Suvilahden uuden keikkasarjan estetiikka oli kuin pahamaineisella Fyre-festivaalilla – Erikoisista olosuhteista hämmentynyt Evelina meni lukkoon - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Konserttiarvostelu

Suvilahden uuden keikkasarjan estetiikka oli kuin pahamaineisella Fyre-festivaalilla – Erikoisista olosuhteista hämmentynyt Evelina meni lukkoon

Normaalioloihin verrattuna Evelinan show oli kuin yrittäisi juoda itsensä sammuksiin ykköskaljalla, kirjoittaa kriitikko Oskari Onninen.

Suuren lavan taustakankaaseen heijastettiin jatkuvasti videokuvaa Evelinasta.

Julkaistu: 12.6. 12:06

Pop

Evelina Suvilahti Summerissa Helsingissä 11. kesäkuuta.

Jos ei saanut erikoisolosuhteista kevään aikana tarpeekseen, kannattaa suunnata kohti Suvilahtea.

Tarjolla on Suvilahti Summer -keikkasarja ja hyvin omanlaisensa vyöhyke.

Ison lavan eteen asfalttikentälle on asteltu piknikpöytiä vihreille matoille etäälle toisistaan. Jokaiseen pöytään on katettu käsidesi ja sen verran tukarimaiset turvallisuusohjeet, että jo ensimmäisellä keikalla käytännön järjen annettiin voittaa. Jossakin nurkassa on pari kojua, joista saa kaljaa, viinaa ja burgereita.

Keikalla opetettiin oikeanlaista yskimistä.

Konserttisarjan aloittaneen Evelinan keikan 450 lipusta oli myyty kaksi kolmannesta.

Liput myydään pöytäkunnittain, kolmisenkymppiä per nenä. Erikoisjärjestelyillä on erikoishinta. Evelinalla oli mukanaan minimikokoonpano. Ei bändiä, kuten yleensä, vaan pelkkä dj.

Estetiikka on kuin pahamaineisella Fyre-festivaalilla.

Suvilahti Summerin ensimmäisen keikan lipuista oli myyty kaksi kolmasosaa.

Alkukeikan Evelina toisteli lavalle palaamisen outoutta. Outoa, outoa, käsi ylös, jos teillä on outoa!

No, outoa oli.

Suuren lavan taustakankaaseen heijastettiin jatkuvasti videokuvaa artistista. Kaikki kyllä näkivät, mutta lopputulos oli kuin katsoisi dvd:tä eikä sen edessä esitettyä keikkaa. Äänenpainekaan ei tuntunut yhtään, vaan korosti seurustelumusiikin luonnetta.

Normaalioloihin verrattuna show oli kuin yrittäisi juoda itsensä sammuksiin ykköskaljalla.

Tätäkö niin moni on valitellut kaivanneensa läpi kevään?

Evelina (oik. Eveliina Tammenlaakso) oli ensimmäinen esiintyjä uudessa Suvilahti Summer -konserttisarjassa.

Ilmeisesti kyllä. Viimeistään puolivälin Honey-megahitin soidessa vihreillä matoilla heiluttiin siihen malliin, että yleisö olisi ottanut vastaan mitä vain.

Evelina ei selvästi osannut lukea sitä. Kun hän huudatti yleisöä, erikseen aseteltujen pöytäryhmien äänet katosivat tuuleen. Kun yleisöltä saatu responssi ei tuntunut siltä, miltä piti, endorfiinikiksit jäivät saamatta.

Laulaja meni lukkoon.

”Mä en kuule täällä yhtään mitään.”

”Onks teil silti kivaa?”

Spiikeissään hän kertoi, että nyt oli aikaa tapettavaksi, mutta miksi? Ainut järkevä syy oli, että oli luvattu tunnin setti, mutta valittu biisejä vain 45 minuutin verran. Parempi olisi ollut vain hyväksyä erikoisolosuhteet, laulaa outoudesta välittämättä.

Hätääntynyt ja lopulta hieman itseironisoitunutkin huomion pyytäminen meni tilannekomediaksi. Mieleen tuli jopa kivuliaan epämukavan Jäitä hattuun -sarjan äkeä vanhus Larry David.

”Mä oisin voinut olla lame, enkä ollenkaan hauska.”

”Älkää vielä lähtekö pois.”

Suvilahti Summerin liput myytiin pöytäkunnittain.

Evelinan menestys tuo mieleen 1970-lukulaisen iskelmätehtailun, jolloin hitit käännettiin välittömästi niiden ilmestyttyä suomeksi. Suomenkielisen musiikin nyky-Suomessa Evelina on oman aikansa käännösiskelmätähti, jolle megahittejä lokalisoidaan häikäilemättä.

Uran alun räppimäisyyksistä on edetty EDM:n kautta espanjankieliseen poppiin.

Tammikuinen Hitaasti-single oli Ariana Grandea, mutta varsinainen täky oli piilotettu nimeen – hitaasti on espanjaksi despacito. Sen kertosäe ”oltaispa tavattu aiemmin” on kuitenkin tyylilajissaan huippuhyvä tekstirivi.

Evelina palasi lavalle pitkän koronatauon jälkeen.

Laulajana Evelina on koko ajan äärirajoilla. Vaikkapa Kylmii väreitä -kappaleen kertosäkeessä on isoja intervalleja ja asteikon ulkopuolisia säveliä. Yhteinen kokemus on jännitystä, osuuko hän nuottiin vai ei. Vähän kuin katsoisi kaveria laulamassa Singstaria, paitsi myötähäpeäriski on moninkertainen. Falsettien kuunteleminen on yhtä trilleriä.

Silti Evelinan piti erikseen korostaa, että Auto-Tune laitetaan päälle vasta puolivälin Katri Helena -kappaleeseen. Se ei ole kummoinen sävellys, lähinnä luonnos, jonka tahdissa voi huutaa ja riehua, mutta yhtäkkiä sentään tapahtui jotakin.

Oudosta tilanteesta huolimatta yleisö osasi vapautua.

Oli miljoonastriimejä tai ei, siihen asti kappaleiden sanat ja melodiat olivat muuttuneet yhdeksi tunnistamattomaksi mössöksi samassa sekunnissa biisin päätyttyä.

Ehkä vika ei ollut vain kriitikossa. Kun lopussa Evelina kysyi yleisöltä, minkä kappaleen nämä haluaisivat kuulla a cappellana, hän joutui toppuuttelemaan, että hei, se biisi tuli jo.

Sekin oli vähän outoa.

Suvilahdessa pidettiin hyvä huoli turvaväleistä.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri