Nuorena luettu Walt Whitmanin runo mullisti Kari Aronpuron elämän: ”Se vei heti. Aloin kohta itsekin kirjoittaa ja tunsin, että hei tämähän on hauskaa”

Kari Aronpuro on saanut kirjallisista töistään palkintoja 1950-luvulta lähtien. ”Yllätyshän se palkitseminen joka kerta on ollut, myönteinen sellainen.”

”Lähes jokaiseen kokoelmaani olen kirjoittanut sodanvastaisia runoja”, sanoo Kari Aronpuro, jonka isä kuoli nuorena upseerina jatkosodan alussa 1941. Sylissä Umbra-kissa.

30.6.2020 2:00 | Päivitetty 30.6.2020 10:43

Ovelta tuijottaa kaunisturkkinen iso kissa. Iso on mieskin, runoilija Kari Aronpuro, joka tervehtii ja kehottaa peremmälle. ”On muuton jäljiltä keskeneräistä”, hän tokaisee. ”Ja taide tulee seinille vasta lähipäivinä.”

Muuttoa ja muutosta, niitä on Aronpuron elämässä viime kuukausina ollut. Alkuvuodesta iskenyt aivoinfarkti pysäytti kirjailijan ja hänen kirjoittavan oikean kätensä, ja vaikka hän on toipunut hyvin, infarkti pakotti moniin uusiin järjestelyihin. Asuntoa piti vastikään vaihtaa, eikä hän enää voi olla vaimonsa, kuvataiteilija Marra Lampin, omaishoitajana. Vaimo asuu nyt hoivakodissa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat