Rooman keisari tiesi lähes 2000 vuotta sitten, miten suhtautua yhteiskunnan rampauttavaan pandemiaan - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Lauantaiessee

Rooman keisari tiesi lähes 2000 vuotta sitten, miten suhtautua yhteiskunnan rampauttavaan pandemiaan

Viime vuosina moni on hakenut mielenrauhaa antiikin roomalaisen keisarin Marcus Aureliuksen suosimasta stoalaisesta filosofiasta. Opetukset voivat olla vaikeita sisäistettäviä kontrollifriikille nykyihmiselle.

Ranskalaistaiteilija Jules-Élie Delaunay on kuvannut Antoniuksen ruton aikaista Roomaa teoksessaan La Peste á Rome. Roomaa silloin hallinneen keisari Marcus Aureliuksen elämänohjeet ovat kasvattaneet suosiotaan viime vuosina.

Julkaistu: 1.8. 2:00, Päivitetty 3.8. 15:41

Antiikin Rooman keisarin Marcus Aureliuksen (121–180) elämän ohjenuorat osuivat käsiini lähes sattumalta.

Hankin Marcus Aureliuksen muistiinpanojen kokoelman vuosia sitten perinteisin menoin. Haahuilin pitkin tamperelaisen antikvariaatin hyllyjä, kunnes huomasin kiinnostavan nimen kirjan selkämyksessä.

Ennen kuolemaansa jonnekin vuosien 170 ja 180 väliin osuvalla ajanjaksolla Marcus Aurelius kirjoitti sotaretkien lomassa päiväkirjaa, joka sittemmin on koottu yksiin kansiin teokseksi nimeltään Itselleni (tunnetaan suomeksi myös nimellä Itsetutkisteluja).

Kirja on 12 muistikirjasta koottu kokoelma lyhyitä muistiinpanoja, jotka on kirjoittanut aikansa merkittävin hallitsija vanhoilla päivillään. Päiväkirjamerkinnät pitävät sisällään puntarointia elämästä ja stoalaisen filosofian pohdintaa.

Stoalaisuudesta en juurikaan piitannut, mutta historiallisen miehen muistelmat kiinnostivat. Kyllä kirjahyllyssä on tilaa aina yhdelle maailmankirjallisuuden klassikolle. Kaksi euroa ei ole suuri sijoitus, jos samalla voi opiskella mielenrauhan löytämistä.

Kirja jäi pitkäksi aikaa hyllyntäytteeksi, kuten useimmat antikvariaatissa tehdyt heräteostokset. Ensimmäisen kerran tartuin siihen vasta reilu vuosi sitten, kun opiskelun, töiden ja arkimenojen kanssa jongleeraus alkoi tuntua siltä, että seinät kaatuvat vähitellen päälle.

Äkkiä huomasin tehneeni Marcus Aureliuksen muistiinpanoista ja stoalaisesta kirjallisuudesta täsmälääkkeen stressiin. Kuluneen kevään aikana kaivoin kirjan jälleen esiin ja aloin selailla sitä iltaisin.

Viime vuosina en ole ollut suinkaan ainoa, joka on hakenut mielenrauhaa stoalaisuuden opeista. The Guardian -lehti kirjoitti maaliskuussa, kuinka Itselleni-kirjan alkuvuoden myynti oli kasvanut lähes 30 prosenttia edellisestä vuodesta. E-kirjojen myynnissä oli peräti yli 300 prosentin kysyntäpiikki.

The Guardianissa todetaan myös, että itse asiassa kirjan myynti on ollut tasaisessa kasvussa jo vuosien ajan.

En ole stoalaisuuden tai filosofian asiantuntija, en edes harrastaja. Self help -henkinen suhtautumiseni antiikin filosofian klassikkoon voi tuntua jopa hävyttömältä, mutta en tunnu olevan harrastukseni kanssa ainoa. Miksi Marcus Aureliuksen ajatukset ja stoalaisuuden opit vetävät nykyihmistä puoleensa?

Marcus Aureliuksen ollessa keisarina vuosina 161–180 antiikin Rooman valtakuntaa koetteli Antoniuksen rutto. Taudin uskotaan rantautuneen Välimerelle Aasiasta nopeampien kauppareittien, kuten Intiaan kulkevan Silkkitien ja kauppalaivojen välityksellä.

Kulkutautiin arvellaan kuolleen viisi miljoonaa ihmistä, joka tarkoittaisi noin kymmenystä koko Rooman valtakunnan väestöstä. Erityisen tuhoisaa jälkeä tauti teki kaupungeissa, joissa pahimmillaan arvellaan kuolon korjanneen jopa kolmanneksen asukkaista. Historiankirjoituksessa tauti on nimetty keisarin perhenimen Antoniuksen mukaan.

Jules Elie Delaunay (1828–1891) maalasi Rutto Roomassa -maalauksensa vuonna 1869. Siinä kaksi enkeliä kylvää kuolemaa: kustakin talosta kuolee enkelin oveen lyömien iskujen määrän verran asukkaita. Taustalla nousee Marcus Aureliuksen ratsastajapatsas.

Aureliuksen muistiinpanoista koottua kirjaa pidetään merkittävänä stoalaisen filosofian edustajana, mutta se on myös kiinnostava palanen historiaa. Tekstit käsittelevät Aureliuksen elämänkatsomusta ja hänen moraalisia ohjenuoriaan, joita keisari pyrki toiminnassaan seuraamaan. Muistiinpanoissa keisari Aurelius pyrkii sisäistämään stoalaisuuden oppeja palaamalla niiden pariin uudelleen ja uudelleen.

Aurelius oli viimeinen niin sanotusta ”viidestä hyvästä keisarista”, kuten englantilainen historioitsija Edward Gibbon heitä kutsui. Nimityksen taustalla on Rooman valtakunnassa tuolloin koettu harvinaisen rauhallinen ajanjakso.

Vaikka Rooman valtakunta oli viettänyt kukoistuskausiaan, Marcus Aureliuksen muistiinpanojen rivien väleissä on varjoja. Ympärillä riehunutta kulkutautia ei muistiinpanoissa suoraan juuri mainita, mutta taudin aiheuttama kaaos, keisarin oma sairastelu ja vanheneminen ovat eittämättä vaikuttaneet Marcus Aureliuksen ajatusmaailmaan.

Kuolema oli läsnä tai ainakin lähestyi vääjäämättä.

Työelämä on yhä useammalla pätkäpestistä toiseen juoksemista ja moni pelkää valmistuvansa alalle, jolla työtilanne on huono ja tulevaisuudessa kehnompi. Kun katseen suuntaa omaa napaa kauemmas, ympärillä pyörii maailmanlaajuista kulkutautia, ilmastokriisiä ja poliittista epätasapainoa.

Sitä tuntee itsensä avuttomaksi, kun ei pysty laittamaan asioita järjestykseen, vaikka kuinka haluaisi. Tähän stoalaisfilosofi Epiktetos toteaa Käsikirjaksi-nimetyn elämänohjekirjansa avauslauseella: ”Jotkin asiat ovat elämässämme vallassamme, toiset eivät.”

Ajatus pudottaa pienen painolastin harteilta. Toteamus voi tuntua itsestäänselvältä, mutta sen sisäistäminen ei tunnu olevan nykyihmisen vahvuuksia.

Toinen tunnettu stoalaisuuden oppi-isä on filosofi Seneca. Hän puolestaan painotti opeissaan käytännön suuntaviivoja, joiden avulla kohdata elämässä vastaan astuvat ongelmat. Seneca tavoitteli mielenrauhaa ja onnellisuutta, joka ei järkkyisi olosuhteiden muuttuessa.

Eräänlaiseksi stoalaisuuden sloganiksi on usein nostettu: ”Pelko vahingoittaa meitä enemmän kuin asiat, joita pelkäämme.” Kuulostaa ylevältä tai raamatulliselta, mutta ajatus on lopulta hyvin järkeenkäypä.

Elämänlaatu todennäköisesti kärsii enemmän siitä, että jatkuvasti pelkää vararikkoa, työttömyyttä tai ahdistuu sairastumisen mahdollisuudesta, kuin siitä, jos nämä asiat todella tapahtuisivat.

Stoalaiset painottavat sitä, ettei ihminen voi koskaan hallita sitä, mitä hänelle tai hänen ympärillään tapahtuu. Ainoastaan omat teot ja ajatukset ovat sellaisia, joihin ihminen voi itse vaikuttaa.

Keisari Marcus Aurelius hallitsi Rooman valtakuntaa, kun kulkutauti rantautui Eurooppaan Aasiasta.

Yksilönä ajatuksen sisäistäminen tuntuu huojentavalta maailmassa, joka on opettanut ihmisen määrittämään oman arvonsa sosiaalisen hyväksynnän kautta ja olemaan oman onnensa seppä. Yksittäistä ihmiselämää laajempien ongelmien käsittelyssä Epiktetoksen ajatus auttaa hahmottamaan ongelmien mittaluokkaa ja suhteuttamaan yksittäisen ihmisen mahdollisuudet vaikuttaa niihin.

Jokapäiväiseen elämään vaikuttavaa pandemiaa tai rajoitustoimia yksi ihminen ei voi hallita. Jäljelle jää vain mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten oman päänsä sisällä ja arjessaan suhtautuu poikkeukselliseen tilanteeseen.

Ilmastonmuutoskaan ei pysähdy vielä siihen, että vaihdan sähkösopimukseni tuulivoimaan ja lasken huonelämpöä asteella tai peräti parilla. Tehdessäni niin olen kuitenkin vaikuttanut juuri niihin asioihin, joihin voin.

Stoalaiset opit kysyvät ihmiseltä: Miksi olla ahdistunut asioista, joihin ei voi vaikuttaa? Kontrollifriikille nykyihmiselle se on hyvin vaikea ajatus sulattaa.

Juttua korjattu 3.8. kello 15.30: Itselleni-kirja on suomennettu myös nimellä Itsetutkisteluja. Ei Itsetutkiskeluja, kuten jutussa aiemmin sanottiin.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri