Helteellä ajatus David Hammonsin lumipalloteoksesta viilentää – mutta miksi taidemarkkinat ovat nyt kiinnostuneita sulaneestakin taiteesta? - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Vanha helmi

Helteellä ajatus David Hammonsin lumipalloteoksesta viilentää – mutta miksi taidemarkkinat ovat nyt kiinnostuneita sulaneestakin taiteesta?

David Hammons halusi tehdä teoksen, jota ei voinut omistaa.

Elena Filipovicin kirja David Hammonsin taiteesta ilmestyi vuonna 2017.

Julkaistu: 27.6. 2:00

Helleviikolla karanteenissa ehtii miettiä paitsi asunnon paahteisuutta, myös Black Lives Matter -liikkeen valossa taidemaailman monimuotoisuutta. Näiden asioiden leikkauspisteessä on taiteilija David Hammons (s. 1943).

Kun on liian kuuma, katson Bliz-aard Ball Sale -kirjan kantta. Hammonsin taiteesta kertovan kirjan kansikuvassa Hammons seisoo loskaisella newyorkilaiskadulla talvitakissa, neulotut tumput käsissään, ja pitelee kauniisti muotoiltua lumipalloa. Palloja on lisää huolellisissa riveissä viltillä hänen edessään, greipinkokoisista aivan pikkuisiin. Performanssissaan vuonna 1983 Hammons oli päivän ajan lumipallonmyyjä, dollarin kappale. Huumori, katoavaisuus, taidemarkkinat!

Hikisenä päivänä viime kesänä Los Angelesissa näin David Hammonsin ensimmäisen ison näyttelyn vanhassa kotikaupungissaan 45 vuoteen. Lumipallot olivat mukana: hyllyllä oli kulhollinen vettä ja kehyksissä printattu sähköposti, jossa ostajaehdokas kohteliaasti vetäytyy neuvotteluista, koska mikään vakuutusyhtiö ei suostu vakuuttamaan taidelumipalloa – sitä, joka ilmeisesti jäi vuonna 1983 pakastimen nurkkaan.

Megagalleria Hauser & Wirth oli houkutellut vastahakoisen Hammonsin hiljattain listoilleen. Hammons oli tehnyt taidetta jo yli puolen vuosisadan verran, mutta nyt markkinoilla arvioitiin, että nyt hänen teoksillaan voisi tehdä kunnolla rahaa.

Jo tovi sitten museot ja galleriat heräsivät siihen, että myös naiset ovat tehneet kiinnostavaa taidetta. Vasta viime vuosina ne tuntuvat tunnistaneen, että sitä ovat tehneet myös muut kuin valkoihoiset ihmiset.

Mark Bradfordin ja Njideka Akunyili Crosbyn teoksista on ruvettu maksamaan huutokaupoissa suuria summia, ja Faith Ringgoldin teos ripustettiin viime vuonna MoMA-museon kokoelmanäyttelyyn Pablo Picasson rinnalle. Myös David Hammonsin teoksia sisältänyt Soul of a Nation: Art in the Age of Black Power -näyttely keräsi suuret yleisöt kiertueellaan, joka ulottui Yhdysvalloista Lontoon Tate Modern -museoon.

Black Lives Matter -protestit ovat saavuttaneet Yhdysvalloissa myös museot, jotka nyt räpiköivät saadakseen näyttely-, henkilökunta- ja kokoelmaostotilastonsa näyttämään vähän vähemmän umpivalkoisilta.

Toiveikkaana haluan uskoa, että kyse on pysyvästä asennemuutoksesta. ei muoti-ilmiöstä, joka hiljalleen sulaa pois.

Entä Suomessa?

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri

Luetuimmat

Uusimmat