Kirjailija Christer Kihlman jysäytti 1960-luvulla läpi sivaltelemalla suomen­ruotsalaisen yläluokan falskiutta: ”Mutta yhtä kriittinen olen ollut itseäni kohtaan” - Kulttuuri | HS.fi

Kirjailija Christer Kihlman jysäytti 1960-luvulla läpi sivaltelemalla suomen­ruotsalaisen yläluokan falskiutta: ”Mutta yhtä kriittinen olen ollut itseäni kohtaan”

Christer Kihlman aloitti runoilijana, ja toimitti kulttuurilehtiä. Mutta proosakirjailijana hän jysäytti itsensä läpi.

”Kirjailijan tehtävä on olla äänessä, puhua, kirjoittaa, mutta hänen on myös lupa vaieta oman itsekritiikin niin vaatiessa”, Christer Kihlman sanoo.­

9.6.2020 2:00 | Päivitetty 9.6.2020 11:15

”Hyvin nuoresta asti pidin selvänä, että ryhdyn kirjailijaksi. ­Oikeastaan se oli itselleni pakollinen päämäärä”, Christer Kihlman miettii elämänsä alkutaivalta. Puhuessaan kirjailija nojaa hopeapäiseen keppiin, sanat putoilevat hiljakseen ja mietittyinä.

”Kirjailijana olen onnistunut paremmin kuin mitä olisin onnistunut missään muussa ammatissa.”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat