Lady Gaga jätti provokaatiot taakseen ja teki parhaan levynsä lähes vuosikymmeneen: Chromatica on tyylikäs paluu tanssipoppiin, mukana laulaa myös Elton John - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Levyarvostelu

Lady Gaga jätti provokaatiot taakseen ja teki parhaan levynsä lähes vuosikymmeneen: Chromatica on tyylikäs paluu tanssipoppiin, mukana laulaa myös Elton John

Lady Gagan kuudes studioalbumi soi vahvana tanssimatkana 30 vuoden takaisen soundin ja Gagan läpimurron hengessä.

Lady Gaga ammentaa uudelle levylleen 1980-luvun lopun ja 1990-alun tanssi- ja house-popista. Mukana levyllä ovat muun muassa Ariana Grande ja Elton John.

Julkaistu: 29.5. 12:26, Päivitetty 29.5. 16:55

Albumi, pop

Lady Gaga: Chromatica

Interscope. ★★★★

Vuosikymmen sitten Stefani Germanotta alias Lady Gaga vaikutti pysäyttä­mättömältä. Ensimmäisten kolmen levyn aikaiset Helsingin-konsertit pönkittivät kuvaa 2010-luvun uudesta väkivahvasta poptähdestä, joka ammensi 1980-luvun MTV-popin perinteestä ja spektaakkelin mittoihin venytetystä näyttävyydestä. Gagan laulutaito, muusikkous ja visio puhuivat kuitenkin kiintotähteyden puolesta.

Gagan taiteellinen kurssi kääntyi laskuun viimeistään vuoden 2013 Artpop-levyn jälkeen. Kantrivaikutteita hyödyntänyt varsin yhdentekevä Joanne-albumi sekä Tony Bennettin kanssa esitetty jazzlevy Cheek to Cheek saivat ex-komeetan kuulostamaan parastaan panttaavalta. Hieno päärooli A Star is Born -elokuvassa sekä elokuvan menestyslaulut kohensivat Gagan profiilia uskottavana Hollywood-tähtenä.

Tänään perjantaina ilmestyi pandemian vuoksi lähes kahdella kuukaudella siirretty kuudes studioalbumi Chromatica, joka on Gagan odotettu paluu päälajin eli suoraviivaisen tanssipopin pariin.

Laadukas tanssipop on iloinen asia, ja sitä on myös Chromatica. Väkinäisten avausten tai kiivaimman hittihakuisuuden sijaan levy soi viihdyttävän luontevana ja kypsällä tavalla tyylikkäänä kokonaisuutena, eräänlaisena paluuna Gagan omaan lähtöruutuun sekä 30 vuoden takaiseen soundiin.

Chromatica tuo paikoin mieleen debyyttilevy The Famen tanssijytkeen, mutta musiikki ammentaa paljolti 1980-luvun lopun ja 1990-alun tanssi- ja house-popista.

Jos Gagan viime vuosikymmenen alun Born This Way ja Artpop-levyillä korostui revittely ja hätkähdyttäminen, tasapainoinen Chromatica rinnastuu Gagan parhaaseen levyyn, The Fame Monsteriin, jossa hitit yhdistyivät luontevuuteen.

Chromatican taaksepäin katsova linja tuo mieleen kevään tanssipophuipun, brittiläisen Dua Lipan maaliskuussa julkaistun Future Nostalgia -albumin, joka suorastaan alleviivasi retromodernia. Gagan voikin veistellä heittäneen nyt ”dualipat”. Jälkijättöisyys maistuu popissa usein ummehtuneelta, mutta Lipa ja Gaga palauttavat laadun tanssipopin keskiöön ilman tarvetta kokeellisuuteen.

Jos Dua Lipan levyltä voi nostaa useamman a-luokan hitin, välisoittoineen 16 kappaleen ja 43 minuutin mittaisen Chromatican vahvuus on nimenomaan tasaisuus. Ariana Granden kanssa esitetty upea Rain on Me kuulostaa levyn selkeimmältä hitiltä.

Jousiorkesterin esittämän ylevän alkusoiton jälkeen jykevästi tamppaava Alice piirtää suuntaviivat laveaan tanssisointiin. Singlet Stupid Love ja Rain on Me istuvat perään erinomaisesti.

Muita laulajavieraita ovat kansainvälisesti suosittu eteläkorealainen Blackpink-yhtye – fiksu kiinnitys Sour Candy -kappaleeseen – sekä Gagan hengenheimolaiseksi ja mentoriksi laskettava Elton John. Albumin vastaava tuottaja on Alman Cowboy-kappaleen tuottanut BloodPop eli Michael Tucker.

”When I was young, I felt immortal”, Elton John laulaa seesteisesti avautuvassa ja drum and bass -sekoiluun päättyvässä Sine from Above -kappaleessa.

Laulun kirjoittajiksi on merkitty ainakin kuusi ruotsalaista, kuten Swedish House Mafian Axel Hedfors ja Sebastian Ingrosso. Melodinen nostatus taas muistuttaa saksalaisen Sash!-kokoonpanon Stay-ysärihitistä.

Taaksepäin tähyilevä henki ulottuu myös sanoituksiin, joita ei voi pitää Gagan vahvuutena. Fun Tonight -kappaleessa Gaga palaa Fame-levyjen maailmoihin: ”You love the paparazzi, love the fame”, kuuluu viittaus esikoislevyyn ja sen hittiin. Vielä samassa säkeistössä Gaga laulaa ”vankilahelvetin” teräskaltereista, mikä yhdistyy mielessä oitis Telephone-hitin videoon.

Kuvaavasti levyn huippukohta saavutetaan kertosäkeiden sijaan kohdassa, jossa Famen hittien muovista läpsyttelyä peesaavaa 911 miksautuu jousivälisoitosta suoraan biittiin. ”My biggest enemy is me ever since day one”, Gaga avautuu.

Kuin loppukaneettina 1990-luvun alun estetiikkaa kierrättävän levyn monista house-vetoisista hetkistä päätöskappale Babylonin puheosuus kuulostaa liki suunnitellulta viittaukselta Gagan esikuvista ilmeisimmän eli Madonnan Vogueen.

Lisäys 29.5. klo 16.54: Täsmennetty Sine from Above -kappaleen tekijätiimiä.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri