskuussa.

Harvey Weinstein saapumassa oikeuteen New Yorkissa helmikuussa 2020.

Catch and Kill -kirjassa Farrow muun muassa kertoo 2017 ahdistelusyytösten vuoksi NBC-kanavalta erotetun uutisankkuri Matt Lauerin erään uhrin tarinan.

Farrow kirjoittaa, kuinka uhri joutui Lauerin ahdistelemaksi ja meni sen jälkeen itkien erään NBC:n tuottajan puheille. Uhri kertoi kirjan mukaan tuottajalle, mitä oli juuri tapahtunut.

Smith kertoo kolumnissaan kysyneensä asiasta mainitulta tuottajalta, eikä tämä muista tapahtumaa.

Ben Smith oli aiemmin Buzzfeedin päätoimittaja. Nyt hän kirjoittaa media-aiheisia kolumneja The New York Timesiin.

Ben Smith ei epäile artikkelissaan uhrien kertomuksia ahdisteluista. Sen sijaan hän kyseenalaistaa tavan, jolla Farrow niistä kirjoittaa.

Smithin mukaan Farrow’lla on tapana pyrkiä artikkeleissaan elokuvamaiseen, vetävään kerrontaan. Sen seurauksena jutuissa voi olla kohtia, joissa vedetään mutkia suoriksi, jätetään joitakin seikkoja tarkistamatta tai vahvistamatta.

Vertailukohteiksi Smith ottaa muiden tekijöiden #metoo-aiheisia juttuja, joissa jokaisen esitetyn väitteen jälkeen luetellaan, mistä, keiltä tai miten ne on tarkistettu. Ne eivät välttämättä ole vetävää luettavaa – mutta ei niiden ole tarkoituskaan olla.

Smith kyseenalaistaa myös Farrow’n kertomuksen siitä, kuinka hänen piti aluksi tehdä Weinstein-juttunsa entisen työnantajansa NBC:n kautta, mutta kanava torppasi sen. Farrow on vihjannut kanavan johdon taipuneen Weinsteinin uhkailujen edessä.

Smithin mukaan tällaisen ”salaliiton” olemassaololle ei ole todisteita. Hänen lähteidensä mukaan NBC ei halunnut julkaista Farrow’n juttua elokuussa 2017, koska Farrow’lla ei ollut vielä tarpeeksi todistusaineistoa siinä esitetyille väitteille.

Smith kuvaa Farrow’n tyyliä termillä ”resistance journalism”, vastarintajournalismi. Jutuissa on selkeät hyvä–paha-asetelmat, ja yksityiskohtien oikeellisuus saatetaan sivuuttaa dramaattisen kerronnan tieltä.

Tällainen lähestymistapa journalismiin voi nykyisenä totuudenvastaisena aikana olla vaarallinen, Smith kirjoittaa.

The New York Timesin Farrow-kolumnia on puitu sen ilmestymisen jälkeen runsaasti sosiaalisessa mediassa. Kritiikkiä on sadellut monilta toimittajilta.

Farrow on vastannut itse kolumniin Twitter-viesteillä, joissa vakuuttaa sekä artikkeliensa että kirjansa faktojen olevan kunnossa, toisin kuin Smith väittää.

”Seison kirjoitusteni takana”, hän kirjoittaa.

The New Yorkerin toimittaja Michael Luo sekä useat muut Twitter-kommentoijat kritisoivat Smithiä samasta ”vastarintajournalismista”, josta tämä Farrow’ta syyttää – että Smith oikoo itse faktoja pönkittääkseen oman juttunsa narratiivia.

The Guardianin artikkelissa muistutetaan lisäksi, kuinka Buzzfeed julkaisi Smithin päätoimittaja-aikana 2017 täysin vahvistamattomia asiakirjoja Donald Trumpin Venäjä-kytköksistä. Ja kuinka Smithin silloisen Twitter-lausunnon mukaan julkaisu ”kuvasti journalistista työtä vuonna 2017”.

Slate-sivustolla julkaistiin Ashley Feinbergin kirjoittama, Smithin kolumnia perusteellisesti ja kriittisesti läpikäyvä teksti otsikolla ”Onko Ben Smithin kolumni Ronan Farrow’sta liian hyvä ollakseen totta”.

Puolustajiakin Smithillä silti on. Washington Postin mediakriitikko Eric Wemple kuvaili tämän kolumnia Twitterissä ”supersyvälliseksi vastuujournalismiksi”.

Toimittaja Ronan Farrow oli Build-keskustelusarjan vieraana huhtikuussa 2018.

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri