Runot
Hanna Tuominen: Kaikki vesi kädellä. Aviador. 101 s.
Ympäristöteema on viime vuosina juurtunut kotimaiseen runouteen niin vahvasti, että käsityksemme ”luontorunoudesta” ei millään pysy perässä.
1970-luvulla noussut suuntaus jakautui karkeasti kahtia: Risto Rasan tyyppiseen, japanilaisesta ja kiinalaisesta kirjallisuudesta inspiroituneeseen luonnon havainnointiin ja toisaalta kasvun rajoihin heränneeseen kriittiseen luontorunoon. Jälkimmäinen syntyi osaksi vastareaktiona edelliseen, kuten todistaa tämä sitaatti Liisa Laukkarisen kokoelmasta Huomisen tausta (1979): ”Kirjoissa on jo enemmän lintuja / kuin metsissä.”