Suomalaisia vaivaa kotipaikkasokeus, sanoo rakennussuojelun asiantuntija Maire Mattinen - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|70-vuotias

Suomalaisia vaivaa kotipaikkasokeus, sanoo rakennussuojelun asiantuntija Maire Mattinen

Arkkitehdin nykyinen intohimo on uuden arkkitehtuurin ja designin museon aikaansaaminen.

Maire Mattinen asuu Espoon Kilossa huvilassa, joka on tuotu aikoinaan Espooseen Terijoelta. Kunnostustyöt Mattiset tekevät itse.

Julkaistu: 27.7. 2:00, Päivitetty 27.7. 10:40

Kun arkkitehti Maire Mattinen ja hänen miehensä hankkivat itselleen toisen perheen kanssa 1980-luvun alussa vanhan terijokelaishuvilan, tehtiin kunnostustyöt pitkälti itse.

”Tuolla me konttasimme matalassa alapohjassa tyhjentämässä sitä rakennusjätteestä. Ei löytynyt niitä hopeita, joita huhuttiin olevan siellä piilossa”, pariskunta muistelee.

Myös muutama muu pientalo on korjattu omin voimin.

Maire Mattinen on tehnyt käytännöllisesti katsoen koko uransa rakennussuojelun parissa johtotehtävissä Museovirastossa ja Suomenlinnan hoitokunnassa.

Kiinnostus alkoi jo opiskeluaikoina 1970-luvulla. Mattinen teki diplomityönsä puukaupunkien suojelusta, esimerkkinä Nurmes.

”Puu-Nurmes säilyi, mutta osa keskustan komeista puutaloista purettiin. Puukaupungeista suurin menetys on minusta ollut Hämeenlinnan empire-talojen purku. Onneksi edes rannikon puukaupungit pääosin pelastuivat”, hän lisää.

Hän arvioi, että pohjoismainen puukaupunkiprojekti, jota Pekka Kärki johti 1970-luvun alussa Museovirastossa, avasi silmiä niiden arvolle.

”Ehkä sekin asia eteni vasta, kun sitä arvioitiin pohjoismaisella tasolla”, Mattinen naurahtaa.

”Joskus tuntuu, että Suomessa on jonkinlainen kotipaikkasokeus. Ei nähdä oman lähiympäristön arvoa ennen kuin ulkopuolinen tulee sen kertomaan”, hän sanoo.

”Ja mitä lähempänä rakennusten historia on, sitä vähemmän sitä arvostetaan. Nyt aliarvostus koskee 1980- ja -90-lukujen rakennuksia, joita puretaan urakalla”, hän murehtii.

Vielä jälleenrakennusaikana toimittiin kestävän kehityksen hengessä. Tilanne muuttui 1960-luvulla. Tuntuu kuin samat virheet tehtäisiin taas kerran.

”Nyt eletään epärealististen odotusten aikaa, odotetaan valtavaa kasvua, jota tuskin tulee. Kaikesta pitäisi saada mahdollisimman paljon tehoa ja tuottoa irti. Näkisin hirveän mielelläni ympäristössämme kerroksellisuutta, eri aikojen rakennuskantaa” hän sanoo.

”Betonitalon purkaminen jos mikä on kestävän kehityksen vastaista. Kannattaisi tarkkaan miettiä, mitä voidaan korjata. Jo betonin tuottaminen on kallista. Purkukypsäksi arviointi on usein täyttä mielivaltaa. Ja hometaloksi pystyy osoittamaan minkä tahansa talon.”

Esimerkiksi 1960-luvun ostoskeskusten kuten Itä-Helsingin Puhoksen kohtalo surettaa häntä, kun taas Munkkivuoren ostoskeskuksen kunnostaminen on hieno esimerkki siitä, miten keskukset voivat olla elinkelpoisia nykyäänkin.

Pieni valopilkku löytyy Mattisen kesämökkipaikkakunnalta Pusulasta: siellä vanha osuuskaupan funkis-talo on korjattu kyläkaupaksi kahviloineen. Hyvänä esimerkkinä hän mainitsee myös Paloheinän kirkon muuttamisen hoitokodiksi purkamisen sijaan.

Jos Mattinen saisi päättää, Malmin lentokenttä säilytettäisiin lentotoiminnassa.

”Alueen liikennehistoriaa ja aineettomia kulttuuriarvoja pitäisi kunnioittaa. Nyt sinne aiotaan rakentaa hirvittävän vaikeisiin maasto-olosuhteisiin asuntoja, joista pitäisi tulla halpoja.”

Maire Mattinen on ollut tekemässä kansallista maailmanperintöstrategiaa. Suomenlinna ja Rauman puukaupunki ovat maailmanperintökohteita. Tällä hetkellä valmistellaan Alvar Aallon rakennusten esittämistä maailmanperintökohteiksi.

”Mutta se on vaikeaa ja hidasta työtä. Kohteet eivät saa olla uhanalaisia ja omistajien täytyy hyväksyä hanke. Euroopassa on ylitarjontaa maailmanperintökohteista. Olisi hienoa, jos Suomesta saataisiin sinne jotain meille ominaista: modernismia.”

Tällä hetkellä Mattisen kiinnostus kohdistuu uuden arkkitehtuurin ja designin museon perustamiseen. Designmuseon ja Arkkitehtuurimuseon ystävät -seuran puheenjohtajana hän on ajanut asiaa vuodesta 2016.

”Minua kiinnostaa murrosvaihe, joka museomaailmassa on menossa. Viime vuonna tehty uuden museon konseptisuunnitelma oli hyvä. Museon täytyy olla vuorovaikutteinen. Sekä arkkitehtuuri että muotoilu koskettavat kaikkien ihmisten elämää, ja sen täytyy näkyä museon toiminnassa”, hän sanoo.

Hänestä museon pitäisi olla vuorovaikutteinen oppimiskeskus.

”On tärkeää, että museot eivät ole sisäänpäin kääntyneitä, vaan vaikuttavat näyttelyillään ja muulla toiminnallaan yhteiskunnalliseen keskusteluun”, Mattinen arvioi. Uuden museon pitää Mattisen mielestä tuoda kansalliseen keskusteluun myös kansainvälisiä aiheita ja kokemuksia. Tähän kaikkeen tarvitaan vankkaa asiantuntijapohjaa.

”Museohanke Helsinkiin on positiivisella uralla, molemmissa museoissa ollaan innostuneita, ja valtio on sitoutunut siihen”, hän toteaa optimistisesti.

Maire Mattinen

Arkkitehti ja rakennussuojelun asiantuntija.

Opiskeli matematiikkaa Helsingin yliopistossa ja kuvataiteita iltalinjalla Ateneumissa ennen opintoja TKK:ssa. Valmistui arkkitehdiksi vuonna 1980.

Työskenteli 1980-luvulta alkaen Museovirastossa vuoteen 2011, viimeksi Rakennushistorian osaston johtajana.

Suomenlinnan hoitokunnan johtaja vuosina 2011–2014.

Opetti rakennussuojelua TKK:lla.

Asuu Espoossa miehensä Jarmon kanssa. Lapsia kaksi, lapsenlapsia viisi.

Täyttää 70 vuotta 27. heinäkuuta. Vetäytyy merkkipäivänään kesämökille.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri