Tommi Liimatan radiomonologeihin kätkeytyy pökerryttävä määrä taustatietoa, ja analyysiä maustaa juuri sopiva määrä ironiaa - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Radioarvostelu

Tommi Liimatan radiomonologeihin kätkeytyy pökerryttävä määrä taustatietoa, ja analyysiä maustaa juuri sopiva määrä ironiaa

Radiosarjassaan Tommi Liimatta tavoittaa sellaisen vapautuneen anarkian, jota vain harvoin nykyään radiosta kuulee.

Tommi Liimatan suuri serkkuteoria vangitsee sukupolvikokemuksen terävästi ja nokkelasti.

Julkaistu: 30.6. 2:00, Päivitetty 30.6. 10:54

Kasettinauhoitukset, Aku Ankan taskukirjat, discolevyt, serkkujen luona kyläilyt...

Vuonna 1979 syntyneenä minun on heti helppoa saada kiinni itseäni kolme vuotta vanhemman Tommi Liimatan radio­monologista.

Liimatta tavoittaa elävästi sukupolveni lapsuuskokemuksen – sen maailman, jossa netistä tai kännyköistä ei ollut tietoakaan, tv-kanavia oli kaksi, ja kun matkusti pääkaupungista tarpeeksi kauas koilliseen, kaupoista ei saanutkaan Spriteä, vaan Strikeä.

Tämän kaiken Liimatta kuvaa terävästi ja nokkelasti. Ja muistaa hirvittävästi yksityiskohtia.

Mutta ei tämä ole Tommi Liimatan suuri serkkuteoria -sarjan koko idea.

Ohjelmat sekoittavat genrejä. Niissä limittyvät novelli ja essee. Välillä ollaan lähellä pseudo­dokumenttia, välillä flirttaillaan kuunnelman tai äänitaiteen kanssa.

Liimatta tuntuu olevan vähän joka alan friikki. Kaunokirjalliseen ilotteluun kätkeytyy pökerryttävä määrä taustatietoa ja terävää analyysiä esimerkiksi sarjakuvista, musiikista ja äänentoistotekniikasta. Ja kaikessa on mausteena sopivasti ironiaa.

Yhteiskunnallisuuttakin on mukana – rivien välissä, alleviivaamatta ja siksi niin tehokkaasti.

Kahdeksanosainen sarja tuo mieleen 1990-luvun Radio­mafian. Liimatta tavoittaa sellaisen vapautuneen anarkian, jota vain harvoin nykyään radiosta kuulee.

Genremääritelmiä kaihtava ohjelma on viihdettä, jonka ei tarvitse julistaa omaa hauskuuttaan. Se naurattaa puhdistavan kuivasti ja lakonisesti.

Muodikkaasti ohjelma sisältää tunnareita ja musavälikkeitä, mutta kuten arvasit, eivät ne ihan nykymuotia ole: kitaran rämpytystä, lapsuuden venyneitä kasetteja ja villiä mölyämistä.

Edellisen kerran Liimatta oli äänessä radiossa kuusi vuotta sitten.

Jatkoa ei ilmeisesti tarvitse odottaa ihan yhtä kauaa. Toivottavasti se on lupaus.

Tommi Liimatan suuri serkkuteoria, Yle Puhe klo 11.02 ja Yle Areena.

Televisioarvostelu|Aretha Franklinin vuoden 1972 kirkkokonsertista taltioitu dokumentti ei nouse siitä tehdyn albumin tasolle mutta sisältää vaikuttavia hetkiä

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri