Alma: Have U Seen Her? Helsinki Day Cyber Concert -virtuaalikonsertti perjantaina 12.6.2020.
Kuin kipsi ja kahleet olisivat hajonneet Alman ympäriltä, ja lavalla esiintyi paineista vapautunut poplaulaja.
Viime vuosien artistin esiintymisiä ja olemusta on varjostanut jännitys, mutta perjantai-iltana tulevaa ensilevyä ei tarvinnut enää miettiä. Alman lykätty, odotettu ja jälleen kerran lykätty debyyttialbumi julkaistiin lopulta toukokuussa hiljaisin menoin.
Helpotus näkyi ja kuului. Nyt poppari pystyi esittämään albuminsa ilman väkinäisyyttä ja kuulosti paremmalta kuin pitkään aikaan.
Ei ollut tarvetta teennäisesti julistaa, että “voi tehdä, mitä tahansa” ja heilutella laiskasti keskisormea, koska vapautuneisuus oli vilpitöntä.
Alma esiintyi virtuaalikonsertissa, joka huipensi perjantaisen Helsinki-päivän.
Alman rentoutunutta esiintymistä on riemastuttavaa katsella, sillä halutessaan hän on lavalla erittäin hyvä ja vakuuttava. Ajoittain ärjyvä ja raspinen laulutyyli herättävät keskellä rauhallisempaakin kappaletta.
Normaaliin keikkaan verrattuna virtuaalitoteutus on kuitenkin armoton. Haparoinnit laulussa ja sanojen puuroutuminen epäselväksi muminaksi eivät jää huomaamatta.
Samoin tasapaksu kappalemateriaali alkaa puuduttaa. Kun löysää slovaria seuraa lisää levollista popmelankoliaa, loppupuolisko alkaa suorastaan huutaa hittiä ja energiaa.
Aloituskaksikon Have U Seen Her? ja Bad News Baby jälkeen lähinnä kahdeksantena esitetty Stay All Night -kappale yrittää iskeä uutta kipinää, mutta letkeällä poljennolla varustettu single jää oudoksi väliinputoajaksi.
Kitaristi Theo Ekblom, Alma ja rumpali Kasper Granroth oltiin sijoitettu osaksi virtuaalimaailmaa.
Virtuaalikonsertin aikana seikkaillaan taikasienimetsässä, Helsingin keskustassa ja eräänlaisessa tippukiviluolassa. Välillä taivaalla möllöttää mulkoileva silmämuna.
Inspiraatiota on haettu Alman unista, joita hän kertoo nähneensä lapsena ja jälleen viime aikoina. Mainospuheissa laulajan unimaailma yhdistetään debyyttilevyn teemoihin “elokuvallisessa ja interaktiivisessa kokemuksessa”.
Markkinoinnin muotisanojen pyöritys ja vankka usko omien uniensa kiinnostavuudesta hirvittää. Tematiikka ja viittaukset albumiin jäävät löyhiksi, ja elokuvallinen kokemus on kaukaa haettua. Tyypillisesti unet käyvät paremmin järkeen uneksijan omassa päässä.
Virtuaalikonsertti on kuitenkin tyylikäs ja etenee sulavasti. Toteutuksesta vastannut Zoan on parantanut esimerkiksi JVG:n vapunaaton keikalta puuttuvien lähikuvien ja kankean ohjauksen suhteen.
Konsertin aikana leijailtiin Helsingin yllä.
Virtuaalihahmojen sijaan Alma sekä hänen rumpalinsa Kasper Granroth ja kitaristinsa Theo Ekblom oli sijoitettu green screen -tekniikalla sisään virtuaalimaailmaan. Keikkakokemus tuntuu jälleen asteen verran aidommalta.
Jopa Tove Lo oli lisätty vuoren laelle laulamaan jättiläismäisenä hologrammina Worst Behaviour -kappaleen ajaksi.
Piinaavan pitkältä tuntuneesta koronakeväästä voi siis yrittää etsiä jotain piristävää.
Artistit ovat pakon sanelemana kehittäneet tapoja toteuttaa keikkojaan uusilla tavoilla, jotka ovat vaihdelleet intiimeistä treenikämppäkuvauksista aina kokonaisten virtuaalimaailmojen luomiseen.
Toki katsojana on helppo olla innostunut uusista kokeiluista, kun ei tarvitse muusikoiden lailla tuskailla tyhjentyneen keikkakalenterin kanssa. Joka tapauksessa artistien digiloikalle on tullut pituutta.
Yksi ongelma virtuaalikonserttien on edelleen vaikea selättää.
Vaikka olisi kuinka hienosti koodattu henkeäsalpaava keikkakokemus, sen on vaikea vetää vertoja kesäiselle illalle ja aurinkokylvylle.
