Pommit tuhoavat Viipuria Väinö Raution ekspressionistisessa näyssä - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Kuvan takana

Pommit tuhoavat Viipuria Väinö Raution ekspressionistisessa näyssä

Väinö Raution Viipurista lähtö 1939 näyttää siltä kuin se olisi tehty reaaliajassa.

Väinö Rautio: Viipurista lähtö 1939, 1940, öljy kankaalle. Lappeenrannan taidemuseon kokoelmat.

Julkaistu: 3.7. 11:54

Väinö Rautio: Viipurista lähtö 1939, 1940, öljy kankaalle. Lappeenrannan taidemuseo.

Viipurilaissyntyinen taidemaalari Väinö Rautio (1894–1974) maalasi kotikaupunkinsa pommituksia talvisodan keskellä 1939–40 ja palasi rau­nioiden keskelle välirauhan aikana.

Yksi teoksista on jäänyt erityisen voimakkaasti mieleeni: nopeilla vedoilla ja paksulla maalilla toteutettu Viipurista lähtö 1939 (1940), väkevä ekspressionistinen näky, jossa kaikki on pyörteistä liikettä: lentokone piirtää kaaren mustalle taivaalle, sähköjohdot tempoilevat valtoimenaan ja palavasta rakennuksesta nousevat liekit valaisevat pakenevien ihmisten tietä.

Maalaus näyttää siltä kuin se olisi tehty reaaliajassa, pommien pudotessa.

Sotilasperheessä kasvanut Rautio ei sodan syttyessä joutunut asepalvelukseen selkävammansa vuoksi. Hän toimi Viipurissa väestönsuojelupäällikkönä, mikä antoi hänelle aikaa ja mahdollisuuksia kuvata tuhoutuvaa kaupunkia ja myöhemmin myös pommitusten jälkiä.

Tällainen oli harvinaista, eikä vastaavaa helposti löydy taiteen historiasta.

Ensimmäisenä mieleeni tulee saksalainen ekspressionisti Ludwig Meidner (1884–1955) ja hänen Apokalyptiset maisemansa (1913). Myös näistä ensimmäisen maailmansodan kauhuja ennakoineista teoksista välittyy tunne siitä, että ollaan tapahtumien keskellä.

Väinö Rautio: Omakuva, 1921, öljy kankaalle. Taulu kuuluu Lappeenrannan taidemuseon kokoelmiin.

Väinö Rautio on suomalaisista modernisteista tuntemattomimpia. Hän opiskeli Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Hugo Simbergin oppilaana 1913–14 ja jatkoi opintojaan 1920-luvulla Saksassa ja myöhemmin Pariisissa.

Suomeen palattuaan hän perusti maltillista ekspressionismia edustavan Pro Natura -ryhmän, joka piti muutamia näyttelyitä Helsingissä 1920- ja 1930-lukujen taitteessa.

Rautiosta tiedetään vähän myös siksi, että suurin osa hänen varhaisempaa tuotantoaan katosi sodan melskeissä.

Evakkoon lähtiessään hän muurasi noin 300 maalausta kangaskääröinä kotitalonsa kellarikomeroon. Kun hän palasi Viipuriin, hän huomasi, että kätkö oli murrettu auki ja teokset tiessään.

Raution sodanjälkeisten teosten tyyli vaihtelee hillityistä maisemamaalauksista modernistisiin kokeiluihin. Hänen myöhäisvuosiensa kotikaupungin Lappeenrannan taidemuseo on muistanut häntä retrospektiivisillä näyttelyillä, joista viimeisin nähtiin kesällä 2019.

Sarja esittelee kiinnostavia teoksia kotimaisista kokoelmista.

Kuvan takana|Kuvan takana -sarja esittelee suomalaisten taidekokoelmien aarteita pintaa syvemmältä

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri