Syke-sarjan näyttelijä Leena Pöysti tunnetaan monista tv-sarjoista, mutta hänellä on myös toinen työ – ja siksi hän on viettänyt viime kuukaudet komerossa - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Televisio

Syke-sarjan näyttelijä Leena Pöysti tunnetaan monista tv-sarjoista, mutta hänellä on myös toinen työ – ja siksi hän on viettänyt viime kuukaudet komerossa

Näyttelijä Leena Pöysti oli vasta 17-vuotias, kun ovet aukesivat Kansallisteatterin suurelle näyttämölle. Samoihin aikoihin Pöysti liittyi äänitalliin. Nykyään hän on Suomen käytetyimpiä mainosääniä.

Näyttelijä Leena Pöysti on monien tv-sarjojen keskushahmoja. Hän on myös tunnettu mainosääni.

Julkaistu: 5.6. 2:00, Päivitetty 5.6. 6:46

Viime kuukausina näyttelijä Leena Pöysti on viettänyt aikaa kotonaan komerossa.

Sinne talvitakkien keskelle hän on rakentanut oman pienen studion ja vetäytynyt piiloon mikrofonin kanssa. Silloin muun perheen pitää olla hiljaa. Kun Pöysti nauhoittaa spiikkejä mainoksiin, mitään ylimääräisiä ääniä ei saa tallentua nauhalle.

”Kukaan ei saa käydä vessassa, eikä valuttaa vettä viemäriin, koska siinä menee putket vieressä. Ei myöskään saa kävellä komeron yläpuolella”, Pöysti kertoo.

Normaalisti hän tekisi nauhoituksia ihan oikeassa studiossa, mutta nyt poikkeusaikana tällainenkin erikoisviritys on ollut järkevää toteuttaa.

Pöysti kuuluu Suomen käytetyimpiin mainosääniin. Suuri yleisö tuntee hänet silti parhaiten lukuisista suosituista televisiosarjoista, sellaisista kuin Syke, Roba, Karppi ja Keisari Aarnio.

Pöystistä on tullut etenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana monien tv-sarjojen kestokasvo. Vuonna 2012 alkanut poliisisarja Roba toi ruutuihin Pöystin näyttelemän kylmän ja tympeän konstaapelin ja pari vuotta myöhemmin alkanut sairaalasarja Syke kiltin ja sympaattisen hoitajan, josta on sittemmin tullut lääkäri.

Pöystille Syke-sarjan roolihahmon nahkoihin solahtaminen on ollut helppoa. Ylipäänsä lääketieteen maailmaan uppoaminen on hänestä loputtoman kiinnostavaa. Pöysti kertoo löytäneensä Sykkeen myötä itsestään ihmettelevän insinöörityypin, joka haluaa perehtyä huolellisesti käsikirjoituksessa olevien lääketieteellisten termien ymmärtämiseen.

”Se helpottaa ja auttaa minua näyttelemään lääkäriä uskottavammin. Olen uskottava itselleni, kun tiedän, mitä joku latinankielinen termi tarkoittaa ja mistä ne nimet tulevat”, Pöysti kertoo.

”Minulla on ongelmanratkaisijan tapa tehdä työtä. Aiemmin en tiedostanut sitä. Olen mielestäni ollut tosi eläytyvä tunnenäyttelijä, mutta nyt eläytymisen ja tunteen keskelle on tullut mukaan tekniikkaa ja analysointia.”

Leena Pöysti ja Antti Luusuaniemi näyttelevät sairaalasarja Sykkeen keskushahmoja.

Sykettä pidetään Suomen ensimmäisenä ”oikeana” sairaalasarjana, jossa on mukana myös kliinistä hoitotyötä, ei vain pelkkiä ihmissuhdekoukeroita. Jos Pöystiltä kysytään, varsinaista toimintaa saisi olla paljon enemmänkin. Häntä ei harmittaisi lainkaan näytellä kohtauksissa, joissa kuvataan pitkiä ja vaativia kirurgisia operaatioita.

”Aina toivoo, että voi kunpa henkilöhahmoni selvittelisi niitä henkilökohtaisia asioitaan enemmän leikkaussalissa.”

Sen jälkeen kun Syke siirtyi Yleltä Neloselle, jaksojen pituudet ovat lyhentyneet ja kuvaustahti kiihtynyt.

Koronavirusepidemia keskeytti keväällä Sykkeen 8. tuotantokauden kuvaukset, mutta niitä on tarkoitus jatkaa kesäkuun alussa.

Syke-sarja on edennyt jo kahdeksannelle kaudelle. Leena Pöystin näyttelemä hahmo on opiskellut sairaanhoitajasta lääkäriksi.

Lähes koko uransa ajan freelancerina työskennellyt Pöysti kuvitteli aina päätyvänsä teatterinäyttelijäksi.

Uravalintansa hän teki jo varhain. Siitä lähtien kun Pöysti liittyi näytelmäkerhoon Pukinmäen ala-asteella Helsingissä, hän on tiennyt haluavansa näyttelijäksi.

Kerho antoi hyvät eväät tulevan varalle. Vetäjänä toimi Pöystin luokanvalvoja Matti Haapanen, joka opetti muun muassa sitä, miten suhtaudutaan näyttämöön ja tarinaan, miten eläydytään mutta huomioidaan samalla katsoja.

”Hirveän monia asioita oppi 8-vuotiaasta lähtien, jotenkin imi niitä itseensä. Hän oli ihan huikean hieno, tosi tärkeä kasvattaja ja henkilö siellä”, Pöysti sanoo.

Ensimmäisen oikean teatteriroolinsa Pöysti sai yllättäen jo 17-vuotiaana suoraan Kansallisteatterista. Koe-esiintymiseen osallistunut Pöysti napattiin mukaan Keisarin perhe ja pyhä paholainen -nimiseen näytelmään, jota esitettiin suurella näyttämöllä.

Se oli kuin hyppy suoraan syvään päähän, Pöysti kuvailee. Yhtäkkiä hänen vastanäyttelijöinään oli sellaisia nimiä kuin Terhi Panula, Martti Järvinen, Elli Castrén ja Tapani Perttu.

Kallion ilmaisutaidon lukiossa opiskellut Pöysti vietti silloin käytännössä kaikki illat teatterissa.

”Kun muut olivat abiristeilyllä, minä olin töissä. Mietittiin, miten saataisiin jumitettua laivaa satamassa niin kauan, että esitys loppuu ja ehtisin mukaan.”

Leena Pöystin oli mukana Kansallisteatterin näytelmässä Kadotettu puutarha vuonna 1996. Siinäkin hän näytteli Tapani Pertun kanssa.

Siitä lähtien Pöysti sai tehdä Kansallisteatterissa monia muitakin näytelmiä.

Nykyään häntä nähdään teatterissa harvakseltaan. Viimeisin rooli oli kaksi vuotta sitten Espoon kaupunginteatterin Syyssonaatissa Satu Silvon vastanäyttelijänä.

”Se on ollut tähän mennessä suurin, ihmeellisin ja hienoin kokemus ikinä sen työryhmän ja roolini takia.”

Leena Pöysti näytteli viimeksi teatterissa Satu Silvon kanssa. Syyssonaattia esitettiin Espoon kaupunginteatterissa 2018. ”Minusta tuntui, että sain tehdä sellaisen roolin, jota olin aina kaivannut. Satu Silvon kanssa oli taivaallisen ihanaa näytellä”, Pöysti sanoo.

Pettymyksiäkin ammattiin liittyy. Vuosien saatossa Pöysti on saanut huomata, miten vähän asioihin voi vaikuttaa itse.

”Vaikka tekisi miten paljon töitä ja pyrkisi johonkin suuntaan, sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä saavuttaa. Joku voi tehdä hulluna töitä, olla kiva ja taitava tyyppi, mutta tällä alalla se ei takaa mitään. Sitä on vaikea niellä.”

Pöysti on puhunut aiemmin julkisuudessa kärsineensä huijarisyndroomasta. Sillä tarkoitetaan ajatusvääristymää, jonka takia henkilö kokee olevansa osaamaton ja epäpätevä.

”Tunne syntyy juuri sitä kautta, että ei voi aina luottaa saaneensa jonkun työn siksi, että olen hyvä.”

Pöysti sanoo, että tunne on läsnä koko ajan, mutta se on helpottanut.

”Moni asia naksahti paikoilleen, kun täytti 40, ja tuo oli yksi niistä. Tuli sellainen olo, että osaan tämän.”

Joskus roolin menettämisessä voi olla kyse vain uskomattoman huonosta tuurista. Pöystille niin tapahtui vuonna 2005.

Hän oli saanut roolin elokuvasta FC Venus, jota varten näyttelijät harjoittelivat monta viikkoa valmentajan johdolla jalkapalloa. Jokaisen näyttelijän oli myös opeteltava yksi kikka. Kun Pöysti oli harjoittelemassa omaansa eräänä iltana puistossa, jalka osui kuoppaan, nilkka muljahti ja murtui – vain viikko ennen kuvauksia.

”Se oli kieltämättä täyspysähdys. Silloin itkin puhelimessa tuottajalle.”

Robasta nähdään ensi syksynä viides tuotantokausi. Leena Pöysti ja Aku Hirviniemi ovat olleet mukana sarjassa alusta asti. ”Sitä on ollut kiva tehdä. Siinä tunnelmassa ja porukassa on jotain erityistä”, Pöysti sanoo.

Ainakin Suomessa näyttelijöille käy helposti niin, että he saavat usein näyteltäväkseen hyvin samantyyppisiä rooleja.

”Varsinkin ohjaajalle ennen tuntematon tekijä on varmasti helpompi ottaa rooliin, jos on nähnyt tämän selviävän samantyyppisessä roolissa hyvin ennenkin. Ja kun maa on pieni, niin ne tuttujen piirit ovat pienet. Näytön paikkojakin on rajatusti.”

Pöystin mukaan silläkin on merkitystä, millaisessa porukassa alaa opiskelee tai minne pääsee aluksi tekemään töitä.

”Oma ammatillinen elinpiiri ja työmahdollisuudet rakentuvat pitkälti sitä kautta. Tutut tukevat toisiaan, ja niinhän toisaalta pitääkin olla.”

Lempeänoloinen Leena Pöysti nähdään usein esittämässä rauhallista ja sympaattista henkilöhahmoa. Yhden poikkeuksen kaavaan tekee Roba, jossa hän näyttelee masentunutta, tympiintynyttä ja työorientoitunutta poliisia, joka ei tuo itseään lainkaan tykö.

”Se oli ihanaa, että tekijät uskalsivat nähdä minut niin tummasävytteisen mimmin roolissa. Televisiossa minun on pitänyt aina peittää sitä puolta itsestäni, koska se ei ikinä sopinut mihinkään. Näyttämöllä olen saanut elää laveampaa elämää.”

Pöystin mukaan lokeroiminen alkaa jo niistä ala-asteen näytelmistä.

”On ne tytöt, jotka esittävät joulumuoria ja ne, jotka esittävät pikku tonttua tai sitä nokkelaa tai sitä, joka sotkee kaiken. Aivan säälimättömästi muistan sen, en olisi päässyt puurokauhan ääreen joulumuoriksi. En ollut ikinä se tyyppi.”

Karppi-sarjassa Leena Pöysti näyttelee Helsingin pormestaria.

Pöysti on aina tehnyt paljon töitä pelkästään äänellään. Siitä hän saa kiittää entistä koulukaveriaan, näyttelijä Jarkko Tammista. Tamminen vinkkasi jo lukiossa Pöystille, että hänen kannattaisi hakeutua äänituotantotalon riveihin, koska hänellä on niin hyvä ääni. 25 vuodessa Pöysti onkin ehtinyt tehdä valtavan määrän tv- ja radiomainoksia.

Noin kahdeksan vuotta sitten hänestä tuli myös Radio Novan kanavaääni. Pelkästään puolen tunnin radion kuuntelun aikana kanavalla voi kuulla lukuisia Pöystin tekemiä lyhyitä spiikkejä. Uusia tarvitaan viikoittain, ja juuri niitä hän on koronakevään aikana nauhoitellut siellä kotinsa varastokomerossa.

Osittain siitä syystä Pöystin on vaikea kuunnella kanavaa, koska hän alkaisi vain arvostella omaa työtään.

Mutta mietityttikö Pöystiä aikoinaan yhtään ryhtyä niin suuren mediabrändin tunnusääneksi?

”Novassa on ihan oma tyylinsä. Se on eri ääni kuin millä puhun nyt tai Johannana Sykkeen kuvauksissa. En yhdistä sitä niihin töihin tai niihin rooleihin tai mihinkään näyttelijän hahmoon, joka seikkailee muissa töissäni. En ajattele, että se vaikuttaisi mihinkään rajaavasti.”

Näyttelijäpiireissä mainoksissa esiintymistä ei perinteisesti ole pidetty välttämättä hyvänä asiana. Se näkemys oli vallalla hyvin vahvasti myös silloin, kun Pöysti aloitti Teatterikorkeakoulun 1996.

”Minusta tuntuu, että nykyään enemmänkin hyväksytään, että voi tehdä monia asioita. Mutta uskon, että ihmiset pitävät huolta myös siitä, että ei lähdetä ihan mihin tahansa. Sellainen asenne on varmasti olemassa ihan kaikkia töitä kohtaan. Toiset rakentavat profiiliaan tarkemmin.”

Keisari Aarniossa Leena Pöysti näytteli prostituoitu Saaraa ja Kari Hietalahti oli Jari Aarnio.

Pöysti tekee myös paljon äänikirjoja, sillä niiden lukeminen on hänelle suuri nautinto.

”Tulen studiosta neljän tunnin jälkeen ulos virkistyneenä ja tyytyväisenä ja hyvällä tavalla väsyneenä. Siis että luureista tulee tuntikaupalla omaa ääntäni ja tulen siitä jotenkin onnelliseksi”, Pöysti sanoo ja nauraa.

Hän arvelee, että tunteen aiheuttaa syvään hengittäminen.

”Olen soittanut joskus poikkihuilua, ja minulle tuli huilutunneista ja joogasta samanlainen olo. Pallean työskenteleminen aiheuttaa minulle jotain hyvää.”

Myös Pöystin lapset saavat kotona osansa äidin lukuinnosta. Tytär ei esimerkiksi saanut lukea itse Harry Potter- kirjoja, koska Pöysti halusi lukea ne hänelle.

”Oma äitini teki niin, että hän luki minulle esimerkiksi ala-asteen biologian koealueen iltasaduksi, ja se koe meni ihan järjettömän hyvin. Olen tehnyt tyttärelleni samoin”, Pöysti kertoo.

Romaanien ja tietokirjojen lisäksi Pöysti on saanut lukea työkseen paitsi lukion psykologian koko oppimateriaalin myös ala-asteen aapisia.

”Silloin tuntui, että on iso vastuu harteilla. Haluaisin, että tällainen lapsille äänittämäni opetusmateriaali olisi mahdollisimman tervettä ääntä ja puhtaita suomen kielen äänteitä, jotta niistä saisi hyvän esimerkin”, Pöysti sanoo.

”Mutta se on myös sitä insinöörihommaa.”

Helsingin Sanomat ja Nelonen kuuluvat Sanoma-konserniin.

Tositapahtumiin perustuvassa elokuvassa Suomen hauskin mies (2018) Leena Pöysti näytteli muun muassa Jani Volasen (kuvassa) ja Martti Suosalon kanssa.

Ganes-elokuvassa Leena Pöysti näytteli vuonna 2007 Eero Milonoffin kanssa.

Kansallisteatterin Puhdistuksessa vuonna 2007 Leena Pöysti näytteli rosoisen Zaran roolin. Taustalla näyttelijä Tea ista.

Leena Pöysti

Syntynyt Helsingissä 1976. Asuu Espoossa.

Valmistunut Teatterikorkeakoulusta vuonna 2000.

Näytellyt Kansallisteatterissa ensimmäisen kerran 17-vuotiaana. Oli siellä kiinnityksellä 2006–2007. Näytellyt myös muun muassa Turun kaupunginteatterissa ja Espoon kaupunginteatterissa.

Tehnyt äänitöitä vuodesta 1995. Radio- ja tv-mainoksia sekä äänikirjoja.

Tv-rooleja: Benner&Benner, Hovimäki, Käenpesä, Roba, Syke, Keisari Aarnio, Karppi.

Elokuvarooleja: Ganes, Nuotin vierestä, Suomen hauskin mies.

Juontanut vuonna 2008 tv-kilpailua Hurtta ja stara.

Naimisissa, kaksi lasta.

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri