Jaan Krossin koko proosatuotanto on nyt saatavilla suomeksi – Taivaankivi luo tuokiokuvia virolaisuuden heräämisen alkuajoilta - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Kirja-arvostelu

Jaan Krossin koko proosatuotanto on nyt saatavilla suomeksi – Taivaankivi luo tuokiokuvia virolaisuuden heräämisen alkuajoilta

Jaan Krossin pienen romaanin henkilöhahmoilla on vastineensa Viron historiassa.

Kirjailija Jaan Kross kotonaan Tallinnassa tammikuussa 2005.

Julkaistu: 29.6. 10:41

Romaani

Jaan Kross: Taivaankivi (Taevakivi). Suom. Jouko Vanhanen. Tuglas-seura. 184 s.

Sata vuotta sitten syntyi kaksi merkittävää kirjailijaa eri puolilla Suomenlahtea: Väinö Linnaa (1920–1992) muistamme ensi syksynä, ja alkuvuodesta juhlittiin Jaan Krossia (1920–2007). Historiallisen proosan suurmestareita kumpikin.

Helmikuussa ilmestyi Jaan Krossin Taivaankivi-romaani Jouko Vanhasen kääntämänä, ja sen myötä hänen koko proosatuotantonsa on nyt luettavissa suomeksi. Monia teoksia on tosin hankala enää löytää mistään – uusintapainoksia odotellessa.

Taivaankivi on kirjoitettu 1970-luvulla, keskellä Krossin suurten historiallisten kertomusten sarjaa. Pieni romaani on oheisteos, joka on noussut idulleen Krossin penkoessa Kreutzwaldin kirjallisuusarkistoa Tartossa. Se poiki siitä syvästä lähdetyöstä, jota hän puursi Uppiniskaisuuden kronikan ja Keisarin hullun pohjustamiseksi.

Romaanin tilanne piirtyy niukkana ja selkeänä, ja henkilöillä on todellisuusvastineensa. Eletään pari päivän jakso vuonna 1821, on kolme päähahmoa keskinäisine suhteineen ja jännitteineen. Kansanvalistajan, rovasti Otto Masingin pappilaan Tarton lähelle ilmaantuu nouseva runoilija, kielinero Kristjan Jaak Peterson, ja keskustelut kuohuvat Viron kansallisen omakielisen kulttuurin kysymyksissä.

Yhtä kuohuvasti loiskahtaa Masingin nuoren italialaisen Caroline-vaimon ja Petersonin kohdatessa.

Kross limittää aatteen ja lemmen asiat vaivatta. Virolaisuus kituu kahden paremmiston – baltiansaksalaisen kartanoluokan ja tsaarin byrokraattien – välissä, Masingin ja kumppanien sivistyspyrintöjä ei kummassakaan ryhmässä kannusteta, ylenkatse ja epäluulo ovat hallitsevia yhteiskunnallisia arvoja.

”En ole vieläkään saanut lupaa kansankielisiin luentoihin Tarton yliopistossa. Lukutauluni kyläkouluja varten ovat yhä kiinni sensuurissa”, pappi jupisee. Vironkielinen sanomalehtihanke on jumissa sekin.

”Kaikki, mikä on vielä edessäni, on vain tuloksetonta painiskelua maailman matalamielisyyttä ja tuimuutta vastaan.”

Entä Petersonin maisemat? Masingia nelisenkymmentä vuotta nuorempana hän on uutta miespolvea, ”tämän kansan ensimmäinen laulaja”, kuten hän itsestään uhoilee. Mutta samaan aikaan tämä rehvakka kaveri on epävarma, epätoivoisestikin heittelehtivä, sivistykseltään vielä ohuehkona lepattava tuuliviiri – ja pelkääpä hän naisiakin.

Kross vangitsee miesten sisäiset ja keskinäiset ristiriidat hienopiirteisin vedoin.

Carolinen ja Jaakin vetovoima välähtää. Ounastellaan, on hyvin julkeaakin silmänluontia, mutta lopulta he väistävät toisensa ja tilaisuus lipuu unenomaisesti ohi. Mutta Kross kirjoittaa tietenkin sen verran piilotetuin merkityksin, että tapauksen ylle jää epävarmuuksia. ”Luoja – tapahtuiko sitä lainkaan…? Ei kai se kaikki ollut vain kuumeisen hourailua”, Peterson epäilee jälkeenpäin.

Epävarmuus syventyy tosiseikoista: seuraavana vuonna Caroline synnytti tyttären, ja Jaak menehtyi keuhkotuberkuloosiin 21-vuotiaana. Tätä nykyä Petersonin syntymäpäivää 14. maaliskuuta vietetään viron kielen päivänä.

Taivaankivi luo tuokiokuvia virolaisuuden heräämisen varhaisilta päiviltä. Yleispätevimpiä ovat jaksot, joissa Masing piirtelee kansanopetuksen ja kulttuurin kukoistuksen kuvioita mutta toisaalta vuodattaa sappeaan sivistyksen moukkamaista tukahduttamista vastaan. Vahvoja muureja on vielä edessä – Virossakin.

Jouko Vanhanen suomentaa taipuisasti Krossin nautinnollista, piruuttaan syrjähtelevää lausetta. Erinomaista, että kirjan lopussa on selitysliite. Monin kohdin se auttaa lukijaa, joka ei välttämättä tunne jokaista paikallista merkkihenkilöä tai erikielistä ilmausta.

Työleiri oli Jaan Krossin ”todellinen korkeakoulu” – Satavuotias kirjailija on kuin Viron Väinö Linna, jossa ruumiillistuu kansallinen identiteetti

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri