Suomalaistaiteilijat ahdistuivat ekokriisistä ja perustivat oman kirkon, jossa lauletaan yhdessä ja saarnataan – ”Meidän normaali on poikkeustila” - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Esitystaide

Suomalaistaiteilijat ahdistuivat ekokriisistä ja perustivat oman kirkon, jossa lauletaan yhdessä ja saarnataan – ”Meidän normaali on poikkeustila”

Ilmastokirkko-ryhmän teoksessa jokainen voi ryhtyä esitystaiteilijaksi. Teos saa ensi-iltansa festivaalilla Norjassa.

Luontoa kunnioittava kotialttari syntyy näppärästi Ilmastokirkon ohjeilla teoksessa Room of Organs.

Julkaistu: 30.5. 14:19

Varaa tunti vapaata aikaa. Mene rauhalliseen paikkaan sisätiloihin. Valitse mieluusti huone, jossa on jotain esineitä, kuten oma koti tutuilla tavaroilla.

Ilmastokirkko-kollektiivin video Room of Organs – Do It Yourself Performance kertoo, miten teet itse performanssin.

Seuraa tekstien ohjeita, jotka neuvovat, miten rakennat oman alttarin. Välillä neuvot antavat valinnanvaltaa ja välillä pyynnöt ovat tarkkoja. Sinua pyydetään etsimään esimerkiksi orgaaninen asia.

Kun oma näyttämösi on valmis, taide-esityksesi ruumiillinen osa alkaa.

Nyt sinä olet ilmastotietoinen esitystaiteilija. Pian kuulet ääniä.

Room of Organs saa ensi-illan lauantaina Bergen International Festivalilla. Laura Marleena Halosen ja Ronja Louhivuoren vetämä kollektiivi Ilmastokirkko pääsi osaksi digitaaliseksi muutettua taidefestivaalia. Kaikkia esityksiä voi seurata norjalaistapahtuman sivustolla.

Näyttelijä-esitystaiteilija Halonen ja dramaturgi-esitystaiteilija Louhivuori perustivat Ilmastokirkon vuonna 2017. He halusivat luoda konkreettisen paikan, parhaimmillaan yhteisön, jossa voisi mennä ekologisen romahduksen äärelle. Se on tila aihepiirin tunteelliseen, kuvastolliseen ja ajalliseen käsittelyyn toisten ihmisten kanssa.

”Silloin puhuttiin, että esitykset eivät saisi saarnata ilmastosta. Minulle tuli päinvastoin ajatus, että minä haluan tulla saarnatuksi”, Halonen sanoo.

Laura Marleena Halonen (vas.) ja Ronja Louhivuori ohjaavat ihmiset tekemään kirkollisia rituaaleja ilmaston puolesta.

Kirkko oli heistä täydellinen muoto. Siellä voi herättää ja kirkastaa ajatuksia. Se on säännöllinen sunnuntaimessuineen. Ilmastokirkon tarkoitus on antaa tauko omasta elämästä, jotta voi miettiä, miten eletään kriisin keskellä. Se muistuttaa uhkaavasta katastrofista.

Esitykset alkavat kirkon rakentamisella. Kokija voi jumalanpalveluksen tapaan siirtyä pyhään, ei-arkiseen tilaan. Room of Organsissa oma alttari tekee yksityisestä tilasta kirkon.

Esityksissä lainataan luterilaisia perinteitä ja rituaaleja, kuten yhdessä laulamista tai lausumista. Osallistujan ruumis tulee aina osaksi esitystä.

Kristillisten muotojen lainaamisesta ei ole pahastuttu.

”Peruskoulusta asti on opetettu tiettyyn rituaalikaavaan. Kun rituaalit toistuvat yllättävässä kontekstissa, emotionaalinen kokemus on aika kummallinen”, Louhivuori sanoo.

Osallistavuudesta tulee helppoa, koska sääntöjä ei tarvitse selittää. Suuri osa osallistujista tietää, että nyt noustaan seisomaan ja lausutaan sanoja rukouksista tutuilla äänenpainoilla.

Ilmastokirkko teki ensimmäisen englanninkielisen ja Suomen ulkopuolisen esityksen viime vuonna juuri Bergenin festivaaleilla. Teos Riippuvainen käsitteli keskinäisriippuvuuksia.

Ihmiset tulivat Østre-yökerhossa järjestetyn esityksen jälkeen intoilemaan, että ”miten voimme liittyä tähän liikkeeseen, tähän Ilmastokirkkoon”.

Ilmastokirkon taiderituaali Hybris (Mars on niin kaunis) esitettiin Tarvon saarella Helsingissä 2018.

Monet taiteilijat tekevät tällä hetkellä paljon digitaalista sisältöä taiteessa, joten ilmastokirkkolaiset miettivät, voiko aiemmin ihmisten kokoontumiseen ja ruumiilliseen kokemukseen perustuvan Ilmastokirkon siirtää etämuotoon.

He ovat suunnitelleet esitysmanuaalia pitkään. Näin he voivat tehdä Suomen ulkopuolelle esityksiä, mutta välttää matkustamista.

”On tietysti ristiriitaista meidän aiheen kanssa, että lenneltäisiin festareille”, Halonen sanoo

He halusivat luoda kokemuksen, joka ei ole ”litteä, näytöltä tapahtuva”. Katseen sijaan tärkeämpää on kiinnittää huomio omaan ruumiiseen.

Aikaisemmat Ilmastokirkon teokset ovat käsitelleet sitä, millaisia poliittisia mahdollisuuksia syntyy, kun ihmiset pakkautuvat samaan tilaan.

Room of Organsissa käsitellään sukupuuttoa ja oman kehon bakteerimassaa.

”Ollaan suhteessa ruumiiseen, huoneeseen, niihin esineisiin, kylään, jopa galaksiin”, Halonen sanoo.

Lopuksi kerrotaan, miten Ilmastokirkosta poistutaan.

Ilmastokirkko yhdistää taidetta ja aktivismia.

Korona on vienyt tilaa ilmastokeskustelulta, mutta ilmastokirkkolaiset haluavat nähdä tilanteen mahdollisuutena käynnistää yhteiskunta uusiksi. Ei pitäisi puhua normaaliin paluusta.

”Ei tässä ole mitään normaalia. Mitä normaalia on tilassa, että meidän planeetassa on enemmän hiilidioksidia kuin koskaan tällä murikalla ihmisen aikana”, Halonen sanoo.

”Meidän normaali on poikkeustila”, Louhivuori sanoo.

Aihe saa heissä ilmastosaarnan päälle. He innostuvat puhumaan tärkeiden arvojen kamppailusta, ruokaturvasta ja ”kaaoksesta mikä ompi koittava”.

Videoyhteydellä tehdyn haastattelun jälkeen he lähettävät sähköpostia. Heistä on tärkeää alleviivata, että uusi esitys saa ensi-iltansa samana päivänä lauantaina, kun valtion enemmistöomistaman Fortumin tytäryhtiö Uniper avaa hiilivoimalan Saksaan.

”Painajaismaista”, Halonen kirjoittaa.

Seuraava esitys on jo tekeillä, mutta valmistuu todennäköisesti vasta ensi vuonna. Kollektiiville osa pitkäaikaista, välillä apurahoitettua projektia on luoda yhteyksiä ilmastoliikkeeseen.

Jos poliittinen tilanne muuttuu nopeasti, Ilmastokirkko reagoi nopeasti.

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri