Räjäyttäjät remmelsi ja iloitteli G Livelabissa, sillä ”pauhu mahtava kertoo totuuden” - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Konserttiarvostelu

Räjäyttäjät remmelsi ja iloitteli G Livelabissa, sillä ”pauhu mahtava kertoo totuuden”

Räjäyttäjät palauttaa nuorekkaan rosoisen riemun rockiin.

Räjäyttäjät esiintyi torstaina 30. heinäkuuta Helsingin G Livelabissa. Kuvassa Jukka Nousiainen.

Julkaistu: 31.7. 11:41

Rock

Räjäyttäjät G Livelabissa torstaina 30.7.

On hienoa, että rockmusiikista on tullut vuosikymmenten varrella vakavaa ja kunnioitettua taidetta. Ihan yhtä hienoa on, että kaikesta rockista ei ole tullut sellaista.

Jukka Nousiainen on noussut yhdeksi suomalaisen vaihtoehtorockin suurista tee se itse -hengen elvyttäjistä. Räjäyttäjät taas on vähän kuin Jukka Nousiaisen vaihtoehto Jukka Nousiaiselle, vielä rosoisempi ja räyhäkkäämpi kuin soolotuotanto.

Asetelmaa ei juuri haittaa, että Räjäyttäjät on julkaissut levyjä kohta kymmenen vuotta, muutaman vuoden pitempään kuin Nousiainen tunnetummaksi noussutta soolotuotantoaan.

Räjäyttäjät eli vasemmalta Jukka Nousiainen, Alex Reed ja Mikko ”Rock” Siltanen.

Räjäyttäjien paletista löytyy fiftarirockia, punkia, rautalankaa, hard rockia ja ties mitä. Sääntöjä ei juuri löydy. Taitojenkin kanssa on välillä vähän niin ja näin. Ilman Nousiaisen taitavaa kitarointia Räjäyttäjät voisi kuulostaa paikoin repaleiselta kellaribändiltä.

Olennaisinta on, että mennään lujaa riemu rinnassa. Kuten kappaleessa Rock on ikuinen sanotaan, musiikki on ”ääni rakkauden, siitä luovu en” ja ”pauhu mahtava kertoo totuuden”. Riimit voivat olla rupisia, mutta ne kumpuavat vilpittömästä ilonpidosta.

Räjäyttäjien parhaat biisit etenevät sujuvasti kuin pikajuna. Yksi sellainen huippu oli Samassa veneessä, Neil Young -henkinen rosoinen herkistys. Myös ylimääräisenä kuullussa Silmienvaihtajat-bändin Kesäaika-biisissä Nousiainen kuritti kitaraansa komeasti youngilaisittain.

Loppupuolella bändi kiihdytti raivokkaaseen menoon. Melkein pelotti, että pahamaineiset räkäisesti kätkättävät äänensärkijät oli kaivettu vuosikymmenten takaisesta naftaliinista.

Räjäyttäjien rummuissa Alex Reed.

Lopuksi rauhoituttiin hieman parilla biisillä. Uusi Vesimiehen aika on kaunis uuspsykedeelinen kappale, josta pitäisi tulla yksi alkaneen vuosikymmenen tunnusbiisejä. Missä olet Rapa-Eini? taas muistutti Irwin Goodmanin rosoisen kaihoisista iskelmistä.

On oikeastaan kumma, kuinka laaja tyylikirjo mahtui konserttiin, jonka päällimmäinen sävy oli railakas remellys. Lysti palautti rockin nuorekkuuden. Jos sellaista joskus tarvitaan, niin juuri nyt piristämään pandemian synkentämiä mieliä.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri