Minna Lindgren pyörittää uudessa romaanissaan murroksessa olevaa peruskoulua hulvattomin kiertein, suosituksissa myös elokuvapuvustuksen glamouria - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Toimittaja suosittelee

Minna Lindgren pyörittää uudessa romaanissaan murroksessa olevaa peruskoulua hulvattomin kiertein, suosituksissa myös elokuvapuvustuksen glamouria

Minna Lindgren on kirjoittanut hykerryttävän satiirin koulusta bisneksenä.

Julkaistu: 27.6. 6:00

Marja Vehmarvarsi on 62-vuotias filosofian maisteri, joka koettaa sinnitellä opettajanurallaan kohti eläkettä, niin sanotusti muuttuneessa toimintaympäristössä. Oppilaat ovat nyt asiakkaita, oppimisen mahdollistavan henkilön (ent. opettaja) saama palaute läpinäkyvää ja mahdollisuus päästä pilkallisiin some-videoihin alati läsnä; luokkia ei tietenkään ole ollut enää valovuosiin, ja meininki uudissa oppimisympäristöissä perustuu oppilaiden vapaaseen tahtoon ja henkilökohtaiseen aktiivisuuteen.

Tärkeimmät kaksi painopistekokonaisuutta ovat Matematiikka ja Minä, joista jälkimmäinen sisältää itsetuntemuksen, uskonnon, liikunnan, terveystiedon, kielet, kehollisen identiteetin, neurologiset taidot ja positiivisen kehollisuuden.

Nollatuntiopettajana Pedago Oy:n palkkalistoilta työllistettävä Vehmarvarsi valmistautuu kirjan alussa toteuttamaan opetuskokonaisuutta ”Prepositiot suoliston viidakossa”. Näillä mennään!

Minna Lindgren

Minna Lindgren kirjoittaa vetävän mehukkaasti, kuten suositusta Ehtoolehto-trilogiasta tiedetään. Nyt hän pyörittää tulevaisuuden – ja kenties hiukan nykyhetkenkin – koulumaailmaa romaanissa Aina on Toivoa (Teos). Satiiri on voimissaan, ja hillittömän tarkkanäköinen teksti vilisee osuvia kielikukkasia, joita kirjoittaja ammentaa bisnesmaailman, byrokratian ja median loputtomasta valikoimasta. Romaanin sivujuonne yllättää: se on eutanasia.

Elokuvien pukuloistoa

Cinecittá-studioiden vanavedessä Roomaan syntyi maineikkaita elokuvapuvustamoita. Mäntässä Gustaf-museossa esitellään syyskuussa avautuvassa näyttelyssä niistä yhtä, Tirelli Costumia. Näyttelyyn liittyvä julkaisu Glamour, pukuloistoa valkokankaalla (Parvs) on jo ilmestynyt ja tarjoaa loistokasta silmäkarkkia. Mukana on muun ­muassa Elizabeth Taylorin, Claudia Cardinalen, Alida Vallin ja Michelle Pfeifferin kantamia taidokkaita luomuksia: silkkiä, organzaa, helmikirjailuja, nukkakudoksia, hevosenjouhinauhaa... Värit ovat oma lukunsa, on poltettua sokeria, norsunluuta ja vedenvihreää.

Milos Formanin ohjaama Amadeus (1984) noudatti tarkoin Mozartin ajan tyyliä. Pääosan esittäjän Tom Hulcen kolmiosaisen puvun liivi on 1700-luvulta. Pukukokonaisuus on mukana tulevassa näyttelyssä ja kirjassa.

Tulevan näyttelyn kuraattoreina toimivat arkkitehti Cornelia Bujin, oopperaohjaaja ja näyttämötaiteen professori Italo Nunziata ja Roomassa asuva kuvataiteilija ja kuraattori Hannu Palosuo, jotka vastaavat myös kirjan teksteistä. Palosuo kirjoittaa Umberto Tirellistä (1928–1990), joka on loihtinut pukuja paitsi elokuvaan, myös teatteriin ja oopperaan. Luchino Viscontin kanssa paljon yhteistyötä tehnyt Tirelli oli intohimoinen keräilijä, joka määritteli itsensä pukujen arkeologiksi. Hänellä oli yhdeksän varastoa täyttävä 15 000 antiikkipuvun kokoelma, Palosuo kirjoittaa. Vuonna 1973 kuulu muotitoimittaja Diana Vreeland lainasi Tirelliltä pukuja New Yorkin Metropolitan-museon ensimmäiseen muotiaiheiseen näyttelyyn.

Luksusta – ja luksusmerkkejä

Pietarista ja Pariisista lähdetään, ja ennen kuin jännitysromaani ratkeaa, lukija on pyörähtänyt New Yorkissa, Saint-Bartsissa, Havannassa, Trinidadissa, Osakassa, Bilbaossa ja Naantalissa, muun muassa. Hyvää korona-ajan matkailua. Antiikki & Design -lehden päätoimittaja, FT Mirva Saukkola tuntee antiikin ja muodin, ja niiden ympärille rakennettu juoni toimii Silkkiä, safiireja ja salaisuuksia -kirjassa (Tammi).

Mirva Saukkolan ensimmäinen jännitysromaani Murha on muotia ilmestyi vuonna 2005. Kuva on vuodelta 2018.

Jään sen sijaan miettimään, mistä on peräisin vimma ujuttaa teksti umpitäyteen luksustuotemerkkejä. Louboutinin koroissa seikkailuun, huutaa kirjan takakansi, ja merkit ovat mukana suunnilleen joka sivulla, parhailla useita: aikaa katsotaan Cartierin Panthère-rannekellosta, matkalaukkuna on Rimowa, olkalaukkuna Louis Vuittonin monogrammikuvioitu Neverfull, käsilaukkuna Gucci, kaftaanina taisi olla Pucci, ei pysy perässä.

Ilmiötä on muissakin tuoreissa kirjoissa, kuten kirjaston varauslistan neljänneksi viime viikolla nousseen ruotsalaisen Camilla Läckbergin uuden sarjan kakkososassa Hopeasiivet. Ensimmäinen osa Kultahäkki oli Ruotsin myydyin kirja viime vuonna. Ajan kuvaa, epäilemättä. Näinä aikoina merkkiähkyn voi kokea myös dokumenttina väistyvästä ajasta, arvojen muuttumisesta.

Johanna Vuoksenmaan romaani ja John Boltonin paljastuskirja olivat kirjaston varatuimmat viikolla 45

1) Johanna Vuoksenmaa: Pimeät tunnit

2) Hannu Väisänen: Märkä turbaani

3) Jussi Adler-Olsen: Uhri 2117

4) Camilla Läckberg: Hopea­siivet

5) Aase Berg: Edes hetken

elossa

Tietokirjat

1) John Bolton: The Room Where it Happened

2) Markku Salomaa: Hiski Salomaa – vapauden kaiho

3) Trevor Noah: Laiton lapsi

4) Ulla-Maija Paavilainen: Suurin niistä on rakkaus

5) Satu Pihlaja: Aikaansaamisen taika

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri