Helsinkiläisessä huutokaupassa on myynnissä tänään erittäin kuuluisien kuvataiteilijoiden teoksia – Taideasiantuntijoiden mukaan ne ovat peräisin epäilyttävästä lähteestä - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Kuvataide

Helsinkiläisessä huutokaupassa on myynnissä tänään erittäin kuuluisien kuvataiteilijoiden teoksia – Taideasiantuntijoiden mukaan ne ovat peräisin epäilyttävästä lähteestä

Huutokauppa Helander myy Paul Hörhammerin kuolinpesästä jääneitä teoksia. Hörhammer oli yksi syytetyistä suuressa taideväärennösjutussa. Huutokauppa Helanderin omistajan mukaan epäilyttävät teokset on tutkittu, ja kaksi taulua on hylätty analyysin jälkeen.

Magnus Enckellin signeeraama teos vuodelta 1903 on yksi niistä teoksista, joita Helanderin huutokauppa nyt myy. Teosta myydään merkinnällä ”Provenienssi Galerie Hörhammer”.

Julkaistu: 3.6. 12:34

Huutokauppa Helander kauppaa tänään keskiviikkona 3. kesäkuuta kymmeniä kuuluisien taiteilijoiden maalauksia ja grafiikoita, joilla on ammattipiireissä epäilyttävä lähde.

Myynnissä on muun muassa Maria Wiikin (1853–1928), Magnus Enckellin (1870–1925) ja Berndt Lindholmin (1841–1914) teoksia, ainakin väitetysti. Kaikki ovat hyvin kuuluisia suomalaisia kuvataiteilijoita.

Erityisesti muotokuviin keskittynyt Wiik oli 1800-luvun arvostetuimpia taidemaalareita Suomessa, Lindholmia taas on pidetty maisemamaalauksen pioneerina ennen Albert Edelfeltiä. Enckelliä pidetään yhtenä symbolismin tärkeimmistä edustajista Suomessa.

Kaikkien myynnissä olevien teosten lähtöhinta on huutokaupassa 40 euroa niin kuin Helanderilla on tapana.

Teoksia myydään merkinnällä ”Provenienssi Galerie Hörhammer”. Taidekaupassa teoksen provenienssi eli omistushistoria on tärkeä, kun teoksen aitoutta arvioidaan.

Paul Hörhammer oli helsinkiläinen itseoppinut taidekauppias. Julkisuudessa häntä kutsuttiin usein taideasiantuntijaksi. Hän oli Isolla Roobertinkadulla toimivan Galerie Hörhammerin toimitusjohtaja ja hallituksen jäsen.

Hörhammer oli yksi syytetyistä suuressa taideväärennösjutussa, jota alettiin käsitellä Helsingin käräjäoikeudessa vuoden 2017 alussa. Haastehakemuksessa Hörhammeria syytettiin yhdeksästä rikoksesta, kuten törkeästä petoksesta ja avunannosta useisiin törkeisiin petoksiin.

Taideväärennösjutun syytteen mukaan Hörhammer oli esimerkiksi laatinut Helene Schjerfbeckin, Maria Wiikin ja Albert Edelfeltin teoksista selvästi yläkanttiin olleet hinta-arvioasiakirjat tietoisena siitä, että niitä käytetään hyväksi teosten myynnissä. Keinotekoisilla hinta-arvioilla teosten hintoja saatiin nostetuksi useita satoja tuhansia euroja. Syyttäjä vaati hänelle vankeusrangaistusta.

Poliisin esitutkintapöytäkirjojen mukaan Hörhammer sanoi poliisikuulustelussa, ettei hän nähnyt mitään väärää siinä, että joku pyysi maalauksesta kovaa hintaa. ”Eihän se pyytäjän vika ole, jos ostaja haluaa maksaa syystä tai toisesta normaalia kalliimman hinnan.”

Syyttäjän mukaan Hörhammer myös luovutti myyntiin teoksen, jonka hän varsin todennäköisesti tiesi olevan väärennös.

Paul Hörhammeria ei kuitenkaan ehditty kuulla oikeudenkäynnissä. Hän kuoli muutamia päiviä ennen jutun valmisteluistuntoa marraskuussa 2016.

Käräjäoikeus oli asettanut Hörhammerin omaisuutta hukkaamiskieltoon ja vakuustakavarikkoon noin 1,5 miljoonan euron arvosta.

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi jutun päätekijöille useiden vuosien vankeusrangaistukset. HS kertoi tuomiosta lokakuussa 2018.

Käräjäoikeuden päätöksestä valitettiin hovioikeuteen. Se ei ole vielä antanut päätöstään asiassa.

Maria Wiikin (1853–1928) työ on yksi niistä teoksista, joita Huutokauppa Helander myy keskiviikkona huutokaupassaan. Teosta myydään merkinnällä ”Provenienssi Galerie Hörhammer.

Huutokauppa Helander myy siis nyt teoksia Paul Hörhammerin kuolinpesästä merkinnällä ”Provenienssi Galerie Hörhammer”, ja kauppiaat ja ammattilaiset tietävät yleisesti, minkälaisia epäselvyyksiä Hörhammerin liittyy.

Tavalliselle taideostajalle merkintä sen sijaan näyttää monella tapaa hyvältä, sanoo kaksi HS:n haastattelemaa johtavaa taideasiantuntijaa. Kumpikin on käynyt katsomassa Hörhammerin kuolinpesän valikoimaa. He eivät kommentoi asiaa omalla nimellään aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.

Hörhammerin kuolinpesässä oli paljon myös aitoa taidetta. Pesä pantiin rahoiksi ja taidetta myytiin eri kokoelmiin ja eri huutokaupoissa. Jostain syystä Helanderin huutokauppaan päätyneet teokset eivät kelvanneet muille.

HS:n haastatteleman kahden johtavan taideasiantuntijan mukaan on erikoista, että näitä muualle kelpaamattomia teoksia myydään. Jos varsinaiset taidehuutokaupat eivät niitä ota, miksi niitä on tarjottu Helanderille? Onko Helander selvittänyt teosten taustoja, pohtii kumpikin haastateltu asiantuntija.

Voi olla, että tällaisen teoksen ostaja ostaa sen vain siksi, että pitää maalauksesta. Silloin ei ole väliä, onko se aito vai ei.

Mutta ongelmaksi teos muuttuu viimeistään silloin, kun se jää perikunnalle tai myydään jossain muussa vaiheessa eteenpäin. Kerrotaanko silloin epäilyttävä alkuperä? Vähitellen epäily teoksen aitoudesta hälvenee, kun välityskertojen määrä kasvaa.

Kahden asiantuntijan mukaan nyt olisi ollut erinomainen paikka poistaa markkinoilta selvästi epäilyksen alaisia teoksia. Kuolinpesä olisi voinut päättää hävittää teokset vaikka roviolla, sanoo toinen asiantuntijoista.

Huutokauppa Helanderin toimitusjohtaja ja toinen omistaja Mika Sirén sanoo, että toimeksianto myydä nyt kyseessä olevat teokset on tullut kuolinpesältä ja sen lakimieheltä.

Kuolinpesän hoitaja ilmoitti HS:lle Sirénin kautta, että he myyvät nyt suurempaa määrää maalauksia ja tauluja huutokauppa Helanderin kautta, koska sen katsottiin olevan sopivin ja tehokkain kanava tyhjennysmyynnille yrityksen toiminnan lopettamisen yhteydessä.

Sirén sanoo, että huutokauppa Helander on käynyt noutamassa ensimmäisen ”isohkon erän” teoksia kuolinpesästä 12. huhtikuuta 2017.

”Me saimme toimeksiannon lopputyhjennyksestä toukokuussa ja olin jälleen paikan päällä.”

”On kuolinpesän juristin päätös, onko meidän tarjous välittää nämä teokset ollut parempi kuin muiden.”

Sirénin mukaan he ovat tehneet epäilyttäville teoksille teknisen tutkimuksen fluoresenssianalysaattorilla. Sen avulla mitataan väriaineiden koostumus. 1950-luvun pigmenttejä ei ole ollut käytössä 1890-luvulla ja niin edelleen, Sirén selvittää yleisesti.

”Meillä on oma laite, mutta ostamme myös tuplavarmistukseksi analysointipalvelua. En luota pelkästään silmämääräiseen taidetuntemukseen vaan luotan ensisijaisesti tekniseen analysointiin. Se on lahjomaton ja täysin neutraali.”

Jos teknisessä analyysissa havaitaan, etteivät väriaineet täsmää teoksen väitettyä maalausajankohtaa, voidaan todeta, että teos on maalattu myöhemmin. Tällöin teos joko palautetaan kuolinpesälle tai toimitetaan poliisille, Sirén sanoo.

Hänen mukaansa Helander on Hörhammerin kuolinpesän tapauksessa joutunut hylkäämään kaksi taulua analyysin jälkeen. Monen teoksen kohdalla työ on vielä kesken, sillä prosessi on aikaa vievä, Sirén sanoo.

Entä jos teos paljastuu väärennökseksi myynnin jälkeen, vaikka se on ostettu siinä luulossa, että kyseessä on aito teos? Mikä on huutokaupan vastuu?

”Teen paljon yhteistyötä poliisin kanssa ja tiedän täysin vastuumme. Vastuu on lopulta minulla, omistajalla ja toimitusjohtajalla. En minä rupea kerjäämään verta nenästäni muutaman tuhannen euron takia”, Sirén sanoo.

Hän tietää, että väärennöksiä on tehty aina ja siksi täytyy olla jatkuvasti tarkkana.

”Kun teoksia tulee kuolinpesästä, niistä ei koskaan tiedä, ovatko ne väärennöksiä vai ei. Vastuu on meillä hyvin pitkälti.”

Sirén muistuttaa, että Hörhammerin galleria on ollut toiminnassa hyvin pitkään. Hörhammerin taidegallerian perusti Paul Hörhammerin isä Ivar vuonna 1918. Huutokauppakamarin Hörhammerit perustivat 1980-luvulla. Se yhdistyi Bukowskin taidehuutokaupan kanssa 1990-luvulla. Paul Hörhammer työskenteli Bukowskin huutokauppakamarin toimitusjohtajana Suomessa 1996–2005.

Niinpä kuolinpesään on kertynyt sadan vuoden edestä erilaisia tauluja ja maalauksia. Esimerkiksi Maria Wiikin huutokaupattava teos on vesivärityö, ja muutenkin myynnissä on paljon luonnoksia, taiteilijoiden harjoitelmia.

”Täällä on skissivihkoja, joiden aitoudesta ei ole pienintäkään epäilystä, vihot on jopa nimetty ja niihin on merkitty, koska vihko on avattu”, Sirén sanoo.

Hän harmittelee, että ”niin hieno galleria kuin Hörhammer on joutunut tällaiseen lokaan”. ”Lopun ajan hölmöilyt kyseenalaistavat töitä, jotka on tehty sata vuotta sitten”, Sirén sanoo.

Krp:n taiderikollisuuteen perehtynyt rikosylikonstaapeli Kimmo Nokkonen ei ota kantaa Helanderin ja Hörhammerin kuolinpesän tapaukseen vaan kommentoi aihetta yleisellä tasolla.

”Viime vuosina saaduissa tuomioistuinratkaisuissa taidekauppiaan vastuu selvittää taiteen aitous on asetettu varsin korkealle. On katsottu, että on yleisesti tiedossa oleva seikka, että liikkeellä on paljon väärennöksiä ja että se korostaa kauppiaan vastuuta selvittää myytävän taiteen aitoutta.”

Teosten aitouden selvittämättä jättäminen voi siis konkretisoitua tahallisena rikoksena, erityisesti, jos teokset tulevat valmiiksi epäilyttävästä lähteestä.

Huutokauppa Hagelstamin toimitusjohtaja Joachim Borgström tutustui lyhyesti Helanderin huutokaupan ”Provenienssi Galerie Hörhammer” -merkinnällä varustettuihin teoksiin, muttei nosta sieltä erikseen tikunnokkaan yhtään teosta.

Borgström kuitenkin korostaa, että kaikki myytävät työt pitäisi aina tarkistaa ja selvittää niiden aitoutta.

”Tärkein on kuluttajanäkökulma. Hagelstamille tuotavat teokset tutkitaan tosi tarkkaan, koska kuluttajan on voitava turvallisesti ostaa teoksia niin, että se mitä myydään todella on sitä, mitä sen sanotaan olevan.”

Borgströmin mukaan taidemarkkinoiden suuri haaste on, että monet taiteilijat ovat tehneet sekä hyviä että huonoja töitä.

”Kun tarjolla on vähemmän tunnettuja töitä, niin ne täytyy tutkia tarkemmin ja selvittää, ovatko ne varmasti taiteilijan. Riskin on oltava huutokauppakamarilla eikä kuluttajalla”, Borgström sanoo.

”Kun ongelmatapauksia tulee, olisi äärimmäisen tärkeää saada ne pois markkinoilta, etteivät ne jää kiertämään.”

Hitsaaja Lempäälästä paljastui huippurikolliseksi, jonka käsistä syntyi miljoonien eurojen valhe – nyt jäljellä on ulosotto ja keuhkosyöpä

Gallerianomistaja ja hänen puolisonsa pyörittivät 13 miljoonan euron taide­väärennös­bisnestä – Helsingin käräjä­oikeus tuomitsi heidät vankilaan

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri