Tänään sen piti tapahtua. Avauspotku olisi vihelletty iltaseitsemältä. Siitä olisivat alkaneet Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen ensimmäiset EM-kisat.
Jotkut onnekkaat olisivat päässeet paikan päälle Kööpenhaminaan.
Minä olisin mennyt yhteen Kallion hälyisistä kuppiloista – tai kenties Kansalaistorille, jossa ratkaisevaa karsintaotteluakin seurasin. Halaillut jalkapalloon fanaattisesti suhtautuvia ystäviäni ja huutanut ääneni käheäksi.