Sopimuskiista Pyhimyksen hittibiisin ympärillä osoitti, miten retuperäisiä musiikkialan sopimuskäytännöt ovat - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Kommentti

Sopimuskiista Pyhimyksen hittibiisin ympärillä osoitti, miten retuperäisiä musiikkialan sopimuskäytännöt ovat

Laulaja Salla-Marja Hätisen sivuuttaminen Pyhimyksen kappaleen vierailijana synnytti sopimuskiistan, kun kuuluisa “joku muu” ei ollutkaan hoitanut asioita.

Julkaistu: 4.7. 16:54

Yksi parhaista oppimistani elämänohjeista kuuluu: “Älä koskaan luota suulliseen sopimukseen.”

Vähän kyynistä, mutta olen takonut sen kallooni. Siksi aina jotain sovittuani olen jo kohta vaatimassa itselleni mustaa valkoisella asiasta. Varsinkin silloin, kun kyse on työasioista. On vaikeaa väittää sopineensa jostain muusta, kun asian voi tarkistaa paperilta.

Vaikka miten avautuisi mahdollisuus tehdä kiinnostavia töitä sydäntään lähellä olevien asioiden parissa, pelkällä intohimolla ja rakkaudesta lajiin -mentaliteetilla ei itseään elätä.

Helposti voi polttaa näppinsä, kun innostuksen ja huuman vallassa huutaa kyllä vastaantulevalle mahdollisuudelle. Selkeä sopimus turvaa selustan, joka kannattaa tehdä, vaikkei aina malttaisi.

Musiikkialalla tällaiset kerran elämässä -tilaisuudet ovat kovaa valuuttaa varsinkin nuorille läpimurtoaan hakeville artisteille. Siksi ala tarvitsee tarkemmat raamit sille, miten sopimuksia tehdään.

Hyvässä hengessä ja kädenpuristuksella solmitut diilit helposti sorsivat heikommassa asemassa olevia.

Epäselvässä tilanteessa nuori ja tuntematon artisti on väistämättä alakynnessä, kun suositut artistit ja levy-yhtiöt voivat sanella asiat itselleen parhain päin.

Asia nousi esille jälleen, kun YleX uutisoi laulaja Salla-Marja Hätisen sivuuttamisesta Pyhimyksen kappaleen vierailijatiedoista. Tiivistetysti vyyhti eteni kutakuinkin seuraavasti.

Suosionsa huipulla oleva Pyhimys kysyi nuorta laulajaa Salla-Marja Hätistä laulamaan tulevalle kappaleelleen. Hätinen tietenkin suostui, koska nimekkään artistin feattaajana oleminen voisi sysätä omaa uraa reilusti eteenpäin.

Kun kappale oli äänitetty Pyhimyksen levy-yhtiö Universal Music Finland teki asiasta feat-sopimuksen Sony Music Finlandin kanssa. Hätisen yhtye Mafia Honey lukeutui Sonyn bändeihin, mutta Hätinen sooloartistina ei.

Muodostui tilanne, jossa kaikki luulivat jotain, mutta kukaan ei tiennyt mitään.

Hätinen luuli, että Sony voisi edustaa häntä, koska he edustavat hänen yhtyettään. Universal luuli, että Sonyn ja Hätisen väliset sopimukset olivat kunnossa. Hätinen oletti, että hänen nimensä tulisi esille kappaleen esittäjissä. Pyhimys varmaankin luuli voivansa noudattaa levyllä “anonyymia linjaa”, jonka mukana vierailijoita ei nimetä.

Kuuluisa “joku muu”, jonka olisi pitää huolta asioista, olikin laiminlyönyt tehtävänsä.

Myöhemmin epäselvyydet kasaantuivat, kun Hätinen huomasi, ettei hänen nimeään lukenut julkaistun kappaleen feattaajana. Hän ei myöskään sanojensa mukaan ollut tietoinen siitä, että kappaletta käytettiin osana Elisan mainoskampanjaa.

Asioista oli sovittu levy-yhtiöiden kesken, koska asian ajateltiin olevan ok. Hätinen ei kuitenkaan tiennyt, mistä hänen puolestaan oltiin sovittu.

Asioiden sopimisesta tarkemmin olisivat todennäköisesti hyötyneet kaikki.

Universal olisi säästänyt Hätiselle maksettavan 10 000 euron korvaussumman ja Pyhimys olisi voinut välttää kolhun julkisuuskuvassaan. Hätinen olisi ollut kartalla siitä, missä ja miten hänen laulamaansa kappalettaan käytetään ja Sony ei näyttäisi yhtiöltä, joka ei ole kartalla omista sopimuksistaan.

Epäselvät sopimuskäytännöt ja olettamuksiin perustuvat diilit ovat “alan tapa”, joka kipeästi kaipaisi selkeytystä ja läpinäkyvyyttä.

Hämärien sopimusten setviminen julkisuudessa aiheuttaa lähinnä ikävää jälkeä ja mielipahaa, joka olisi voitu välttää.

Kommentti|Sopimuskiista Pyhimyksen hittibiisin ympärillä osoitti, miten retuperäisiä musiikkialan sopimuskäytännöt ovat

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri