Nämä 12 uutta tai ajankohtaista tv-sarjaa kannattaa katsoa nyt – HS:n kulttuuritoimitus suosittelee seurattavaa sateisille kesäpäiville - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Televisio

Nämä 12 uutta tai ajankohtaista tv-sarjaa kannattaa katsoa nyt – HS:n kulttuuritoimitus suosittelee seurattavaa sateisille kesäpäiville

Ulkona sataa, helle meni pois, eikä tekemistä ole. Mitä jos katsoisi televisiota? HS listaa joukon ajankohtaisia ja kiinnostavia sarjoja.

Julkaistu: 1.7. 12:00

Dear White People, Netflix

Parhaillaan erittäin ajankohtainen komediasarja nostaa niskavillat pystyyn ja saa takuulla aikaan vahvoja reaktioita katsojissaan. Dear White People käsittelee rasismia. Sarja lähtee liikkeelle Winchesterin yliopistossa järjestetyistä rasistisista bileistä, joissa valkoihoiset opiskelijat pitävät hauskaa pukeutumalla mustiksi julkkiksiksi.

Sarjan pääroolissa on aktivisti Samantha White (Logan Browning), joka juontaa kampuksen opiskelijaradiota ja yrittää murtaa rasistisia rakenteita. Rasismi tulee sarjassa ilmi monella eri tavalla. Kyse on niin ennakkoluuloista kuin poliisiväkivallastakin.

Venla Kuokkanen

Doom Patrol on supersankarien virallinen friikkiosasto.

Doom Patrol, HBO Nordic

Supersankarit saattavat jo väsyttää, mutta jos kummallisuus kiinnostaa, tälle porukalle kannattaa antaa mahdollisuus. Doom Patrol on supersankarien virallinen friikkiosasto.

Hyvin huuruinen tarina kertoo vammautuneista kummajaisista, joiden suurin kamppailu on ylipäätään jaksaa jatkaa elämäänsä. Joukossa on peltiruumiiseen vangittu mies, nainen jonka keho ei pysy koossa, nuori nainen jonka 64 persoonalla on jokaisella oma supervoimansa, sekä käärinliinoihin paketoitu ex-lentäjä, jonka sisällä asuu tappavaa energiaa oleva olento.

Hauskoissa ja psykedeelisissä tarinoissa he kohtaavat mm. Mr. Nobodyn, joka tietää olevansa tv-sarjassa joka perustuu Grant Morrisonin kirjoittamiin surrealistisiin sarjakuviin, sekä paikasta toiseen siirtyvän kadun, jonka sukupuoli-identiteetti on epäselvä. Vaikka hahmot kärsivät menettämästään ihmisyydestä, on tunnelma pääosin pähkähullu. Hienoa, että näin omalaatuista sarjaa tehtiin toinenkin kausi, joka ilmestyi äskettäin.

Jussi Ahlroth

Eagles, Yle Areena

Ruotsalaisen Eagles-nuortensarjan keskiössä ovat ihmissuhteet ja unelmien tavoittelu. Sarja kertoo siitä, miten entisen jääkiekkojulkkiksen perhe yrittää sopeutua elämään Ruotsin pikkukaupungissa Oskarshamnissa Yhdysvalloissa vietettyjen vuosien jälkeen. Lukiolaisista Kroonin perheen sisaruksista Elias (Edvard Olsson) tavoittelee isänsä jalan jäljissä jääkiekkoilijan ammattiuraa. Pikkusisko Felicia (Alva Bratt) sen sijaan elää Instagram-maailmassa ja on hukassa omassa elämässään.

Sarjasta mielenkiintoisen tekevät sen ihmissuhteet. Nuorten kaveridraamat sekä ihastumiset ovat viihdyttäviä, mutta oivaltavia ovat myös lukiolaisten suhteet vanhempiinsa. Sekä Eliaksen että Felician suhde isä-Matsiin (Per Lasson) on monimutkainen. Lisäksi Kroonin perheen vanhempien avioliitto on rakoilemassa.

Tässä sarjassa jokaisella on selkeä motiivi teoilleen. Jokaisen hahmon asemaan voi asettua. Selkeää jakoa hyviin ja pahoihin ihmisiin ei ole. Juuri se, että asiat eivät ole mustavalkoisia, tekee sarjasta kutkuttavan. Vaikka sarja lieneekin suunnattu ensisijaisesti nuorille, voivat sen perhesuhteet koukuttaa myös vanhempia, joilla on teini-ikäisiä tai nuoria aikuisia lapsia.

Venla Kuokkanen

Japanin taiteen historia, Yle Areena

Kaukomatkailun ollessa vielä laajalti mahdotonta tai ainakin arveluttavaa sivistyneelle nojatuolimatkalle voi lähteä taidehistorioitsija James Foxin kanssa. Sarja käsittelee Japanin luontoa, kaupunkeja ja koteja monipuolisesti sekä historiallisten merkkiteosten että nykytaiteilijoiden ja -suunnittelijoiden kautta. Retki voi olla itse asiassa näkymiltään osin antoisampi kuin oikea vierailu maassa – Fox kun pääsee käyskentelemään ikonisiin kohteisiin ilman niille tyypillisiä turistilaumoja. Tavan matkailija tuskin myöskään pääsisi mielenkiintoisen toimittajan tai hauskan tee-se-itse-arkkitehdin kotiin.

Irina Hasala

Le Bureau -sarjasta on juuri ilmestynyt viides tuotantokausi.

Le Bureau, vakoojaverkosto, Yle Areena

Jos ranskalainen Le Bureau on vielä katsomatta, tulevat sadepäivät ovat oikein hyvä ajankohta aloittaa: intensiivinen agenttisarja nimittäin vie täysin mukanaan. En muista, koska aikaisemmin olisin ahminut 40 tuntia jännityssarjaa lähes yhdeltä istumalta. Le Bureauta jo katsoneillekin on hyviä uutisia: sarjan viides tuotantokausi – uudet kymmenen jaksoa – tulee Areenaan katsottavaksi keskiviikkona 1. heinäkuuta.

Tyylikkään vähäeleisen sarjan keskiössä ovat Ranskan ulkomaantiedustelun DGSE:n agentit ja ennen kaikkea sen maailmalla peiterooleissa toimivat vakoojat. Jäisellä tyyneydellä ja pokerinaamalla he suorittavat hengenvaarallisia tehtäviään. Toisaalta heidän elämänsä on teeskentelyn taidetta ja piinaavaa vainoharhaa: Kehen oikein voi luottaa ja kehen ei? Ovatko byroossakaan kaikki samalla puolella?

Le Bureau perustuu ranskalaisagenttien aitoihin kokemuksin. On kiehtova seurata, millä keinoin he salaavat toimiaan ja valmistuvat peiteoperaatioihin, mihin kaikkialle yhteydet ulottuvat. Sarjassa nähty salaisen palvelun agenttien toimistokin on kuulemma tarkka kopio oikeasta.

Leena Ojala

Jock Zonfrillo (vas.) on yksi uuden Masterchef Australia -kauden tuomareista.

Masterchef Australia, Ruutu

Kokkauskilpailu Masterchef Australia on vuosien aikana noussut kansainväliseen maineeseen ja myös Suomessa suursuosioon siksi, että se poikkeaa merkittävästi muista tosi-tv-kilpailuista. Masterchef Australiassa ei huudeta, raivota tai ilkeillä, vaan ollaan loputtoman kannustavia. Vuonna 2009 alkanut ja jo 12. kaudelleen yltänyt ohjelma on nyt suuren muutoksen edessä, koska koko sen rakastettu tuomarikolmikko Gary Mehigan, George Calombaris ja Matt Preston jätti ohjelman. Syyksi julkisuuteen vuodettiin hurjat palkkatoiveet.

Monia ohjelman faneja pelotti, voiko ohjelma toimia ilman Garya, Georgea ja Mattia, mutta kesäkuussa Ruudussa alkanut 12. kausi osoittaa, että huoli on turha. Uusista tuomareista erityisesti huippukokki Jock Zonfrillo on kuin luotu tehtävään, ja edellisten kausien kilpailijoiden tähdittämä ”All Stars” -henkinen kilpailu on käsikirjoitettu jännittävämmäksi ja koukuttavammaksi kuin edeltäjänsä.

Juuso Määttänen

Modernit miehet, Yle Areena

Neljään kaverukseen keskittyvä Modernit miehet oli viime vuonna Yle Areenan katsotuimpia sarjoja hyvästä syystä: se oli oivaltava ja raikas lisä suomalaisen komedian kentälle. Keväällä ilmestynyt toinen tuotantokausi jatkaa samoilla raiteilla. Sarjan juju on pienissä, arkisissa huomioissa siitä, minkälaisia paineita miehiin nykymaailmassa kohdistuu. Mutta myös siinä, minkälaisia ihmissuhteet ovat ja voivat olla, mikä merkitys on parisuhteella ja mikä ystävillä, miten tunteita näytetään ja mistä tietää, mitä itse haluaa.

Vitsit syntyvät turhan usein keinoista helpoimmasta, eli väärinymmärryksistä, mutta Eero Milonoffin, Iikka Forssin, Jarkko Niemen ja Tommi Ratamäen näyttelemät kaverukset tekevät kokonaisuudesta sympaattisen ja useimmiten myös aidosti hauskan.

Arla Kanerva

Normaaleja ihmisiä -sarja saa silmäkulmat kostumaan.

Normaaleja ihmisiä, Yle Areena

Kun Normaaleja ihmisiä -sarjan viimeinen jakso loppui, toivoin vain, että sitä olisi vielä jäljellä. Ja toisaalta taas en, sillä oikeastaan en halunnut mitään muunlaista lopetusta Connellin (Paul Mescal) ja Mariannen (Daisy Edgar-Jones) kipeälle suhteelle. Kevään sarjatapaus perustuu Sally Rooneyn romaaniin, ja se kertoo kahdesta eri maailmoista tulevasta nuoresta, jotka rakastuvat, eroavat, aloittavat opiskelut, päätyvät aina yhteen, yrittävät saada tolkkua elämästä ja itsestään.

12-osaisen sarjan avulla voi tehdä joko nostalgisen matkan omaan nuoruuteensa tai kurkistuksen Irlannin yliopistoelämään. Intensiivinen kuvaus vie suoraan herkästi näyttelevien nuorten iholle. Tunnemyrskyihin uppoutuessani huomaan, että poskeni ovat usein märät, vaan eivät sateesta.

Aino Miikkulainen

Persaukisia ollaan parhaillaan jatkamassa Britanniassa tekeillä olevalla kolmannella kaudella.

Persaukiset, Yle Areena

Pieni Hawleyn kylä antaa paikan ponivarkauksen kokoisille mestaririkoksille. Kolmekymppisten elämäntapaongelmaisten kaveripiirissä sekoittuu sopivasti machoilua, seksuaalisuuksien liukuvuutta ja kuivaa piikittelyä. Brittikanava Sky Onen viime vuonna alkanut veijarisarja Persaukiset keskittyy jaksoittain selkeään ongelmaan. Rahaa pitää aina saada.

Päähenkilö Vinnie on kuin Trainspottingin Renton mutta mielenterveysongelmilla ja vastuunkannolla kanssasekoilijoista. Teräväilmeisen Joe Gilgunin näyttelemän ladin hupukkaiden asujen puvustajalle pitäisi myöntää kaikki palkinnot.

Kuusi jaksoa on täydellinen kesto rällätä pakulla ympäri kyliä, eikä sarja tarvo toisteisissa rahanhankinta-asetelmissa kuin hetkittäin. Täytyy toivoa, ettei rikosputki laimene liikaa Briteissä jo keväällä esitetyllä kakkoskaudella ja tekeille laitetulla kolmosella.

Tero Kartastenpää

Rick and Morty, HBO ja Netflix

Minulla on aina ollut kaksijakoinen suhde animaatiosarja Rick and Mortyyn. Se on loistavan mielikuvituksellisesta scifi-sekoilua ja -parodiaa, jossa matkataan ajassa ja ulottuvuuksissa ja rikotaan neljäs seinä vähän väliä. Toisaalta se luulee itsestään monessa jaksossa liikoja – tai ainakin sen suurfanit tekevät niin.

Toukokuun lopussa päättyneellä neljännellä kaudella sarjan tekijät uskaltavat olla välittämättä pisaraakaan fanipalvelusta ja pilkkaavat suurimpia ja myrkyllisimpiä fanejaan sekä suoraan että rivien välissä. Samalla suurin osa jaksoista kilpailee tasaväkisesti muiden kausien parhaiden jaksojen kanssa.

Kauden mieleenpainuvin jakso on Never Ricking Morty, jossa Rick ja hänen tyttärenpoikansa Morty joutuvat ikuisesti matkalla olevaan junaan. Juna ei kuitenkaan ole juna, vaan kirjaimellinen kerronnan väline, jossa Rick ja Morty ovat ”kirjaimellisen vertauskuvallisesti”. Eli simulaatio, Morty kysyy. Ei, vielä pahempaa: antologia, Rick vastaa. Kaikki tämä jakson ensimmäisen neljän minuutin aikana. Seuraavien 16 minuutin aikana asiat muuttuvat vielä paljon enemmän metatasoiseksi.

Sarjan viides kausi on jo lähestulkoon tehty, joten tällä kertaa uusia hullutuksia ei välttämättä tarvitse odottaa yli kahta vuotta.

Pekka Torvinen

10 Years with Hayao Miyazaki, NHK WORLD-JAPAN On Demand

Netflixin saatua rakastetun japanilaisohjaajan animaatioelokuvia valikoimiinsa on hyvä hetki tutustua Hayao Miyazakiin dokumentin avulla. Ohjaaja päästi Japanin yleisradioyhtiön NHK:n lähelleen sillä ehdolla, että häntä seuraa kameran kanssa vain yksi ihminen. NHK:n verkossa ilmaiseksi tarjoama neliosainen dokumenttisarja valaisee muun muassa ohjaajan luovaa prosessia sekä tämän suhdetta vanhempiinsa ja omaan poikaansa. Englanniksi tekstitetyn sarjan avulla voi myös oppia päätään raapivan Miyazakin tiuhaan toisteleman ilmaisun mendokusai (suomeksi ”haisee hankaluuksilta” eli ”onpa vaivalloista”).

Irina Hasala

The Great perustuu Katariina Suuren elämään vain löyhästi.

The Great, HBO

Katariina Suuresta on vajaan vuoden sisään ilmestynyt kaksikin sarjaa: viime syksynä HBO:lle tullut minisarja Catherine the Great, jossa nimiosaa esitti Helen Mirren, sekä toukokuussa samaan palveluun Hululta laskeutunut Elle Fanningin tähdittämä The Great. Yllättävää kyllä, jälkimmäinen päihittää edellisen mennen tullen.

The Greatia on verrattu Sofia Coppolan Marie Antoinetteen (2006), jossa historiallisia mutkia oiottiin suoriksi karkkivärein. Mistään perinteisestä historiallisesta sarjasta ei The Greatissa ole kyse, ja jokaisen jakson alussa onkin maininta siitä, että sarja perustuu Katariina Suuren elämään vain löyhästi. Tosiasioiden sijaan keskiössä on Katariinan värikylläisenä pursuileva elämänilo ja hovielämän mielivaltaisuus. Lopputulos on monin paikoin riemastuttavan anarkistinen.

Arla Kanerva

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri