Spagettiwesterneistään tunnettu Ennio Morricone nousi rakastetuksi elokuvamusiikin maestroksi, sillä hän sävelsi tunnistettavasti ja kaikelle kansalle - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Muistokirjoitus

Spagettiwesterneistään tunnettu Ennio Morricone nousi rakastetuksi elokuvamusiikin maestroksi, sillä hän sävelsi tunnistettavasti ja kaikelle kansalle

Elokuvasäveltäjä Ennio Morricone kuoli 91-vuotiaana Roomassa, jossa myös hänen studionsa sijaitsi.

Ennio Morricone 1928 – 2020.

Julkaistu: 6.7. 13:40

Maailman tunnetuimpiin elokuvasäveltäjiin kuulunut italialainen säveltäjä ja orkesterinjohtaja Ennio Morricone kuoli varhain maanantaiaamuna 6. heinäkuuta 2020 kotikaupungissaan Roomassa. Morricone oli 91-vuotias, syntynyt Roomassa 10. marraskuuta 1928.

Ennio Morricone oli maailman tuotteliaimpia elokuvasäveltäjiä, ja myös viimeisiä 1960-luvulla läpimurtonsa tehneistä elokuvasäveltäjistä.

Hänet tunnetaan erityisesti italialaisten lännenelokuvien, niin sanottujen spagettiwesternien musiikista, mutta Morricone sävelsi musiikkia kaikkiaan yli 500 elokuvaan, joten joukkoon mahtuu elokuvia kaikista mahdollisista lajityypeistä komediasta kauhuun ja poliittisista draamoista historiallisiin pukuelokuviin.

Marraskuussa 2016 Morricone esiintyi orkestereineen Hartwall-areenalla Helsingissä.

Morriconen isä Mario oli ammatiltaan trumpetisti, joten häneltä nuori Ennio oppi nuotit ja myös soittamaan useita instrumentteja. Myöhemmin Morricone opiskeli trumpetinsoittoa ja säveltämistä Santa Cecilian musiikkiakatemiassa ja konservatoriossa.

Morricone teki ensimmäisen sävellyksensä jo lapsena, mutta hänen säveltäjänuransa käynnistyi varsinaisesti 1946. Viisikymmenluvulla Morricone sävelsi paljon klassista musiikkia sekä teatterimusiikkia. Hän alkoi tuolloin saada suosiota myös radiokuunnelmiin säveltämällään musiikilla, mikä lopulta johti elokuvamusiikkiin.

1950-luvun lopulla Morricone meni sovittajaksi RCA-levy-yhtiöön. Elättääkseen perheensä hän alkoi samoihin aikoihin myös soittaa trumpettia jazzyhtyeissä.

Lavamuusikon työ niveltyi hyvin vuosikymmeniä jatkuneeseen pop-kappaleiden säveltämiseen ja sovittamiseen monille tulkitsijoille, joista kansainvälisesti tunnetuimpia ovat Paul Anka, Mireille Mathieu ja Françoise Hardy.

Vuonna 2007 Morriconelle myönnettiin kunnia-Oscar. Sen jakoi Clint Eastwood.

Morriconen elokuvasäveltäjän ura alkoi nimettömänä haamusäveltäjänä, tunnetumpien elokuvasäveltäjien musiikin täydentäjänä. 1961 hän sävelsi ensimmäisen kokonaan oman musiikkinsa Luciano Salcen elokuvaan Il Federale. Sitä seurasi useampi sävellystyö Salcelle, pääasiassa komedioihin.

Morricone kunnioitti elokuvaohjaajien määräysvaltaa, mutta huomautti, että ohjaajat eivät ole muusikoita, joten heidän ideansa perustuvat jo kertaalleen kuultuun.

Poikkeuksena Morricone piti musikaalista maanmiestään ja koulutoveriaan Sergio Leonea, jonka kuvat soivat samassa tempossa kuin Morriconen sävelet.

Yhteistyö Leonen kanssa nostikin Morriconen maailmanmaineeseen.

Morricone löi itsensä läpi elokuvasäveltäjänä vuonna 1964, koulutoverinsa Leonen westerniin Kourallinen dollareita säveltämällään musiikilla. Se sisälsi jo Morriconen musiikin olennaiset elementit: säästeliäät, jämäkät sovitukset, yllättävät instrumentaatiot ja niistä nousevan dramaattisuuden, joka kykeni luomaan ainutlaatuisen tunnelman.

Sergio Leonen Hyvät, pahat ja rumat -elokuva valmistui vuonna 1966. Päärooleja esittivät Clint Eastwood, Eli Wallach ja Lee Van Cleef.

Seuraavina vuosina Morricone kohosi alansa ykkösriviin Leonen westerneihin tekemällään musiikilla: Vain muutaman dollarin tähden (1965), Hyvät, pahat ja rumat (1966) sekä huipennuksena Huuliharppukostaja (1968), Morriconen ehkä paras elokuvamusiikki, hänen romanttisten ja dramaattisten ainestensa täydellinen synteesi. Elokuvassa näyttelijä Charles Bronsonin esittämään hahmoon kiinnittyy voimakkaasti huuliharpun ääni.

Ennio Morricone työpöytänsä ääressä Roomassa vuonna 1970.

Huuliharppu viehätti Morriconea, sillä soittimen ääni kuulostaa siltä kuin se tulisi suoraan ihmisen sisältä. Sellainen sopii elokuvaan, ja Huuliharppukostajassa soittimen tehoa voimistettiin sitä edeltävällä pitkällä hiljaisemmalla osuudella. Morricone yhdisti ennakkoluulottomasti muutenkin perinteisiä säveliä erilaisiin ääniin, vihellyksiin ja kellojen tikityksiin.

Ohjaaja Sergio Leone saattoikin kutsua Morriconea ”käsikirjoittajakseen”, sillä Morriconen harkituilla sävelillä ohjaaja saattoi korvata kokonaisia repliikkejä.

Suositut 1960-luvun spagettiwesternit nostivat elokuvahistoriaan kolmikon Leone, Morricone ja Clint Eastwood. Morricone kuitenkin aina korosti, että suurimmassa osassa hänen säveltämistään elokuvistaan ei ollut cowboymeininkiä lainkaan.

Morricone tiesi säveltävänsä kaikelle kansalle ja ymmärsi, että monimutkaiset äänet ja suuret kokeilut pitää jättää pois. Usein hän keskittyi käyttämään yhtä soitinta kuten huuliharppua, trumpettia tai oboeta.

Morriconelle parasta elokuvamusiikkia oli se, joka saapuu kuin vaivihkaa ja tekee vaikutuksen.

”Väitetään että parasta elokuvamusiikkia ei kuule. Ihan näin se ei ole. Musiikki, joka hiipii sisään, on poikkeuksetta parasta elokuvalle”, Morricone tiivisti Variety-lehden haastattelussa vuonna 1996.

Lehtihaastatteluissa Morricone kertoi ihailevansa säveltäjistä muiden muassa 1600-luvulla elänyttä Claudio Monteverdiä sekä 1900-luvulla vaikuttaneita Igor Stravinskya ja Karlheinz Stockhausenia.

Morricone opiskeli trumpetinsoittoa nuoruudessaan vuosien ajan. Kuva on vuodelta 1965.

Ennio Morricone vaimonsa Marian kanssa vuonna 1991.

1970–80-luvuilla Morricone työskenteli sekä Hollywoodissa että Euroopassa. Hän teki vahvaa, kontrasteiltaan iskevää musiikkia jännityselokuviin sekä uhkean romanttista musiikkia eurooppalaisiin tv-sarjoihin ja epookkielokuviin. Niistä upeimpia ovat musiikit Leonen Suureen gangsterisotaan (1984) sekä Roland Joffén elokuvaan Linnake (1986).

Leonen ja Joffén lisäksi muita ohjaajia, joiden useampaan elokuvaan Morricone teki musiikin, olivat Italiassa Sergio Sollima, Sergio Corbucci ja Giuseppe Tornatore ja Hollywoodissa Brian DePalma ja Barry Levinson. Morriconella oli ura myös elokuvien ulkopuolella säveltäjänä ja orkesterinjohtajana.

2000-luvulla Morricone jatkoi ahkerasti työskentelyä, mutta eniten hän sai tuolloin mainetta vanhoilla kappaleillaan, joita amerikkalaisohjaaja Quentin Tarantino käytti elokuvissaan. Viimein 2016 Morricone sävelsi kokonaan uuden musiikin Tarantinon westerniin The Hateful Eight ja voitti sillä parhaan alkuperäismusiikin Oscarin.

The Hateful Eight -elokuvan pressitilaisuudessa vuonna 2016 Morricone kuvattiin näyttelijä Kurt Russellin (vas.) ja ohjaaja Quentin Tarantinon kanssa.

Ennio Morriconen vaikutus sekä elokuvamusiikkiin että popmusiikkiin on ollut valtava. Hänen orkestrointejaan ja tyyliään on lainailtu ja jäljitelty paljon, mutta Morriconen ominaisjälki on niin voimakas ja tunnistettava, että sitä ei oikeastaan voi jäljitellä ilman että lähteen heti huomaa.

Morricone oli myös suuren yleisön keskuudessa tavattoman suosittu. Sen huomasi viimeistään marraskuussa 2016 kun Morricone veti Hartwall-areenan käytännössä täyteen elokuvamusiikkikonsertillaan.

Vuonna 2018 Morricone palkittiin Oscarilla musiikistaan Quentin Tarantinon elokuvaan The Hateful Eight.

Kuolleet|Maailman tunnetuimpiin elokuvasäveltäjiin kuuluva Ennio Morricone kuoli kaatumisen seurauksena

Elokuva|Ennio Morricone oli monen elokuvasäveltäjän esikuva – ”Miten vaaran fiiliksen pystyykin luomaan yhdellä huuliharpulla”, ihmettelee Sanna Salmenkallio

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri