Millaista on elää lapsuus maassa, jossa äidin ja isän seksi on rikollista ja jossa äiti ei voi liikkua lapsensa kanssa? – Yksi Yhdysvaltain rakastetuimmista tv-persoonista tietää sen - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Kirjallisuus

Millaista on elää lapsuus maassa, jossa äidin ja isän seksi on rikollista ja jossa äiti ei voi liikkua lapsensa kanssa? – Yksi Yhdysvaltain rakastetuimmista tv-persoonista tietää sen

Trevor Noah on nyt maailmanlaajuisesti tunnettu julkkis, mutta hänen kirjansa Laiton lapsi kertoo, mitä hän oli sitä ennen.

Trevor Noahin kirja Laiton lapsi on ollut menestysteos Yhdysvalloissa.

Julkaistu: 4.6. 2:00, Päivitetty 4.6. 11:26

Eteläafrikkalainen Trevor Noah, 36, on nykyisin Yhdysvalloissa asuva rakastettu koomikko ja tv-persoona, joka on juontanut vuodesta 2015 lähtien suosittua talk show -ohjelmaa The Daily Show’ta.

Noah ei ole vain koomikko ja viihdyttäjä. Hän kommentoi ohjelmassaan aktiivisesti politiikkaa ja on muun muassa asettunut tiukasti Yhdysvaltain presidenttiä Donald Trumpia vastaan.

Koomikon uransa Noah aloitti 2000-luvun alkupuolella Etelä-Afrikassa tehtyään ensin hetken aikaa radio-ohjelmia. Noah nousi kotimaassaan suosituksi, kiersi maata isoilla keikoilla, päätyi tekemään tv-töitä ja osallistui vuonna 2008 Etelä-Afrikan Tanssii tähtien kanssa -kilpailuun. Vuonna 2011 hän muutti Yhdysvaltoihin, jossa hänen uransa jatkoi nousuaan.

The Daily Show -ohjelmastaan Noah on palkittu Emmy-palkinnolla, ja vuonna 2018 hänet listattiin Time-lehdessä maailman sadan vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon.

Kun siis tarttuu Noahin kirjoittamaan kirjaan, voisi kuvitella saavansa tietää Noahin elämäntarinan. Miten juuri Johannesburgissa syntynyt Noah on noussut Yhdysvaltojen viihdemaailman huipulle ja yhdeksi koko maailman seuratuimmista puhujista?

Tähän Noahin kirja Laiton lapsi (Atena) ei vastaa lähes ollenkaan, ja juuri siksi se on äärimmäisen kiinnostava kokonaisuus.

Vuonna 2016 englanniksi julkaistu kirja on nyt käännetty suomeksi. Yhdysvalloissa kirja on ollut myyntimenestys julkaisustaan lähtien. Se nousi julkaisunsa jälkeen The New York Timesin bestseller-listan kärkeen, ja vuoden lopussa se nimettiin yhdeksi vuoden parhaaksi kirjaksi New York Timesissa ja Esquiressa. Kirjasta on suunnitteilla elokuva.

Yli 350-sivuinen teos käsittelee Noahin koomikon uraa lähinnä muutaman sivumaininnan verran.

Sen sijaan kirja on kertomus siitä, miten Noahin eteläafrikkalainen, xhosa-heimoon kuulunut äiti Patricia Nombuyiselo Noah päättää keskellä 1980-luvun apartheid-hallintoa hankkia Etelä-Afrikassa lapsen Robert-nimisen sveitsiläisen miehen kanssa, vaikka he eivät seurustelleet ja vaikka Robert ei ensin edes halunnut lasta.

”Useimmat lapset ovat todiste vanhempiensa rakkaudesta, mutta minä olin todiste heidän rikollisuudestaan”, Noah kirjoittaa.

Tämä johtuu tietenkin siitä, että apartheid-säädösten aikaan valkoiset ja mustat eivät saaneet harrastaa seksiä keskenään. Kaikkein pahinta olisi, jos heille syntyisi jälkeläinen.

Noahista tuli apartheid-ajan rotuopin mukaan ”värillinen”, eli henkilö, joka on mustan ja valkoisen välissä. Värillisillä oli hieman enemmän oikeuksia kuin mustilla mutta vähemmän kuin valkoisilla. Ongelma oli kuitenkin se, että Noahin vanhemmat eivät olleet värillisiä.

Niinpä ensimmäiset vuotensa apartheid-hallinnon aikaan Noah vietti lähinnä sisätiloissa, koska ulkona hän ei voinut olla kummankaan vanhempansa kanssa. Noahin äiti pyysi samassa talossa asuvaa värillistä naista esittämään Noahin äitiä niin, että Noah liikkui ulkona yhdessä naapurin naisen kanssa ja Noahin oma äiti seurasi heitä turvavälin etäisyydellä perässä.

Apartheid-järjestelmä alkoi murtua 1990-luvun alussa, kun Noah oli alakouluikäinen.

Kirjoittajana Noah on samaan aikaan terävä ja humoristinen. Kirjassaan hän kuvailee pistävän tarkasti kotimaansa ravisuttavia yhteiskunnallisia muutoksia, kommentoi taitavasti politiikkaa – ja kertoo samalla käsittämättömältä tuntuvia yksityiskohtia tavalla, jolle ei voi olla nauramatta.

Niinpä hän onnistuu hahmottamaan länsimaiden ja Afrikan maiden välillä toisinaan ammottavaa ymmärryksen kuilua mustan huumorin täyteisellä kertomuksella siitä, miten teini-ikäisenä hän esiintyi dj-keikoilla, jotka huipentuivat Hitler-nimisen tanssijan esitykseen.

Kaikki meni hyvin niin kauan, kunnes yhden kerran he menivät keikalle juutalaiseen kouluun, eivätkä tajunneet, että keikan huipentava ”Go Hit-ler!”-huudatus ei sopisi tilanteeseen.

”Lännessä tapaan usein ihmisiä, jotka väittävät, että holokausti oli epäilyksettä ihmiskunnan historian pahin hirmuteko. Kyllä, se oli hirvittävä. Mietin kuitenkin usein, miten hirvittäviä ovat Afrikassa, esimerkiksi Kongossa, tapahtuneet hirmuteot. Ero on siinä, että toisin kuin juutalaisilla, afrikkalaisilla ei ole todistusaineistoa”, Noah kirjoittaa.

”Afrikassa Hitler on vain yksi historiankirjojen voimamiehistä. Koko sinä aikana, kun liikuin Hitlerin seurassa, en kertaakaan kysynyt itseltäni: ’Miksi hänen nimensä on Hitler?’ Hänen nimensä oli Hitler, koska hänen äitinsä oli antanut hänen nimekseen Hitler.”

Noah on nykyisin ympäri maailmaa tunnettu talk show -juontaja.

Kuten Noahin kirjan suomennetun version koko nimi viittaa, Noahin oman elämän poikkeuksellisuus liittyy hänen asemaansa värillisenä. Apartheid-järjestelmän murenemisen jälkeen hänen ei tarvinnut enää pelätä äitinsä kanssa liikkumista, mutta suurempi kysymys oli se, miten oma identiteetti rakentuu.

Apartheid-aikana valkoiset olivat opettaneet Etelä-Afrikan lukuisat eri heimot epäilemään toisiaan. Sen lisäksi oli tietenkin vihaa valkoisten ja mustien välillä.

Rotujaottelussa omassa asemassaan olleet intialaiset ja värilliset olivat vielä oma lukunsa, eikä asetelma kadonnut noin vain ihmisten mielistä apartheidin murenemisen jälkeen.

Noah ei ollut perinteinen värillinen, koska hän ei ollut kahden värillisen vanhemman lapsi. Niinpä hän törmäsi jatkuvasti tilanteisiin, joissa häntä kohdeltiin tavallaan mustana, tavallaan valkoisena ja tavallaan värillisenä. Mikään yhteisö ei ottanut hänen omakseen, koska hän toimi osittain tuon yhteisön normien vastaisesti. Näissä tilanteissa pärjääminen hallitsee suurinta osaa kirjan sisällöstä.

Toisaalta opettelemalla lukuisia eri kieliä Noah huomaa pärjäävänsä yllättävissä tilanteissa. Kun zulu-heimoon kuuluvat ryöstäjät suunnittelevat Noahin ryöväämistä, Noah vastaa heille zulun kielellä, jolloin he hämmentyvät ja perääntyvät tilanteesta pois.

Aina Noahinkaan kielitaito ei riitä. Teini-ikäisenä hänellä on vaikeuksia tyttöjen kanssa, ja yhdessä vaiheessa hän vie kaverinsa avustuksella ujon oloisen Babiki-nimisen tytön parikseen tanssiaisiin. Vasta perillä Noah tajuaa, ettei ole koskaan jutellut tytön kanssa kahdestaan ja että he eivät oikeasti ymmärtäneet toisiaan ollenkaan, koska Babiki ei puhunut englantia ja Noah ei puhunut pedin kieltä.

Oman valkoisen isänsä kanssa Noah etääntyy sen jälkeen, kun isä muuttaa Kapkaupunkiin. Kirjassa on omistettu oma kappaleensa sille, kun Noah aikuisena tapaa isänsä noin kymmenen vuoden yhteydenpidon tauon jälkeen.

”Se oli todennäköisesti yksi elämäni oudoimmista päivistä: menin tapaamaan ihmistä, jonka tunsin mutta jota en toisaalta tuntenut lainkaan”, Noah kirjoittaa.

Aina pitkälle täysi-ikäisyyteen saakka Noahin oma elämä muuttuu jatkuvasti. Hän vaihtaa koulua useita kertoja (osittain oman huonon käytöksensä vuoksi), muuttaa äitinsä kanssa paikasta toiseen ja näkee, kun äiti rakastuu väkivaltaiseksi paljastuvaan autonkorjaajaan ja saa tämän kanssa lapsen. Poliisi ei välitä perheväkivallasta.

Myöhemmin Noah ajautuu tekemään pikkurikoksia, päätyy ongelmiin poliisin kanssa ja joutuu jopa hetkeksi pidätetyksi. Samalla äidin ja isäpuoli Abelin välit muuttuvat koko ajan huonommiksi, mutta Noahin äiti ei pääse miehestään eroon vaan saa vielä yhden lapsen kanssa. Se on Noahille viimeinen pisara, ja hänen välinsä äitiin katkeavat hetkellisesti kokonaan.

Käsittämättömiä tapahtumia on kirjassa niin paljon, että hetkittäin on vaikea uskoa niiden kaikkien todella sattuneen samalle ihmiselle.

Laiton lapsi on vähintään yhtä paljon kertomus Patricia Noahista kuin hänen pojastaan. Patricia on päättäväinen eteläafrikkalainen nainen, joka on syvästi katolilainen, vie poikansa kolmeen eri kirkkoon joka sunnuntai ja uskoo, että Jumalan avulla selviää mistä tahansa tilanteesta.

Samalla hän on kuitenkin äärimmäisen päämäärätietoinen nainen, joka ei suostu miesten komenneltavaksi. Trevorille hän on hyvin tiukka ja antaa tälle useita kertoja piiskaa, mutta tekee sen omien sanojensa mukaan puhtaasti rakkaudesta. Jos Trevoria syytetään asioista, joihin syyllistyminen ei äidin mukaan ole mikään rike, Patricia asettuu aina puolustamaan poikaansa.

Kirja päättyy Noahin elämän dramaattisimpaan kokemukseen: siihen, kun isäpuoli Abel ampuu Patriciaa takaraivoon. Patricia selviää tapahtuneesta, vaikka lääkärinkään mukaan sen ei pitäisi olla mahdollista. Patricia tietenkin on varma, että se oli Jumalan ansiota.

Koomikkona Noah puolestaan osaa löytää jopa tästä asiasta synkkää huumoria.

”Vielä nykyisinkin inhoan käytettyjä autoja. Lähes joka kerta, kun jokin elämässäni on mennyt pieleen, syynä on ollut käytetty auto. – – Käytetty auto oli syynä myös siihen, että äiti meni naimisiin. Jos ei olisi ollut huonosti toimivaa Volkswagenia, emme olisi etsineet käsiimme autonkorjaajaa, josta sitten tuli aviomies, isäpuoli ja se mies, joka kidutti meitä vuosia ja ampui luodin äitini takaraivoon. Minä otan koska vain mieluummin uuden auton ja sen mukana tulevan takuun!”

Trevor Noah: Laiton lapsi – Värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa (Born a Crime). Suomentaja Jaana Iso-Markku. Atena. 358 s.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri