Kesämaa-elokuva on täynnä onttoja tunteita satumaisen komeissa maisemissa - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Elokuva-arvostelu

Kesämaa-elokuva on täynnä onttoja tunteita satumaisen komeissa maisemissa

Teatterissa uraa tehneen Jessica Whalen esikoisohjaus on vähän hämmentävä elokuva.

Gemma Artertonin esittämä Alice tutkii elokuvassa kansanperinnettä.

Julkaistu: 23.7. 14:35

Draama

Kesämaa. Ohjaus Jessica Whale. Päärooleissa Gemma Arterton, Gugu Mbatha-Raw, Lucas Bond. 99 min. K7

★★★

Erakoitunut tutkija-kirjailija asuu pienessä idyllisessä talossa satumaisen kauniissa maisemissa Englannin rannikolla. Nainen tuntuu vihaavan ulkomaailmaa ja erityisesti lapsia. Eletään 1940-lukua. Lontoota pommitetaan.

Eräänä päivänä oveen koputetaan, ja naiselle tuodaan majoitettavaksi koulupoika, joka on lähetetty turvaan pommituksilta. Lapsia evakuoitiin silloin kaupungeista maaseudulle. Suhde naisen ja pojan välillä alkaa nihkeästi, mutta syvenee vähitellen.

Teatterissa uraa tehneen Jessica Whalen esikoisohjaus on vähän hämmentävä elokuva. Päähenkilö Alice Lamb (Gemma Arterton) on fiktiivinen hahmo, vaikka elokuva tavallaan esittelee hänet ikään kuin historiallisena henkilönä, joka kertoo omaa tarinaansa.

Elokuva on muutenkin tyylilajiltaan eräänlainen pastissi. Se voisi olla 1990-luvun elokuva, joka perustuu 1960-luvulla kirjoitettuun romaaniin. Se voisi olla nostalgista viihdettä, mutta kaikki on Whalen luomaa ajankuvaa. Elokuva on rakennettu varman päälle, myös Lambin epäsovinnaisuus ahtaassa yhteisössään. Whale on saanut näyttävät puitteet esikoiselleen.

Alice tutkii kansanperinnettä, ja sieltä on peräisin elokuvan johtoajatus: kaikki tarinat perustuvat johonkin, vaikka ne vaikuttaisivat keksityiltä. Kesämaa on ennen kristinuskoa eläneiden käsitys taivaasta, johon vainajat päätyvät. Se voi näyttäytyä joskus kangastuksina, kun katsoo merelle.

Tämän syvällisemmäksi elokuva ei muutu. Juonenkäänteitä on niukasti, eivätkä ne pääse yllättämään. Yhteisön kuvaus jää pinnalliseksi, kuten myös rakkaussuhde. Siksi elokuvan kuvaamat tunteetkin jäävät auttamatta ontoiksi, eivätkä komeat maisemat anna niille riittävästi kaikupohjaa.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri