Kuka päättää, mikä soi? - Kulttuuri | HS.fi

Amie Borgar on Yleisradion ruotsinkielisten Yle X3m ja Yle Vega -kanavien musiikkipäällikkö, Kimmo Valtanen Universal-levy-yhtiön toimitusjohtaja ja Jussi Mäntysaari Nelonen Median radioiden musiikkipäällikkö.

Kuka päättää, mikä soi?

HS haastatteli kolme suomalaista musiikkipäällikköä, joilla on valtaa vaikuttaa ympärillämme soivaan musiikkiin. Keitä he ovat ja mihin heidän päätöksensä perustuvat?

Julkaistu: 24.7. 2:00, Päivitetty 24.7. 9:52

Nuorena intohimoinen musiikkidiggari, joka on harrastuksen ja pakonomaisen kiinnostuksen myötä kulkenut polveilevaa urapolkua pitkin lopulta johtotehtäviin asti.

Näin kolme Helsingin Sanomien haastattelemaa musiikkialan vaikuttajaa luonnehtii, miten heistä tuli radioiden musiikkipäälliköitä tai suuren levy-yhtiön toimitusjohtaja.

Päivittäin he tekevät työssään valintoja, jotka liittyvät siihen, millainen musiikki radioaalloilla soi ja millaiset artistit saavat itselleen nimeä ja näkyvyyttä.

Millaisille periaatteille heidän linjauksensa perustuvat?

Nelonen Median radioiden musiikkipäällikkö Jussi Mäntysaari, Yleisradion ruotsinkielisten Yle X3m ja Yle Vega -kanavien musiikkipäällikkö Amie Borgar ja levy-yhtiö Universalin toimitusjohtaja Kimmo Valtanen sanovat kaikki samaa: kaiken taustalla on ollut oma intohimo musiikkia kohtaan.

”Soitin bändissä, järjestin klubijuttuja ja opiskelin kauppakorkeakoulussa. Ei silloin ollut mitään ajatusta siitä, että hakeutuisin musiikkialalle töihin”, Valtanen toteaa.

Vasta moninaisten vaiheiden myötä jokaisen työurat ovat johtaneet nykyisiin pesteihin.

”Musiikkipäälliköksi ei kouluttauduta muuten kuin tekemällä töitä intohimonsa parissa”, Mäntysaari sanoo.

Kolmikko käy runsassanaisesti läpi sitä, millaisin perustein musiikkivalintoja tehdään. Heidän puheensa kuulostavat siltä kuin työhuoneen tai avokonttorikarsinan seinälle olisi ripustettu taulu, jossa lukee koristelluin kirjaimin: ”Tunne yleisösi.”

Yleisön pulssin tuntemisen ja seuraamisen parissa radioiden musiikkivalinnoista päättävät ja levy-yhtiöissä toimivat ihmiset painivat päivittäin.

Levy-yhtiöissä työntekijät pyrkivät pysymään kärryillä tämän hetken uusista tuulista ja ennakoimaan ilmiötä, josta suuri yleisö seuraavaksi innostuu.

Jussi Mäntysaaren mukaan tyypilliselle radiokuuntelijalle on ”aina vähän riski kuulla uutta musiikkia”.

Radioissa yritetään kartoittaa, mikä musiikki miellyttää mahdollisimman montaa tai ei ainakaan aja kanavalta pois.

Radiossa soitettavan ja levy-yhtiöiden julkaiseman musiikin pitää olla sellaista, jota yleisö haluaa kuunnella. Ilman yleisöä radio tai levy-yhtiö ei kauaa pyörisi.

Kaupallinen radio pyrkii tutkimaan ja testaamaan, mistä kappaleista yleisö pitää. Yleisradiolla päätökset puolestaan tehdään raadeissa, jotka muodostavat musiikin parissa päivittäin töitä tekevät ihmiset.

”Mietimme sitä, onko kappale merkityksellinen yleisölle, onko yleisöllä kosketuspintaa siihen tai voisiko olla? Toki pohjalla on myös tuntuma, että tästä voisi tulla jotain”, Amie Borgar sanoo.

Vastaavasti levy-yhtiöissä toimivat niin sanotut A&R-tiimit (artist and repertoire), eli artistien kiinnittämisestä, löytämisestä ja kehittämisestä vastaavat henkilöt. He pyrkivät pysymään kärryillä siitä, millaista musiikkia ihmiset tässä ajassa haluavat kuunnella.

”Tehtävämme on pyrkiä löytämään uusia ilmiöitä, joista voi tulla seuraavaa valtavirtaa”, Valtanen sanoo.

Esimerkkeinä hän puhuu siitä, kuinka hiphopista on tullut 2010-luvulla popmusiikin valtavirtaa tai kuinka yhdysvaltalainen Billie Eilish on onnistunut tekemään vaihtoehtoisesta musiikkityylistään suuren yleisön suosimaa.

Valtasen mukaan kuunnellusta musiikista saatavaa tilastotietoa toki hyödynnetään, mutta lukujen tuijottaminen ei yksinään riitä. Toimitusjohtaja peräänkuuluttaa levy-yhtiöväen asiantuntemusta ja kykyä tunnistaa alan uudet ilmiöt jo ennen kuin ne ovat tulleet suosituiksi.

”Kaiken ratkaisee populaarikulttuurissa näkemys luoda uutta.”

Musiikin suosio on nykyään tarkemmin jäljitettävissä yksittäisiä kuuntelukertoja myöten. Vielä cd-levyjen aikakaudella Anttilan kaltaiset sisäänostajat saattoivat määritellä ne artistit, jotka näkyivät kauppojen hyllyillä.

Oli vähemmän oleellista, kuunneltiinko kaupasta ostettua levyä kotona.

Nykyään jokainen yksittäinen kuuntelukerta tallentuu muistiin, ja levy-yhtiöiden sekä artistien tulot muodostuvat lähes puhtaasti kuuntelujen perusteella.

”Emme voi masinoida tuotetta, joka ei ole aito. Feikkaamalla ei tässä ajassa voi tehdä hittejä”, Valtanen sanoo.

Svenska Ylen Amie Borgarin mielestä valta on viime kädessä kuuntelijalla. Jos radiossa soiva musiikki ei miellytä, nykyään lähes jokainen voi kuluttaa haluamaansa musiikkia omilla ehdoillaan. Yhä useammin uutta musiikkia etsitään ja löydetään suoratoistopalveluiden, esimerkiksi Spotifyn kautta.

”Toki yhteiskunnan yleinen historia peilautuu myös musiikkialalla. Se tarkoittaa myös sitä, että tulevaisuudessa näemme enemmän tasavertaisuutta”, Amie Borgar sanoo.

Keskeisiä suomalaisten musiikkimakuun ja artistien näkyvyyteen vaikuttavia ryhmiä ovat Borgarin mukaan keikkajärjestäjät ja ohjelmatoimistot.

Jussi Mäntysaaren mukaan tyypilliselle radiokuuntelijalle on ”aina vähän riski kuulla uutta musiikkia”. Tavallisesti radiota kuunnellaan taustalla, keskittymättä tarkasti soivaan musiikkiin.

”On raskaampaa kuunnella uutta musiikkia kuin tuttuja suosikkeja.”

Toisaalta Mäntysaari toteaa, ettei liiankaan varovainen musiikkivalintojen kanssa voi olla. Jos mahdollisia tulevaisuuden hittejä ei uskaltaisi ottaa soittolistalle esimerkiksi Radio Suomipopilla ja ”tehdä tutuksi isolle yleisölle”, loppuisi soitettava musiikki kanavalta parin vuoden kuluttua.

Kyse on hienovaraisesta tasapainoilusta pidetyksi havaitun ja uuden musiikin välillä. Tuttuus viehättää, vaikka yleisen valituksen mukaan samat kappaleet soivat päivästä toiseen.

”Mehän tiedämme tilastojen perusteella, kuinka kyllästyneitä ihmiset oikeasti ovat”, Mäntysaari toteaa.

Tilastoilla Mäntysaari viittaa siihen, miten kaupallisen radion puolella yleisön makua pyritään haarukoimaan tutkimalla soitettavaa musiikkia. Kappaleista tehtyjä lyhyitä biisinäytteitä soitetaan koeyleisölle. Jatkoon etenee sellainen musiikki, josta keskimäärin mahdollisimman moni kohdeyleisöstä pitää.

Kimmo Valtanen nousi Universal Musicin toimitusjohtajaksi vuonna 2015.

Kun tarkastellaan erityisesti suomalaisen musiikkialan huippua, johtoasemissa olevien miesten määrä pistää silmään.

Vinoutunut sukupuolijakauma nousi keskustelujen aiheeksi, kun Music Finland julkaisi vuonna 2017 teettämänsä selvityksen. Tuolloin lähes puolet alan työpaikoista oli naisten hallussa, mutta päättäviä tehtäviä hoitivat useimmiten miehet.

Esimerkiksi musiikkialan hallituspaikoista yli 70 prosenttia oli miehillä. Hallitusten puheenjohtajissa vastaava osuus oli lähes 85 prosenttia. Levy-yhtiöissä selvityksen mukaan toimitus- ja toiminnanjohtajan asemassa on yhdeksänä kertana kymmenestä mies.

”Toki yhteiskunnan yleinen historia peilautuu myös musiikkialalla. Se tarkoittaa myös sitä, että tulevaisuudessa näemme enemmän tasavertaisuutta”, Amie Borgar sanoo.

Borgar ajattelee, ettei johtotehtävien taustalla olisi hyvä veli -verkostoja, sillä hän sanoo tuntevansa vain päteviä kollegoita. Hän kuitenkin toivoo, että naisille ja ei-binäärisille annettaisiin enemmän tilaa.

Nelosen Mäntysaari toteaa, että huippupestien henkilökierto on hyvin verkkaista, mutta asiat eivät muutu itsestään, vaan muutokset vaativat toimia.

Viime vuosien aikana yhä useampi nainen on kuitenkin kivunnut ylemmäs hierarkian portaissa. Esimerkiksi Nelonen Median musiikkipäällikköjen tiimiin palkattiin aiemmin Universalilla työskennellyt Tara Kojonen. Lisäksi musiikkialan markkinointi- ja managerointitehtävissä toimii paljon naisia.

Niin sanottu välilasikatto tuntuu murtuneen, mutta silti ylimmän tason tehtävissä joku muu kuin mies on edelleen harvinaisuus.

Toisaalta Suomessa musiikkialalla lasikatto ei ole ollut aiemmin esteenä. Pitkään 1990-luvulla ja vuosituhannen alkupuolella Warnerin toimitusjohtajana oli Marita Kaasalainen, BMG-levy-yhtiön toiminnasta vastasi Maija Kuusi.

”On tärkeää muistaa, että he ovat päätyneet tehtäviinsä intohimonsa ja ammattitaitonsa kautta. Ei minkään kiintiön”, Valtanen toteaa.

Nelonen Media ja Helsingin Sanomat ovat Sanoma-konsernin yksiköitä.

Lauantaiessee|1990-luvulla naisvihamieliselle popnörtille oli tarkoitus nauraa, mutta monille Nick Hornbyn romaanista tulikin esikuva – Musiikkimaailma kaipaa miehisten myyttien räjäyttämistä

Luetuimmat - Kulttuuri