Soitan lapsille levyraadissa Eppu Normaalia, mutta Kauko Röyhkä jää väliin - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Kolumni

Soitan lapsille levyraadissa Eppu Normaalia, mutta Kauko Röyhkä jää väliin

Levyraati syntyi jo tv:n varhaisvuosina, mutta konsepti on nykylapsillekin tuttu, kirjoittaa Veli-Pekka Lehtonen.

Julkaistu: 15.7. 2:00, Päivitetty 15.7. 9:46

Osallistuin levyraatiin, jossa muiden raatilaisten keski-ikä oli noin 11 vuotta. Levyraati on ideana tv:n muinaishistoriaa, mutta lapsillekin tuttu, vaikka musiikkia he eivät levyiltä enää soita vaan bitit peilataan You­tubesta Chrome­castilla televisioon.

Tietävätkö lapset edes, mitä tarkoittaa vinyyli?

Ja tietävätkö kaikki vanhemmat, mikä on Chromecast?

Levyraadissamme jokainen sai ehdottaa äänestykseen haluamaansa. Kun laulut oli kuultu ja äänet laskettu, hämmästykseni oli suuri. Ehdottamani Lainelautaileva lehmänmaha rock’n’roll nousi jaetulle kärkisijalle.

Vaikka lapset eivät tienneet, mikä on Eppu Normaali. Minä taas en tiennyt, keitä ovat Alan Walker ja Ava Max.

Heidän yhteinen Alone-kappaleensa oli toinen raadin suosikeista.

Opin levyraadistamme muutakin. Ymmärsin yhden lauluista kokonaan uudella tavalla, kun näin sen videona.

Happier on katsottu Youtubesta jo yli 600 miljoonaa kertaa, ja olin minäkin sen kuullut, mutta video oli minulle uusi. Ja mitä se paljasti: Marshmellon ja Bastillen laulussa kertojana näyttikin olevan koira!

Sehän muutti biisin idean kokonaan.

Kertojanääni erotuksena tekijästä on vanha juttu. Väinö Linna kirjoitti Tuntemattoman, mutta teoksen kertojanääni ei ole Linnan vaan jotakin fiktiivisempää.

Kertojanääni sekoittuu silti usein tekijään, vaikka kertoja tosiaan voi olla vaikka koira.

1990-luvulla kirjallisuutta ei pitänyt ainakaan yliopistolla tulkita tekijänsä elämän kuvana, mutta nykyisinä autofiktion buumivuosina näkökulma on usein taiteilijassa.

Onko se siltikään Paula Vesala, jonka tunnelma on laulussa droppaamassa vai ihan joku muu, jolla on lähipiirissä myrskyinen, iso ego kesälomaterassin tunnelmaa varjostamassa?

Kertojanääni syntyy lopulta aina yleisön päässä.

Happier, joka oli kuulostanut tsemppijollotukselta, muuttui koirakertojan myötä tarinaksi luopumisen väistämättömyydestä. Tippa tuli linssiin.

Jäin miettimään kertojanääntä myös, kun Radio Suomessa soitettiin taas kerran Pikku enkeliä. Kuka onkaan siinä laulussa kertoja ja mitä miettimässä? Laulu on julkaistu vuonna 1987, jolloin sanoittaja-esittäjä Kauko Röyhkä itse täytti 28 vuotta.

Mutta minkä ikäinen laulun kertoja on?

Kun kuuntelen Pikku enkeliä Radio Suomesta eli vanhojen setien ja tätien radiosta, sitä oudommalta homma kuulostaa. Laulu on lyyrinen, mutta sen kertoja on tosiasiassa iltapäivisin stalkkaamassa tyttöä, kai viidentoista, koulumatkalla.

En ehdota laulua seuraavaan levyraatiin.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri