CIA lähetti nuoren Howard Smithin hänen tietämättään Suomeen 1960-luvulla – sen ansiosta Smith on nykyään tunnettu fiskarsilainen taiteilija - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Kulttuurihistoria

CIA lähetti nuoren Howard Smithin hänen tietämättään Suomeen 1960-luvulla – sen ansiosta Smith on nykyään tunnettu fiskarsilainen taiteilija

Pitkän kuvataiteilijan uran Suomessa tehnyt Howard Smith, 92, tuli tänne ensimmäistä kertaa, koska Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu halusi. Smith ei tosin tätä tiennyt.

Howard Smith asuu nykyään Fiskarsissa Raaseporissa. Taustalla näkyvälle naamioteokselleen hän on laittanut visiirin koronavirussuojaksi.

Julkaistu: 21.7. 2:00, Päivitetty 21.7. 7:26

Fiskars, Raasepori

”Haluatko lähteä kahden viikon päästä Suomeen?”

Yllättävä puhelu tuli Pennsylvanian taideakatemiasta valmistuneelle Howard Smithille alkukesällä 1962 Philadelphiassa Yhdysvalloissa.

Smithille tuli heti mieleen eräs amerikansuomalainen perhe. He olivat asuneet Smithin kodin naapurissa, ja heidän kanafarmillaan hänkin koululaisena oli paiskinut töitä.

”Mukavia ihmisiä. Jos suomalaiset ovat tuollaisia, voinhan lähteä”, Smith muistelee kohtalokasta päätöstään nyt, lähes 60 vuotta myöhemmin.

Olemme 92-vuotiaan taiteilijan kotona entisessä omenavarastossa Fiskarsin Albackassa. Avarassa keittiössä aamiaista valmistelee hänen vaimonsa, keramiikkataiteilija Erna Aaltonen.

Smith on sittemmin sokeutunut, ja kuulokin on nykyään huono, mutta Aaltonen tekee kysymyksiä kuuluvalla äänellä ja osaa tulkata miehensä hyvin hiljaisella äänellään antamia niukkoja vastauksia. Ennen niin innokkaasta keskustelijasta on puhti pois.

Suomeen lähtö lähes 60 vuotta sitten ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta, kun Smith lähti maailmalle. Mustan perheen poikana ainoa mahdollisuus nähdä maailmaa oli liittyä armeijaan.

Niin Smithkin teki. Nuorta miestä oli kiehtonut Japani ja maan kulttuuri, ja hän hakeutui sotilaaksi miehitettyyn Japaniin. Sen jälkeen hän joutui Korean sotaan.

Eurooppaakin hän oli kiertänyt. Länsi-Saksassa värvätyn ulottuvilla olivat olleet Euroopan upeimmat museot Firenzeä myöten.

Puhelinsoitto vuonna 1962 liittyi Helsinkiin tulossa olevaan Maailman nuorison ja ylioppilaiden VIII maailmankonferenssiin. Nuorisofestivaali oli osa kylmän sodan propagandaa, jolla Neuvostoliitto ja muut sosialistiset maat pyrkivät vakuuttamaan nuoria kommunistisen ideolo­gian ylivertaisuudesta.

Neuvostoliitto maksoi kaikkien noin 15 000 osallistujan yöpymiset ja tarjosi heille tuhat ilmaista tilaisuutta.

Yhdysvallat päätti iskeä takaisin.

Vastafestivaalia Helsinkiin järjesteli Independent Research Service (IRS). Järjestö julkaisi sanomalehteä kolmella kielellä ja toimi amerikkalaisen tiedotus­väen tukena.

Suomeen oltiin lähettämässä Young American Presents -ryhmää, johon myös Pennsylvanian taideakatemian käynyttä Smithiä pyydettiin auttamaan näyttelyn pystyttämisessä. Helsingissä oli tarkoitus järjestää amerikkalaisten taiteilijoiden näyttely, jossa hänen omia teoksiaan ei ollut näytteillä.

Howard Smith, Duel, tekstiili-aplikaatio, 1967, Ateneumin kokoelma.

Lisäksi amerikkalaiset järjes­tivät kulttuuritilaisuuksia ja ­jazzkonsertteja.

34-vuotias Smith ei tajunnut, eikä hänelle myöskään kerrottu, että kaiken takana oli USA:n keskustiedustelupalvelu CIA. Se myös rahoitti toiminnan.

”Joku amerikkalaisista paljasti vasta paikan päällä, mistä oli kyse”, Erna Aaltonen kertoo Smithin puolesta. Mitään vakoilutehtävää hänellä ei ollut eivätkä ­CIA:n agentit vaatineet minkäänlaisia raportteja. Kylmän sodan uhka leijui kaikessa, ja muistot hyytävät yhä. Pariskuntaa pelottaa parhaillaan uhka äärioikeiston ja minkä tahansa muun äärijoukon diktatuurista eri puolilla maailmaa.

”Se on kauhistuttavaa!” Smith ja Aaltonen huudahtavat yhteen ääneen.

Amerikkalaisten taidenäyttelylle etsittiin kuumeisesti tiloja. Lopulta ne löytyivät suhteilla Ateneumista. Smith järjesti näyttelyä ja tutustui samalla paikallisiin taidepiireihin. Näkyvin hahmo oli mainostoimiston johtaja Matti Viherjuuri. Kun hän tarjosi Smithille työpaikkaa vuodeksi, taiteilija päätti siltä istumalta jäädä Helsinkiin eikä käynyt edes tavaroitaan hakemassa Yhdysvalloista.

Seuraavana vuonna Viherjuuri auttoi häntä järjestämään ensimmäisen näyttelyn Helsingissä.

Vastafestivaalien aikaan jazztapahtumia ja bileitä riitti.

”Kun ystävystyi yhden kanssa, hän esitteli seuraavalle ja niin edelleen. Suomalainen kulttuuriväki oli avointa ja ennakkoluulotonta, mutta ei pyrkinyt sekaantumaan muiden asioihin.”

Suomeen asetuttuaan seurallinen, sivistynyt ja hyvän huumorin omaava amerikkalainen tutustui helposti eturivin taiteilijoiden lisäksi arkkitehteihin ja muotoilijoihin.

Huumoria riittää yhä. Helsingin Sanomien valokuvaaja Jukka Gröndahl pyytää lupaa ottaa Smithistä mustavalkoisia kuvia. Vastaus napsahtaa nopeasti: ”Jos saan pitää vaatteet päällä!”

Ensimmäisen oman näyttelyn Smith piti vuonna 1963 Helsingissä Taidesalonki Pinxissä. Se kiinnosti yleisöä, ja yksityiset ostajat kävivät kovaa kilpaa joistakin paperikollaaseista ja piirustuksista. Pian seurasi monipuolinen näyttely akvarelleineen, maalauksineen ja sekatekniikalla toteutettuine veistoksineen.

Näyttelyiden sarja gallerioissa ja taidemuseoissa jatkui tasaiseen tahtiin eri puolilla maata. Esille tuli jatkuvasti jokin uusi materiaali tai tekniikka. Smith teki painettuja teoksia numeroituina sarjoina, mutta myös paljon numeroimattomia, halpoja postereita, jotta pienempituloisilla ja opiskelijoilla olisi varaa taiteeseen.

Fiskarsin taiteilijayhteisöön kuuluva Howard Smith vuonna 1999, kun Fiskars täytti 350 vuotta.

Upeita kokemuksia toi yhteistyö tuttujen arkkitehtien kanssa. He kutsuivat hänet ”valloittamaan” taiteellaan myös Suomen varuskuntia. Ensin syntyi seinäreliefejä Kadettientaloon Santahaminaan, sitten metallireliefejä Hyrylän varuskuntaan.

Vekaranjärven varuskunta sai peräti kolme seinämaalausta. Arkkitehtien luottomies maalasi Maalitaulut-teoksen ruokalaan, Keltainen paraati -teoksen sotilaskotiin sekä Loimolan taistelun Kaartin kinoon. Vaasassa palvelleet muistanevat entisestä varuskunnasta maalatun puureliefin Tykkimiehen syli.

Howard Smith oli aina valmis, kun arkkitehdit pyysivät suunnittelemaan tavallisille ihmisille tarkoitettuja arkisia rakennuksia.

Riihimäkeläiset saivat ihailla uimahallissaan valtavaa seinämaalausta. Katsottavaa löytyi monien paikkakuntien terveyskeskuksissa, kouluissa, päiväkodeissa ja esimerkiksi Silja-varustamon Fennia-autolautassa sekä Vuokatin Katinkullan kylpylässä.

Howard Smith Kaj Franckin kadun avajaisissa, joita vietettiin vuonna 2007. Katu sijaitsee Helsingin Arabianrannassa, ja siellä on nähtävillä Howard Smithin veistoksia.

Myös suomalaiseen muotoilun maailmaan Smith sukelsi joustavasti. Hänestä tuli professori Kaj Franckin assistentti taideteolliseen oppilaitokseen, ja samalla avautuivat ovet Arabian tehtaille. Kun Franck suunnitteli emalilautasia ja -kulhoja, Smithin tehtävänä oli valita värisävyt.

Ei ihme, että vuonna 2007 maisema-arkkitehti Gretel Hemgård pyysi taiteilijaa suunnittelemaan veistoksia kolmeen pihaan Kaj Frankin katu 7:ään Helsingin Arabianrantaan.

Howard Smithin keramiikkaa.

Howard Smithin lintuja.

Tekstiilejä taiteilija päätyi suunnittelemaan, kun hän tutustui Rudi Berneriin, sisustustekstiilejä valmistavan tehtaan tulevaan johtajaan. Yhteistyö aloitti Vallilan Silkki Oy:n tekstiilituotannon. Smithin suurikuvioisista kuoseista, kuten Mi­riam Makeban kunniaksi nimetystä verhokankaasta, tuli hittejä, joita on yhä tuotannossa.

Howard Smith on suunnitellut myös tekstiilejä.

Niitä on myös täällä Albackan keittiössä. Yksityiset ihmiset pitivät Smithin teoksista, mutta pettymyksiä aiheuttivat konserva­tiiviset taidemuseot, jotka eivät uskaltaneet hankkia hänen töitään kokoelmiinsa. ”Aina kaikki eivät hyväksyneet mustaa miestä. Howard vastasi asenteisiin tekemällä Kuka pelkää mustaa miestä -tekstiiliteoksen miesten takista. Sen hihoista kurottavat mustat kädet,” Aaltonen kertoo.

Takaisin Yhdysvaltoihin Howard Smith muutti 1970-luvulla. Kierros Kaliforniassa Los Angelesin seudulla kesti seitsemän vuotta, mutta yhteydet Suomeen säilyivät.

Kun hän sai useita työtarjouksia Suomesta vuonna 1984, mies palasi takaisin. Hänelle avautuivat ovet Arabian keramiikkatehtaalle vierailevaksi taiteilijaksi parin vuoden päästä, ja silloin hän sai avustajakseen Aaltosen.

Työtovereista tuli pian pari, ja he perustivat yhdessä yrityksen. Näyttelymenestyksen vuoksi heidät houkuteltiin muuttamaan Tervakosken paperitehtaalle. Siellä oli tarjolla materiaaliksi laaja, erilaisten paperilaatujen kokoelma.

Howard Smith romuraudasta tehtyjen teosten keskellä Fiskarsissa vuonna 2001.

Koko elämänsä Smith oli kerännyt intohimoisesti erilaisia esineitä kuten suomalaisia talonpoikaisia työvälineitä. Nyt keräilijä tutustui myös konepajojen miehiin ja romukauppiaisiin, ja niin alkoi vanhojen työkalujen ja romuraudan ”kierrätys” rouheiksi veistoksiksi.

Nyt Albackan ympärillä levittäytyy kymmenien veistosten puisto, joka alkoi syntyä parin muutettua Fiskarsiin vuonna 1996. Muuton pohjusti keramiikkataiteilija Karin Widnäs.

Howard Smithin kotitalon piha Fiskarsissa on täynnä erilaisia romuraudasta tehtyjä asetelmia.

Yksi Howard Smithin kodin pihan asetelmista.

Widnäsin kodin studiossa on parhaillaan esillä Howard Smithin elämäntyön kirjo. Erna Aaltonen kuljettaa meidät sinne.

”Howard on tehnyt niin paljon hyvää Fiskarsissa. Hän ansaitsisi siitä palkinnon – vaikkapa keskelle kylää veistospuiston kaikkien kävijöiden iloksi”, Widnäs ehdottaa.

Howard Smithin töitä on parhaillaan esillä Fiskarsissa Karin Widnäsin studiossa.

Hämmästyttävän pitkän uran tehnyt Howard Smith istahtaa tyytyväisen oloisena tuoliin. Aiemmin keväällä Kansallisgalleria osti Ateneumiin pienen kokoelman hänen töitään, joista viimeisimmän hän teki jo sokeutuneena toissa vuonna.

Hän rummuttaa kepillään puulattiaan. Rytmi svengaa, ja mies hymyilee. ”Olen kuunnellut lapsesta asti jazzia ja nautin yhä kovasti.”

Howard Smith kotonaan Fiskarsissa.

Howard Smithin näyttely on heinäkuussa avoinna joka päivä 17–19 Karin Widnäsin kotistudiossa Baklurantie 12 ja elokuussa pe–su 17–19. Keramiikkamuseo KWUM on samassa pihassa ja auki 12–17. Oikaisu 21.7. kello 7.25: Howard Smith on tehnyt Suomessa pitkän uran kuvataiteilijana, ei keraamikkona, kuten artikkelin ingressissä aiemmin virheellisesti kirjoitettiin.

Howard Smith

Syntynyt 1928 Moores­townissa New Jerseyssä Yhdysvalloissa.

Siirrettiin 1950 armeijan korpraalina Japaniin ja Ko­reaan ja vuonna 1952 kersanttina Länsi- Saksaan.

Aloitti taideopinnot Pennsylvanian taideakatemiassa vuonna 1960.

Jäi asumaan Helsinkiin vuonna 1962, mutta palasi vuonna 1978 takaisin Yhdysvaltoihin Kaliforniaan.

Muutti jälleen Suomeen 1985 ja tapasi tulevan vaimonsa Erna Aaltosen.

Palkittu valtion muotoilupalkinnolla 2001, valtion taiteilijaeläke 2003.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri