Happy End ★★★★
Ranska/Itävalta/Saksa 2017
Teema klo 22.00 ja Areena (K12)
Itävaltalaisen Michael Haneken (s. 1942) tinkimättömissä, taitavissa ja usein luotaantyöntävissä elokuvissa olemme tottuneet kohtaamaan väkivaltaisia tapahtumia. Arvaamattomuutta Haneke on lisännyt arvoituksellisuudella, toisinaan jopa järjenvastaisuudella.
Happy Endin aluksi 12-vuotias Ève (Fantine Harduin) tappaa hamsterinsa yksinhuoltajaäitinsä masennuslääkkeillä. Sen jälkeen myrkytyskäsittelyn saa äiti, joka joutuu sairaalaan.
Julmuudet Ève on kuvannut kännykällään. Samoin toimi nuori nimihenkilö vhs-kameroineen Haneken ohjauksessa Bennyn video (1992). Toisin kuin Bennyssä Èvessä on myös myötätuntoa herättäviä ominaisuuksia. Tätä voi pitää Haneken ensimmäisenä myönnytyksenä.
Uuden vaimonsa kanssa vastikään lapsen saanut isä (Mathieu Kassovitz) ottaa Èven asumaan luokseen. Heidän kotinsa on isoisän (Jean-Louis Trintignant) kartanossa Calais’ssa, jonka katukuvaa pilkuttavat siirtolaiset.
Toisin kuin ohjaajat yleensä, Haneke ei pyri ”pitämään katsojaa kartalla” vaan pakottaa tarkkaavaisuuteen.
Èven kasvot nähdään vasta, kun elokuvaa on kulunut kymmenen minuuttia. Sortuvalle rakennustyömaan montulle joutuu odottamaan selitystä toiset kymmenen. Miehen ja naisen seksichatin täyttäessä kuvaruudun tekstimassa on haaste paitsi katsojalle myös kääntäjälle. Entä mitä puhutaan kaukaa kuvatuissa keskusteluissa?
Kaikki selviää. Tämä on Haneken toinen myönnytys. Ajatustyötä tarvitaan silti, esimerkiksi hajanaisen roolihenkilöjoukon onnellisuuden arviointiin.
Laatusarjan Le bureau, vakoojaverkosto (2015–) tähtinäyttelijänä Suomessakin nykyisin tunnettu Mathieu Kassovitz tekee pienin keinoin Happy Endin isäroolista huomattavan erilaisen.
Laatusarjan Le bureau, vakoojaverkosto (2015–) tähtinäyttelijänä Suomessakin nykyisin tunnettu Mathieu Kassovitz tekee pienin keinoin Happy Endin isäroolista huomattavan erilaisen.
Loistava Trintignant näytteli miespääosaa Haneken edellisessä ohjauksessa Rakkaus (2012), johon kehitetään epätavallinen yhteys. Ikämiehen tytärtä näyttelee nytkin kokenut Isabelle Huppert. Silti mieleenpainuvin on Fantine Harduin Èvenä.
Kun Happy End päättyy, sen nimen oivaltaa Haneken kommentiksi hänen aiempia lopetuksiaan kavahtaneille: ”No mitäs tästä sitten pidätte? Menikö toiveidenne mukaan? Perustelkaa!”
