Suomalaistaiteilijat kysyivät asiantuntijoilta, kuinka meidän tulisi elää ihmisinä: Yhden vastauksen antoi räppäri Mercedes Bentso, joka lauloi löytökissoille tuutulaulua - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Kuvataide

Suomalaistaiteilijat kysyivät asiantuntijoilta, kuinka meidän tulisi elää ihmisinä: Yhden vastauksen antoi räppäri Mercedes Bentso, joka lauloi löytökissoille tuutulaulua

Laura Gustafssonin ja Terike Haapojan Museum of Becoming -näyttelyssä muistellaan epäinhimillistämisen uhreja ja kuvitellaan uudenlaista ihmisyyttä.

Terike Haapojan (vas.) ja Laura Gustafssonin Epäihmisyyden museo (2016) on osa Hamin Museum of Becoming -teosta. He ovat tehneet yhteistyötä vuodesta 2012.

Julkaistu: 3.6. 2:00, Päivitetty 12.6. 11:36

Huhtikuun puolivälissä taiteilijat Laura Gustafsson ja Terike Haapoja korkkasivat Helsingin taidemuseo Hamin tyhjässä rappukäytävässä kaksi siideriä.

Heidän Museum of Becoming -näyttelynsä oli juuri valmistunut, mutta museon ovet pysyivät kiinni koronaepidemian takia. Kahden hengen avajaisissa tunnelma oli epätietoinen ja vähän surullinenkin, sillä kukaan ei vielä tiennyt, ehtiikö yleisö ylipäätään näkemään koko näyttelyä.

Nyt onneksi tiedetään, että ehtii. Museum of Becoming avautui eilen tiistaina, ja on saanut jatkoaikaa ensi vuoden tammikuuhun asti.

Vaikka koronaepidemia oli estää koko näyttelyn, se myös teki siitä ajankohtaisemman kuin kukaan olisi etukäteen arvannut.

Haapoja ja Gustafsson ovat jo pitkään tutkineet töissään ihmisen ja muiden lajien suhteita. Nämä teemat on ollut pakko ottaa esiin tänä keväänä myös laajemmin yhteiskunnallisessa keskustelussa, sillä niin koronavirus kuin märkätorit ovat seurausta muiden lajien laajamittaisesta hyödyntämisestä.

Gustafsson ja Haapoja toivovat, että koko maailmaa koskeva pandemia saisi ihmiset tajuamaan eläintuotantoon liittyvät riskit laajemminkin.

”Suurin osa eläinperäisistä taudeista lähtee leviämään länsimaisilta intensiivisiltä eläintiloilta, ei märkätoreilta. Seuraava pandemia voi syntyä vaikka suomalaiselta minkkitarhalta tai ruotsalaisesta broilerihallista”, Haapoja ja Gustafsson sanovat.

He ovat varmoja, ettei koronaepidemia ole ainutlaatuinen pandemia, vaan vastaavia eläimistä lähtöisin olevia tauteja tulee puhkeamaan maailmassa jatkossa yhä tihenevään tahtiin.

”Eläintautien taustalla on eläintuotanto: se, että ihminen pakottaa toiset lajit elämään niin tiheästi ja stressaavissa olosuhteissa. Geneettisesti homogeenisiksi tuotetuissa populaatioissa tauti voi levitä kulovalkean tavoin, koska ei ole mitään variaatiota, joka voisi toimia estävänä tekijänä”, Haapoja sanoo.

Terike Haapoja (vas.) ja Laura Gustafsson suunnittelevat kaikki teoksensa yhdessä. Epäihmisyyden museossa he halusivat tutkia eläimen ja ihmisen käsitteiden rakentumista.

Suuri uhka liittyy myös antibioottien syöttämiseen tuotantoeläimille, sillä antibioottinen käytön myötä myös bakteerien resistenssi niitä kohtaan kasvaa.

Eläinten oikeuksien puolesta työskenteleviä taiteilijoita harmittaa, että eläintuotantoa pidetään niin itsestään selvänä ja koskemattomana osana yhteiskuntaa, ettei siitä oikein edes osata puhua ilman riitelyä.

”Totta kai tarvitsemme ruoantuotantoa Suomessa, eikä kukaan halua viedä viljelijöiltä elantoa. Mutta pitäisi miettiä, millaisia ruoantuotannonmuotoja suositaan. Voisiko broilereiden sijaan kasvattaa vaikka tänne sopeutuvia kasveja, jolloin ei myöskään tarvitsisi viljellä rehua tuotantoelämille”, Gustafsson sanoo.

Maailmanlaajuisesti puhe koronaviruksesta on lyönyt kiilaa myös ihmisryhmien välille.

”Se, että koronavirus on lähtenyt liikkeelle märkätoreilta, sai heti aikaan rasismin kasvua. Hyvä esimerkki siitä ovat Trumpin puheet kiinalaisesta viruksesta sekä se, miten yleisesti puhutaan kiinalaisten torien epähygieenisyydestä ja siitä, että niissä syödään mitä tahansa elävää”, Haapoja sanoo.

Mutta astutaanpa nyt sisään Gustafssonin ja Haapojan näyttelyyn, joka on vallannut Tennispalatsissa Hamin museosta koko toisen kerroksen.

Sen ensimmäinen osa koostuu installaatiosta Epäihmisyyden museo, joka nähtiin ensimmäisen kerran Suvilahden Tiivistämöllä vuonna 2016. Teos palkittiin Mediataiteen valtionpalkinnolla, ja se on kiertänyt biennaaleissa muun muassa Italiassa, Norjassa ja Taipeissa Taiwanissa.

Epäihmisyyden museossa tunnelma on synkkä – onhan kyse eräänlaisesta muistopaikasta kaikille epäinhimillistämisen uhreille, yhtä lailla ihmisille kuin muillekin lajeille.

Epäihmisyyden museo (2016) on osa kolmesta teoksesta koostuvaa Museum of Becoming- näyttelyä.

”Halusimme tutkia eläimen ja ihmisen käsitteiden rakentumista ja sitä, mitä eri olennoille on tarkoittanut, että ne on nimetty joko ihmiseksi tai eläimeksi”, Gustafsson kertoo.

Erityisesti heitä kiinnostaa, miten raja ihmisen ja eläimen välille on eri aikoina vedetty; onko ihmisyys edellyttänyt sielua, järkeä, kieltä tai vaikkapa sitä, että henkilö on mies tai hänellä on valkoinen iho.

”Rajaa ei voi vakiinnuttaa mihinkään, koska se ei perustu mihinkään biologiseen tosiasiaan, vaan on moraalinen ja juridinen, koska me ihmisethän olemme eläimiä siinä missä muutkin. Oleellista on ymmärtää, että koko ihmisen käsite on mielivaltainen.”

Teos muistuttaa, että myös ihmisiä on kaikkialla maailmassa eri aikoina epäinhimillistetty.

Ruandan kansanmurhassa toista osapuolta nimitettiin torakoiksi, kirjailija Ilmari Kianto kutsui kansalaissodan aikana punakaartin riveissä taistelleita naisia naarassusiksi, joita ei pitäisi säästää, koska ”naarassusi synnyttää yhtä paljon penikoita, joista on ikuinen vastus”.

Haapojan mukaan kaikki, jotka poikkeavat millään tapaa länsimaisesta, valkoihoisesta miehestä, ovat olleet vaarassa joutua sysätyksi eläimen kategoriaan.

Heidän mielestään ihmisen käsite on kaikkinensa raskas termi, koska siinä oletetaan, että kaikilla ihmisillä olisi sama asema. Vuodesta 2014 osan ajasta New Yorkissa asunut Haapoja kertoo vasta Yhdysvalloissa todella ymmärtäneensä rakenteellisen rasismin mekanismeja ja sen historiallisia juuria. Suomessa nämä näkökulmat usein ohitetaan jopa ylemmän asteen koulutuksessa.

Becoming-videoteokseen on haastateltu 37 ajattelijaa, aktivistia ja taiteilijaa.

”Rodullistetut ihmiset tietävät, että ihmisen asema ei itsestään selvästi kuulu kaikille meidän lajin edustajille. Antirasistinen keskustelu on Yhdysvalloissa paljon pidemmällä ja se on vaikuttanut paljon tähänkin näyttelyyn”, Haapoja sanoo.

Näyttelyn toisessa osassa katsotaan tulevaan ja ollaan – jos nyt ei positiivisia niin ainakin optimistisia ja varovaisen toiveikkaita.

Becoming-teosta varten Haapoja ja Gustafsson kysyivät 37 ajattelijalta, aktivistilta, taiteilijalta ja hoivaajalta, miten maailmassa pitäisi elää ihmisenä. Mikä ihmisyydessä olisi sellaista, mitä pitäisi kasvattaa, jotta tulevaisuuden yhteiskunta olisi tasa-arvoisempi ja moninaisempi?

Haastattelut tehtiin viime vuoden aikana. Videoiden mukana katsoja pääsee näkemään, miten esimerkiksi saamelaisten kulttuurin ja oikeuksien puolesta vuosia puhunut Pauliina Feodoroff kunnostaa kutusoraikkoa Vainosjoella Ivalon pohjoispuolella ja miten juristi ja runoilija Willa France lukee runoa New Yorkissa taustanaan Vapaudenpatsas.

Mercedes Bentso halusi tulla kuvatuksi Hesyn kissatalossa, missä hän laulaa kissoille Tuutulaulun. Yhteisomistuksen ja kollektiivisen ruokatuotannon pioneeri Ruby van der Wekken tavataan Oma maa -luomuosuuskunnan pelloilla Tuusulassa.

Miten maailmassa pitäisi elää ihmisenä, kysytään Laura Gustafssonin ja Terike Haapojan teoksessa Becoming.

Näyttelyyn liittyy myös Nuppukirja – Maaillisen elämän käsikirja, jossa samat ihmiset vastaavat kysymyksiin kuten miten matkustaa, miten unelmoida, miten rakastaa ja miten kuolla.

Aiemmin ehkä kirjailijana tunnetumpi Gustafsson ja Haapoja tapasivat vuonna 2012, kun Haapoja piti luennon Teatterikorkeakoulussa, jossa Gustafsson opiskeli viimeistä vuotta. Haapoja oli juuri perustanut Toisten puolueen ja Gustafsson julkaissut Huorasatu-romaanin, joten molemmat tiesivät toisensa entuudestaan.

”Meillä synkkasi heti ja keksimme yhteisen projektin, Toisten historian, jotta saisimme tekosyyn olla yhdessä”, he kertovat.

Parivaljakko on toteuttanut yhdessä näyttelyitä, seminaaria ja tekstejä, ja selvyyden vuoksi myös Gustafsson käyttää nykyään taiteilija-titteliä.

”Olemme teostemme kanssa paljon kuvataiteen tontilla, mutta teemme kaiken suunnittelun yhdessä”, he kertovat.

He pitävät yhteyttä skypettämällä ja soittelemalla, sillä Haapoja opettaa The New Schoolissa ja New Yorkin yliopistossa. Kun Gustafsson käy New Yorkissa hänen luonaan, he eivät tapaa juuri ketään muita, sillä haluavat olla intensiivisesti yhdessä ja puhua häiriintymättä asioista.

”Taiteen tekeminen vaatii ystävyyden ylläpitämistä, mutta ystävyyden ylläpitäminen tapahtuu projektien kautta”, Haapoja kuvailee.

Entä elävätkö taiteilijat niin kuin opettavat?

Gustafsson on elänyt vegaanina 14-vuotiaasta lähtien ja pyrkii arjessaan siihen, ettei tuottaisi vahinkoa ympärilleen.

”Sinä olet siinä kyllä paljon parempi kuin minä. Elämäntyylini on paljon järjettömämpi, kun olen valinnut asua kahdella mantereella ja joudun lentämään myös kansainvälisten töitteni takia. Olen myös tosi huono vegaani”, Haapoja sanoo Gustafssonille.

Hän kertoo, että aina jos hän syö jotain ei-vegaanista, kaveripiirissä vitsaillaan, ettei kerrota siitä Gustafssonille.

”En kyllä mielestäni syyllistä Terikeä. Kaikilta, jotka kyseenalaistavat valtavirtaista elämäntapaa, vaaditaan puhdasoppisuutta ja kytätään, tekevätkö he jotain epäjohdonmukaista, saisiko heidät kiinni virheestä. Se ei ole kovin hedelmällistä”, Gustafsson sanoo.

Becoming-teoksen tarkoitus onkin luoda toivoa ja ehdottaa käytäntöjä eikä vain jäädä älyllistämään asioita.

”Pitää toivoa epätoivosta huolimatta. Pitää tehdä työtä maailman muuttamiseksi siitä huolimatta, että tuntuu, ettei ole toivoa”, Haapoja sanoo.

”Jos emme kuvittele muunlaisia todellisuuksia, niin eiväthän ne myöskään voi ikinä toteutua. Emme me vääjäämättä mene kohti tuhoa tai massasukupuuttoa ja ilmastonmuutosta. Kyse on valinnoista, joita tehdään aktiivisesti, ja ne voisivat olla myös toisenlaisia”, Gustafsson päättää.

Museum of Becoming 17.1.2021 asti Helsingin taidemuseo Hamissa.

Näyttelyarvostelu|Laura Gustafssonin ja Terike Haapojan instituutiokritiikki on dokumentaarisen toteavaa

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri