Näyttelyarvostelu
Gustafsson&Haapoja: Museum of Becoming 17.1.2021 saakka Helsingin taidemuseo Hamissa (Eteläinen Rautatiekatu 8). Avoinna ti–su 11–19.
Kirjailija-dramaturgi Laura Gustafssonin (s. 1983) ja taiteilija Terike Haapojan (s. 1974) Museum of Becoming on vaihtoehtoisen museon utopia. Helsingin taidemuseo Hamissa esillä oleva näyttely kysyy, mitä museo kertoo siitä kulttuurista, joka sen on pystyttänyt. Entä mitä museo voisi olla?
Museum of Becomingilla on juuret instituutiokritiikissä. 1960-luvulla taidemaailmassa yleistyi kritiikki museoinstituution ulossulkevia kaanoneita kohtaan. 1990-luvulla kehkeytyi ajatus museosta keskustelun paikkana, jossa erilaisiin ongelmiin etsittiin ratkaisuja museoinstituution piirissä.
Museum of Becoming yhdistää näihin traditioihin 2000-luvulla suosittua jälkihumanistista ajattelua. Se hyödyntää museoinstituution muotoa kuvitellakseen toisenlaista maailmaa. Tutkivassa kokonaisuudessa pohditaan sekä marginalisoitujen ihmisryhmien että länsimaisessa kulttuurissa ihmistä alemmiksi olennoiksi määriteltyjen eläinten asemaa.
Becoming tuo haastateltavat kulttuurin ja luonnon rajalle. Dokumentaarinen teos jäsentyy kolmekanavaiseksi installaatioksi. – Pysäytyskuva teoksesta.
Kokonaisuudessa on esillä kolme teosta: Epäihmisyyden museo (2016), Jäämistö (2020) ja Becoming (2020). Siinä missä Epäihmisyyden museo avautuu taidehistoriallisten juuriensa myötä monitasoisena ja -tulkintaisena kokonaisuutena, näyttelyn tuoreempi anti on yksiselitteisemmän toteavaa.
Epäihmisyyden museo on museonäyttelyä jäljittelevä installaatio, joka tuo esiin retorisia tapoja toiseuttaa ihmisiä ja eläimiä osoittaen samalla väkivallan kielelliset juuret: kielellä määritetään maailmaa ja voidaan myös sysätä kulttuurin marginaaliin ja väkivallan piiriin.
Teos nähtiin ensimmäisen kerran Suvilahden Tiivistämössä vuonna 2016. Tuolloin osa sen tenhoa oli installaation luoma väliaikaisen museorakennuksen vaikutelma.
Laura Gustafsson ja Terike Haapoja aloittivat jo vuonna 2012 Toisten historia -projektin, josta myös Epäihmisyyden museo ponnistaa.
Epäihmisyyden museo istuu hyvin myös varsinaisen museorakennuksen sisään. Teoksen taustalla soi Olivier Messiaenin sodan tuhojen keskellä syntynyt Aikojen lopun kvartetto (1941), joka sitoo installaation tehokkaaksi esitysmäiseksi kokonaisuudeksi.
Jäämistö ja Becoming jatkavat museoinstituution peruskysymyksen pohtimista säilyttämisen ja kulttuuristen kaanonien käsittelyllä. Jäämistö on keveän rytmikkäästi ripustettu Hamin ja Helsingin kaupunginmuseon kokoelmista kuratoitu pienoisnäyttely, joka toimii nivelenä Epäihmisyyden museon ja uuden kolmekanavaisen installaation Becomingin välillä.
Becomingissa käy selvästi ilmi Gustafssonin ja Haapojan praktiikan intersektionaalisesta feminismistä ammentava pohja. Ilmaisultaan teos on kulkenut Epäihmisyyden museosta journalistiseen suuntaan.
Kyseessä on oikeastaan dokumentaarisen toteava haastattelujen sarja, jossa eri toimijat aktivisteista taiteilijoihin pohtivat muutoksen monia muotoja.
