Lapinlahden lintujen sketsisarjat julkaistiin Areenassa – Ryhmän musiikki on osoittautunut huumoria kestävämmäksi - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Televisioarvostelu

Lapinlahden lintujen sketsisarjat julkaistiin Areenassa – Ryhmän musiikki on osoittautunut huumoria kestävämmäksi

Vuosina 1988–1992 tehdyt sarjat muistuttavat, että Lapinlahden linnut oli sketseissään altavastaajan puolella.

Lapinlahden linnut Maailman kahdeksan ihmettä -sketsisarjassa vuonna 1990: Heikki Salomaa (vas.), Mikko Kivinen, Matti Jaaranen, Tapio Liinoja, Markku Toikka, Pekka Hedkrok (takana), Timo Eränkö ja Hannu Lemola.

Julkaistu: 6.7. 2:00, Päivitetty 6.7. 11:11

Aijai. Lapinlahden lintujen Seitsemän kuolemansyntiä on vasta kolmannessa sketsissään, ja jo vispaa nykykatsojan epäkorrektiusviisari.

Muusikko Pieter Botha (Mikko Kivinen) haluaa esitellä meille instrumenttinsa, ”eteläafrikkalaisen marimban”.

Kuvaan marssii seitsemän lapparia kasvot mustiksi maalattuna. Seuraavaksi Botha ryhtyy soittamaan heidän päitään kapuloilla. Kun yhdestä päästä tulee väärä nuotti, Botha ampuu miehen siihen paikkaan. Sitten iloinen soitto kalloilla jatkuu.

En tiedä, osuuko tämä nyt välttämättä mihinkään nauruhermoon, mutta ajan hermoon sitäkin kipeämmin.

Vuonna 2020 huomio kiinnittyy mustaksi lankattuihin naamoihin ja käkkäräperuukkeihin sekä alistuneesti palveleviin hahmoihin.

Vähemmistöjen kustannuksella tehtyjä, rodullistamiseen perustuvia ja stereotypioita toistavia mediaesityksiä on alettu tarkastella aiempaa kriittisemmin. Tämä koskee myös ­viattomaksi kuitattua huumoria, ja hyvä niin.

Mutta ainakin tällä kertaa, ennen sormen heristelyä, katsojan on syytä tankata historiaa.

Lappareiden 1980-luvun lopulla tehty sketsi kommentoi synkän huumorin kautta Etelä-Afrikan rotusortoa, ja valkoiseen pukuun sonnustautunut Botha on tietysti Etelä-Afrikan silloisen presidentin, apartheidia kannattaneen Pieter Bothan (1916–2006) kaima.

Sketsin ytimessä on maassa harjoitettu rasismi, jota Kivisen hahmo vulgaareimmillaan edustaa. Osaansa alistuva ihmismarimba nähdään hymyilevän Bothan silmin, mutta katsoja käsittää asetelman sikamaisuuden.

Kyseinen sketsi on toki vain yksi komediaryhmän kolmesta Ylelle tekemästä sketsisarjasta, jotka ovat nyt Areenassa katseltavissa: Seitsemän kuolemansyntiä (1988), Maailman kahdeksan ihmettä (1990) ja Kuudesti laukeava (1992).

Lappareiden maailmankatsomuksessa ollaan altavastaajan puolella, vaikka usein sketseissä pieni ihminen ajetaan ahtaalle.

Kirjaimellisesti näin tehdään edullisia asumisvinkkejä tarjoavissa sketseissä, joissa asutaan milloin jääkaapissa, milloin koirankopissa.

Toisessa sketsissä työhönsä leipiintyneelle duunarille annetaan uurastuksesta palkkioksi mitali, joka pari vuotta myöhemmin otetaan laman vuoksi takaisin. Tilalle hän saa pomoportaan haukut ja nahkaremmiä.

Nämä naurattavat vieläkin, mutta enimmäkseen aika tuntuu jo ajaneen ohi hidastempoisista, toistoon perustuvista ja viinanjuomisesta ammentavista vitsailuista.

Vuonna 1983 perustettu Lapinlahden linnut aloitti alun perin bändinä ja teki vuosien saatossa myös useita levyjä.

Ehkä sketsejä paremmin onkin jäänyt elämään Lapparien musiikki, jota kuullaan tietysti sarjoissa.

Ydinryhmään kuuluneen Pekka Hedkrokin sävellysten upeus ei tv-versioissa pääse ihan esiin, mutta olennainen välittyy.

Lapinlahden lintujen sketsisarjoja, Yle Areena.

Radioarvostelu|Kansanradiosta tutun Olli Haapakankaan railakkaan överi matkailusarja tarjoaa myös paljon tietoa

Televisioarvostelu|Tosipohjainen, vuoteen 1666 sijoittuva draamasarja muistuttaa, että naisia vainottiin noitina myös Suomessa

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri