Olli Piippo vangitsee kankaalle käsiensä liikkeen – maalausten kauneus on yhtä aikaa hienostuneen lyyristä ja primitiivisen raakaa - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Näyttelyarvostelu

Olli Piippo vangitsee kankaalle käsiensä liikkeen – maalausten kauneus on yhtä aikaa hienostuneen lyyristä ja primitiivisen raakaa

Olli Piipon taidokkaissa teoksissa on rujoa kauneutta.

Olli Piippo: White skull maroon background, 2020, akryyli kankaalle.

Julkaistu: 24.6. 2:00

Maalaustaide

Olli Piippo: Felt Certainties 5.7. saakka galleria Helsinki Contemporaryssa (Bulevardi 10). Ti–pe 12–18, la–su 12–16.

Olli Piipon uuden yksityisnäyttelyn otsikko Felt Certainties viittaa kokemuksen tuomaan varmuuteen, jolla Piippo kokee pystyvänsä maalaamaan. Tämä varmuus ei Piipon mukaan perustu käsitteellisellä ajattelulla ilmaistavaan tietoon vaan intuitiiviseen, taiteilijan kehon sisäistämään taitoon.

Samanlaista varmuutta voi kokea myös katsojana. Piipon (s. 1980) uusista maalauksista on vaikea sanoa muuta kuin että ne toimivat.

Ne jatkavat Piipon aiempaa informalistista, maalauksellisiin eleisiin keskittyvää tyyliä, josta on tullut yhä hallitumpaa ja itsevarmempaa – jopa virtuoosimaista.

Piippo on jättänyt taakseen aiemman tuotantonsa viitteellisen esittävyyden ja keskittynyt vangitsemaan käsiensä liikkeen kankaalle. Niiden jättämissä jäljissä on rujoa kauneutta, joka onnistuu olemaan yhtä aikaa hienostuneen lyyristä ja primitiivisen raakaa.

Teosten taidokkuutta korostavat Piipon käyttämät herkät materiaalit, joiden vuoksi maalaus on tehtävä kerralla oikein.

Maalausten vahva ruumiillisuus ja assosiatiivisuus syntyy osaltaan Piipon käyttämästä punaruskean ympärille jäsentyvästä väriskaalasta. Maalitahrat kankaalla muistuttavat kuivunutta verta ja sisäelimiä, ja maaliin sekoitettu alkydihartsi saa osan teoksista näyttämään kuin niihin olisi levitetty aivoja.

Punaruskea tuo mukanaan myös runsaasti taidehistoriallisia mielleyhtymiä.

Se vie ajatukset muinaisiin kalliomaalauksiin, luonnoksissa käytettyyn punaliituun ja Mark Rothkon punaruskeaan vaiheeseen 1950-luvun lopulla.

Piipon maalaukset käsittelevät jotain, jota voi käsitellä parhaiten maalauksen keinoin.

On parempi nostaa kädet ylös ja sanoa: menkää ja katsokaa itse.

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri

Luetuimmat

Uusimmat