Lastenkirjojen kautta on mahdollista vaikuttaa, sanoo Johanna Lestelä: Hän haluaa murtaa kuvakirjoillaan käsitystä siitä, miltä suomalainen lapsuus näyttää - Kulttuuri | HS.fi

Lastenkirjojen kautta on mahdollista vaikuttaa, sanoo Johanna Lestelä: Hän haluaa murtaa kuvakirjoillaan käsitystä siitä, miltä suomalainen lapsuus näyttää

Luokanopettajana työskentelevän Johanna Lestelän mukaan monikulttuurisuutta tai rasismia käsitteleville lastenkirjoille on paikkansa, mutta vähemmistöön kuuluvien lasten ei tulisi näkyä ainoastaan näissä yhteyksissä.

Tuikku-kirjojen päähahmo sai alkunsa, kun luokanopettaja ja kirjailija Johanna Lestelä piirsi voimahahmon omalle tyttärelleen.­

7.9. 10:59 | Päivitetty 7.9. 15:54

Lastenkirjassa seikkaileva Tuikku on ihan tavallinen suomalainen lapsi, jota huolettavat pimeä ja mielikuvituksesta kumpuavat möröt – pelonaiheet, joihin todella useat leikki-ikäiset lapset voivat samastua. Tuikulla vain sattuu olemaan tumma iho ja valloittava, kihara tukka.

Espoolaisen luokanopettajan ja kirjailijan Johanna Lestelän kuvittama ja kirjoittama Tuikku ja pimeän mörkö (Otava) julkaistiin kesäkuussa. Se on Tuikku-kuvakirjasarjan toinen osa.

Suomalaisessa lastenkirjallisuudessa on muutaman viime vuoden aikana alkanut näkyä moninaisempia päähenkilöitä, Lestelä sanoo nyt.

Lestelä on työskennellyt koko luokanopettajauransa alkuopetuksessa eli alakoulun ensimmäisellä ja toisella luokalla. Siellä kuvakirjoja hyödynnetään opetuksessa paljon.

”Työskentelen todella monikulttuurisessa koulussa. Yritin pitkään etsiä hyviä kuvakirjoja oppilailleni, mutta vuosi toisensa jälkeen tuntui, että kirjat välittivät todella yksipuolisen kuvan suomalaisista lapsista”, hän sanoo.

Lestelä haluaakin omalla kuvakirjasarjallaan haastaa käsitystä siitä, miltä suomalainen lapsuus näyttää.

”Minulle on tärkeää, että Tuikku-kirjat eivät käsittelee monikulttuurisuutta tai erilaisuutta, vaan ihan tavallista lapsuutta.”

Tuikku-hahmo syntyi osittain jo kauan ennen kuin Lestelä ryhtyi hahmottelemaan kuvakäsikirjoitusta.

Lestelä on aina nauttinut piirtämisestä ja kuvataiteista. Hänen piirustuksissaan on aina esiintynyt hieman Tuikkua muistuttavia hahmoja, joihin heijastuu myös piirteitä hänestä itsestään lapsena.

Lestelä kuitenkin piirsi hahmon hiukset pitkään niin, että ne olivat kiinni.

”Kerran katselin omaa lapsuudenkuvaani. Siitä tuli sellainen kipinä, että hitsi, miksi hiukset eivät muka voisi olla auki.”

Johanna Lestelän piirtämissä hahmoissa on ollut usein piirteitä hänestä itsestään lapsena. Kuvassa Lestelä 1980-luvun lopulla kesänvietossa sukulaisen kanssa Villähteellä.­

Tästä inspiroituneena Lestelä piirsi omalle tyttärelleen eräänlaisen voimahahmon, jonka kihara tukka oli vapaasti auki.

Tämän hahmon pohjalta syntyi lopulta kirjoissa seikkaileva Tuikku.

Lestelän mukaan tietynnäköisten hahmojen liittäminen vain tiettyihin aiheisiin tai genreihin typistää kuvaa ihmisten moninaisuudesta.

Vaikka esimerkiksi monikulttuurisuutta tai rasismia käsitteleville lastenkirjoille on Lestelän mukaan paikkansa, ei vähemmistöön kuuluvien lasten tulisi näkyä ainoastaan näissä yhteyksissä.

Tämä on tärkeää paitsi vähemmistöön kuuluville lapsille, jotka vielä oppivat itsestään, mutta myös muille, jotka oppivat heistä.

”Siksi olen iloinen, että Tuikku-kirjat ovat esimerkiksi kirjastoissa aivan tavallisten lastenkirjojen hyllyssä, eikä sellaisissa kuin maailman lapset tai erilaisia lapsia.”

Kesäkuussa julkaistu Tuikku-sarjan toinen osa käsittelee lasten pelkoa pimeään ja mielikuvitusmörköihin.­

Myös kustantamoissa tiedostetaan, että kaikkien lasten on tärkeää saada samastumispintaa kirjoista.

”Erityisesti päähenkilöt ovat äärimmäisen tärkeitä, sillä niistä lapset oppivat, ketkä voivat olla aktiivisia toimijoita”, kertoo kustannusosakeyhtiö Otavan lasten- ja nuortenkirjallisuuden kustannusjohtaja Kaisu-Maria Toiskallio.

”Olemme siis todella vastuullisessa asemassa, kun teemme kustannuspäätöksiä.”

Johanna Lestelä painottaa, että mahdollisuus samastumiseen ei riipu pelkästä hahmojen ulkonäöstä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kuvakirjojen hahmojen moninaisuudella ei olisi merkitystä.

”Omassa lapsuudessani 1980-luvulla en nähnyt kirjoissa itseni näköisiä lapsia. Samastuin kyllä hahmoihin, mutta kyllä omannäköisten hahmojen puuttuminen loi ulkopuolisuuden tunnetta. Se jollain tapaa kyseenalaisti sitä, että kuulunko tänne.”

Toiskallion mukaan Otava julkaisee tänä vuonna yhdeksän lastenkirjaa, jossa on päähenkilönä on lapsi, joka ei ole valkoihoinen. Kirjojen joukossa on sekä kotimaisia että käännettyjä teoksia. Myös muut kustantamot ovat julkaisseet viime vuosina vastaavia teoksia. Lestelä vinkkaa esimerkkinä Kustantamo S&S:n alkuvuodesta julkaiseman Jessica Loven lastenkirjan Julius on merenneito.

Tammen lasten- ja nuortenkirjallisuuden kustantajan Saara Tiuraniemen mukaan lasten kuvakirjoista ja romaaneista löytyy yhä enenevissä määrin esimerkkejä tällaisista kirjoista. Esimerkiksi Jari Mäkipään lasten dekkarisarjan uusimmassa osassa Etsiväkerho Hurrikaani ja Lehväjärven hirviö (Tammi) seikkailee ilmeisesti intialaistaustainen etsivä nimeltään Avi, jonka taustaa ei millään tavalla selitetä. Lisäksi tänä syksynä ilmestyvää Hannele Huovin Viikinkipoika Turn Hurjapää -kirjaa tähdittää lapsi, jonka äiti on aasialaistaustainen ja isä viikinki. Turnissa on hieman äitinsä näköä.

Osa kuvittajista ja kirjailijoista pitää kiinni periaatteesta, että kirjoissa on mukana kaikennäköisiä ihmisiä, Tiuraniemi kertoo. Jos kirjan tematiikka ei erikseen liity etnisiin kysymyksiin, hahmojen ulkonäköä tai taustaa ei mitenkään korosteta tai nosteta esille kirjan esittelytiedoissa.

Kustannuspäätöksiä ei kuitenkaan tehdä hahmojen ulkonäkö edellä, painottaa Otavan Toiskallio.

”Olemme valinneet kirjat julkaisuun siksi, että ne tuovat tarinoillaan, henkilöhahmoillaan tai aiheillaan jotain ainutlaatuista lasten elämään.”

Vaikka viime vuosina vähemmistöön kuuluvia lapsia on nähty yhä enemmän lastenkirjoissa, Toiskallio toivoo, että tulevaisuudessa heitä nähdään vielä enemmän.

Lastenkirjoihin kiteytyy hänen mielestään suurta yhteiskunnallista merkitystä.

”Ennen kuin aloin työskennellä lastenkirjallisuuden parissa, ajattelin, että dekkareissa nousevat ensimmäisenä esiin ne tärkeimmät yhteiskunnalliset aiheet. Nyt olen huomannut, että kyllä tärkeimmät ja suurimmat asiat käsitellään aina ensin lastenkirjoissa.”

Myös Lestelä uskoo, että lastenkirjojen kautta on mahdollista vaikuttaa. Hän toivoo, että opettajat varhaiskasvatuksessa ja kouluissa osaisivat hyödyntää uutuuksia.

”Että ei luettaisi aina niitä ihania klassikoita, jotka tietenkin ovat myös tärkeitä. Mutta Suomessa ilmestyy nyt niin paljon hyvää ja monipuolista lastenkirjallisuutta.”

Suomessa vietetään parhaillaan Read Hour -kampanjaa, jonka tavoitteena on innostaa suomalaiset ja erityisesti nuoret lukemaan. Kampanja huipentuu tiistaina 8. syyskuuta YK:n lukutaitopäivään sekä lukutuntiin, jota vietetään valtakunnallisesti tiistaina kello 14.   Oikaisu 7.9. klo 15.48: Poistettu otsikko, jonka alkuosassa luki: ”Tärkeimmät yhteiskunnalliset asiat käsitellään ensimmäisenä lastenkirjoissa, sanoo Johanna Lestelä.” Näin sanoi haastattelussa Otavan lasten- ja nuortenkirjallisuuden kustannusjohtaja Kaisu-Maria Toiskallio, ei Johanna Lestelä.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri