Ensi-iltansa viimein saanut Lehman-trilogia on kiihkeä karusellimatka länsimaisen taloushistorian ytimeen - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Teatteriarvostelu

Ensi-iltansa viimein saanut Lehman-trilogia on kiihkeä karusellimatka länsimaisen taloushistorian ytimeen

Lehman-trilogia on koronan kurittama neljän teatterin yhteistyö, joka saa katsojan kiinnostumaan myös esityksen omasta tuotantomallista.

Philip Lehman (Timo Torikka) johtaa yhtiötä lukujen ja numeroiden avulla, hänen taustalla tanssivalla pojallaan Robertilla (Juha Sääski) on huomattavasti liukkaammat otteet.

Julkaistu: 2.8. 15:34

Puhenäytelmä

Lehman-trilogia. Teatteri Metamorfoosin yhteistuo­tanto Espoon kaupungin­teatterin, Tampereen Työväen Teatterin ja Suomen Kansal­listeatterin kanssa. Ensi-ilta Espoon kaupunginteatterin Revontulihallissa 1.8. Stefano Massinin näytelmän suo­mennos Elina Suolahti,Ohjaus Davide Giovanzana, sävellys ja äänisuunnittelu Maija Ruuskanen, ääni Tommi Koskinen, valot Pietu Pietiäinen, videot Joona Pettersson, lavastus ja puvut Tinde Lappalainen. Esiintyjät Timo Torikka, Jussi Lehtonen, Juha Sääski ja Maija Ruuskanen. ★★★★

Talouselämän realiteetteja pääsee harvoin unohtamaan teatterissa istuessaan. Moni katsoja huomaa varmasti usein pohtivansa, mitkä tahot tätäkin esitystä rahoittavat ja minkälaisella riskillä teatterintekijät ovat lähteneet liikkeelle.

Eivätkä ne pääsyliputkaan yleensä ole ilmaisia.

Espoon kaupunginteatterissa ensi-iltansa saanutta ja neljän teatterin yhteistuotantona toteutettua Lehman-trilogiaa seuratessa taloutta koskevat kysymykset nousevat erityisen vahvasti pintaan.

Italialaisen Stefano Massinin kirjoittama ja Suomessa pitkään asuneen sveitsiläisen Davide ­Giovanzanan ohjaama kolmi­osainen näytelmä taisi olla viime kevään uutuuslistalla se ­teos, jonka edestä koronavirus pani jonon poikki vain muutamia päiviä ennen suunniteltua ensi-iltaa.

Aikamoisella riskillä työryhmä päätti yrittää uutta liikkeellelähtöä elokuun alussa, jolloin suomalaisia on tavallisesti lähes mahdotonta houkutella sisätiloihin katsomaan teatteria. Esityksiä tosin on tällä erää ainoastaan neljä ja niihinkin otetaan turvavälit huomioiden vain kolmasosa Revontulihallin normaalista yleisömäärästä.

Koronaviruspandemiaa ajatellen riskinotto joka tapauksessa kannatti. Valmis esitys päästiin tuomaan yleisön eteen, tulevista kuukausista kun ei tiedä kukaan.

Parhaassa tapauksessa Lehman-trilogia on mahdollista nähdä lokakuusta alkaen Tampereen Työväen Teatterissa ja ensi keväänä jälleen Espoossa.

Kaiken tämän arvaamattomuuden keskellä on suorastaan mainiota, että esityksen käsiohjelmassa oleva ohjaajan esipuhe käsittelee talouden ja rahoituksen ongelmia nimenomaan tämän esityksen tuotantoprosessin kannalta.

Lehman-trilogiassa näitä kysymyksiä tarkastellaan konkurssillaan maailmanlaajuisen talouslaman vuonna 2008 käynnistäneen investointipankin vaiherikkaan historian kautta.

Kolmen saksanjuutalaisen siirtolaisveljeksen Alabamaan perustaman kauppaliikkeen kasvua seurataan 160 vuoden aikajänteellä kangaskaupasta puuvillanvälittäjäksi ja pankista sijoitusyhtiöksi.

Lehmanit kolmessa sukupolvessa siirtyvät ensin käymään kauppaa raaka-aineilla. Sitten pelkillä paperinpaloilla, joissa lukee sellaisia sanoja kuin hiili ja rauta. Lopulta myydään ja ostetaan rahaa.

Alun vahva uskonnollisuus hiipuu vähitellen ja korvautuu uusilla immateriaalisilla arvoilla.

Katastrofit käännetään voitoksi ja sodat vasta ovatkin kannattavaa liiketoimintaa, mutta mikään ylämäki ei jatku loputtomiin.

Kolmen ja puolen tunnin mittainen esitys rakentaa selkokielistä tarinaa länsimaisesta taloushistoriasta.

Timo Torikka, Jussi Lehtonen ja Juha Sääski luovat vahvoja henkilökuvia Lehmanin suvun miehistä ja muutamasta naisesta, mutta sukutarinaan ei jäädä rämpimään.

Näyttelijät kuljettavat kiihtyvässä tahdissa etenevää tarinaa ennen muuta kertoen, jolloin fokus pysyy koko ajan tarinan ja sen kuvaaman todellisuuden rakenteissa.

Trilogian ensimmäisessä osassa nykypäivän malttamatonta katsojaa koetellaan sillä, että näyttämö tuntuu liian tyhjältä ja toiminta toisteisen hitaalta.

Viimeisessä osassa bonuskorttiensa kanssa askarteleva yleisö saa kuvainnollisesti tuijottaa peiliin: ihmissuhteet on korvattu tuotemerkeillä, joille voi olla ikuisesti uskollinen, ja markkinoinnin luomien mielikuvien avulla jokainen meistä voi ostaessaan tuntea itsensä voittajaksi.

Talouselämän asiantuntijoiden videoidut haastattelulausunnot olivat viime vuoden demossa vielä näkyvässä asemassa, mutta nyt ne on typistetty yksinkertaisiksi toteamuksiksi.

Merkittävään asemaan nousee sen sijaan Maija Ruuskasen säveltämä musiikki, jota hän kolmen eri aikakauden asuihin sonnustautuneena esittää jouhikko, piano ja syntetisaattori soittiminaan.

Oikaisu 3.8. kello 9.52: Arvostelun kirjoittajaksi oli alun perin merkitty virheellisesti Laura Meri. Arvostelun on kirjoittanut Lauri Meri.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri