Räävitön skeittilehti Big Brother kaivoi verta nenästään ja tasoitti samalla tietä Jackassille ja muulle provokatiiviselle televisiolle - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Televisioarvostelu

Räävitön skeittilehti Big Brother kaivoi verta nenästään ja tasoitti samalla tietä Jackassille ja muulle provokatiiviselle televisiolle

Dokumentti Big Brother -lehdestä muistuttaa vapaana kukkivan luovuuden merkityksestä. Lehden tarina saa välillä nauramaan ja välillä pudistamaan päätä.

Vitsillä sisään. Big Brother -lehden tekijät Kendra Gaeta (vas.), Jeff Tremaine, Dave Carnie ja Chris Pontius poseeraavat vuonna 1995.

Julkaistu: 28.7. 2:00

Bomfunk MC’sin parinkymmenen vuoden takainen hitti Freestyler raikaa Patrick O’Dellin dokumentissa Skeittilehti Big Brotherin tarina (2017).

Kappalevalinta lämmittää suomalaiskatsojan mieltä, mutta on erityisen osuva kahdesta syystä.

Ensinnäkin se vie ajatukset tehokkaasti vuosituhannen vaihteeseen, aikakauteen, josta dokumentti kertoo. Samalla se alleviivaa sitä kaikesta vapaata tyyliä, jolla amerikkalaista skeittikulttuurin liepeillä julkaistua lehteä tehtiin.

Skeittibisneksen monitoimimiehen Steve Roccon perustaman Big Brotherin (1992–2004) visio oli tehdä asiat eri tavalla ja mielellään reilusti provosoiden.

Dokumenttia katsoessakin vuoroin naurattaa, vuoroin on pakko pudistella päätä.

Skeitti- ja pienlehtipiireistä ponnistanut julkaisu oli merkillinen yhdistelmä populaarikulttuuria, kreisihuumoria, pornografiaa, gonzojournalismia ja vähän myös skeittaamista.

Kun perinteisemmät skeittilehdet, kuten Trasher ja Transworld, kirjoittivat esimerkiksi näin teet -artikkeleita erilaisista tempuista, Big Brother teki seikkaperäisiä juttuja, jossa neuvottiin itsemurhan tekemisessä tai aidsin hankkimisessa.

Se teki myös niin sanotun lapsinumeron, jossa käsiteltiin muun muassa eläimiinsekaantumista ja kyseltiin lapsilta törkeyksiä.

Lehti kaivoi verta nenästään, ja odotetusti sen toimintatavat ja materiaali herättivät vastareaktion. Tekijöitä syytettiin nuorison turmelemisesta ja huonosta mausta.

Kieltämättä täysin ulkopuolisen on varmasti vaikea ymmärtää, mitä tekemistä lehden linjalla oli skeittikulttuurin kanssa.

Se oli kuitenkin tärkeä palanen rampeilta kadulle siirtyneen skeittaamisen muotoutumisessa kokonaisvaltaiseksi katukulttuuriksi.

Raju ja rajoista piittaamaton huumori oli yksi tapa merkata oma reviiri ja julistautua kapinalliseksi alakulttuuriksi. Tyyliä kammoksuttiin mutta myös apinoitiin.

Dokumentti muistuttaa hyvin, kuinka vapaana kukkiva luovuus voi nostaa pienten piirien puuhastelun kulttuuria muokkaavaksi ilmiöksi.

Big Brotherinkin tunnetuin anti jälkipolville oli sen panos provokatiiviselle televisiolle. Se keräsi ympärilleen samanhenkisen tekijäverkoston, johon kuuluivat muiden muassa Johnny Knoxville ja Steve O.

Vähitellen lehti lisäsi videotuotantojaan, joissa älyvapaat ideat pääsivät kunnolla irti. ­Pian sama porukka teki Jackass-sarjaa MTV:lle.

Samalla, kun lehden kyseenalainen maine kasvoi, osa mainostajista säikähti. Lehdelle, joka oli koko olemassaolonsa ajan kamppaillut talousongelmien kanssa, se tuntui kuoliniskulta.

Big Brotherin pelastukseksi saapui kuitenkin itse pornokeisari Larry Flynt, joka osti lehden. Ison kustantajan suojissa lehti jatkoi vielä tovin, kunnes tappiota tehnyt tuote pantiin kylmästi päiviltä.

Skeittilehti Big Brotherin tarina, TV2 klo 21.00 ja Yle Areena.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri