Villa Gyllenbergin Salatun tiedon tie on houkutellut jo yli 9 000 kävijää: Näyttelyyn linkittyvä kirja tuo uutta tietoa taiteilijoiden ja mesenaattien kiinnostuksesta henkisyyteen - Kulttuuri | HS.fi

Villa Gyllenbergin Salatun tiedon tie on houkutellut jo yli 9 000 kävijää: Näyttelyyn linkittyvä kirja tuo uutta tietoa taiteilijoiden ja mesenaattien kiinnostuksesta henkisyyteen

Hengen aarteet -kirjassa valotetaan muun muassa Villa Gyllenbergin omistajien elämää. He olivat vannoutuneita antroposofeja, jotka halusivat edistää henkistä elämää ja Rudolf Steinerin oppeja

Villa Gyllenbergin puolikaaren muotoinen ”pyhä huone” sisältää monia uskontoon ja henkisiin perinteisiin liittyviä taide-esineitä. – Kirjan kuvitusta.­

11.9. 13:19

Monen näyttelykävijän tie vie tänä syksynä kohti Helsingin Kuusisaarta ja Suomen ensimmäistä hollantilaismestarin Vincent van Goghin teosten näyttelyä. Van Goghin varhaisia piirustuksia esittelevä näyttely avautui viikko sitten Didrichsenin taidemuseossa.

Akseli Gallen-Kallelan Ad Astra (1907) on valittu Hengen aarteet -kirjan kansikuvaksi. Teos on Signe ja Ane Gyllenbergin säätiön omistuksessa.­

Naapurimuseossa Villa Gyllenbergissä meneillään oleva näyttely Salatun tiedon tie on vetänyt jo yli 9 000 katsojaa, mikä on paljon rajoitetun aukiolon korona-aikana. Näyttely on esillä vielä vajaan kuukauden, jonka jälkeen Villa Gyllenberg sulkeutuu yli vuodeksi remontin ajaksi.

Talotekniikan päivittämisen lisäksi tulevassa remontissa rakennetaan täysin uusi laajennusosa nykyisen gallerian ja talomuseon yhdistävän käytävän paikalle.

Salatun tiedon tie esittelee suomalaisen taide­histo­rian esoteerisia juonteita. Niistä on viime aikoina saatu entistä tarkempaa tietoa, ja sitä tarjoaa myös näyttelyyn linkittyvä tietokirja Hengen aarteet.

Ilona Hariman (1911–1986) öljymaalaus Kaukainen viesti on vuodelta 1930. Hariman mediaalisesta taiteesta kirjoittaa Hengen aarteet -kirjassa Nina Kokkinen. – Kirjan kuvitusta.­

Kirjassa tutkijat esittelevät tuntemattomammista taiteilijoista esimerkiksi Ilona Hariman, Werner von Hausenin ja Meri Genetzin tuotantoa, pohtivat Juho Mäkelän ja merkittävän keräilijän Gösta Stenmanin yhteyksiä ruusuristiläisyyteen sekä antroposofista taidekäsitystä.

Ilona Hariman (1911–1986) ensimmäinen yksityisnäyttely vuonna 1934 oli pieni sensaatio, ”taidemysteeri”, josta kirjoitettiin myös naapurimaiden lehdistössä. Hariman kerrottiin maalaavan transsissa sadunomaisia teoksia, joissa oli vahva itämainen vaikutus. Hariman taiteesta kirjoittaa Hengen aarteissa tutkija Nina Kokkinen, joka on myös kuratoinut Villa Gyllenbergin näyttelyn.

Nuorena kuolleen Olli Muusarin (1890–1917) Aarteenetsijä edustaa totuudenetsijää. Teos on maalattu vuonna 1910. Muusari liikkui suomalaisten modernistien piirissä ja hänen teoksensa olivat tuttuja monista satukirjoista ja kirjan kansista. – Kirjan kuvitusta.­

Suomalaisten taiteilijoiden yhteyksiin teosofiaan ennen toista maailmansotaa paneutunut Erkki Anttonen valaisee esimerkiksi teosofian keskeisen hahmon, kiistanalaisen Helena Petrovna Blavatskyn (1831–1891) hämmentävää Kalevala-kiinnostusta. Blavatsky oli perehtynyt suomalaisten kansalliseepokseen tarkoin, ja teosofien keskuudessa Kalevalaa pidettiin yhtenä maailman pyhistä kirjoista. Ihmiskunnan uuden renessanssin nähtiin kehittyvän vielä turmeltumattomassa Skandinaviassa ja Suomessa.

Axel Gallén, Pekka Halonen ja Väinö Blomstedt kiinnostuivat teosofien Kalevala-näkemyksistä ja tekivät muitakin teoksia, joissa voi nähdä esoteerisuudesta ammennettuja virikkeitä.

Täysin oma lukunsa on eksentrisen Sigurd Wettenhovi-Aspan (1870–1946) Kalevala-innostus: Wettenhovi-Aspa löysi yhteyksiä Kalevalan ja muinaisen Egyptin välillä. Helsingin Sanomissa julkaistiin vuonna 1916 lennokas kolmiosainen Wettenhovi-Aspan teksti ”Kalevalan teos-oppi = teosofia”.

Taiteilija Sigurd Wettenhovi-Aspa kuvattuna vuonna 1940, jolloin hän oli 70-vuotias.­

Wettenhovi-Aspa esiintyy kirjassa myös Riikka Stewenin kirjoittamassa luvussa, joka käsittelee Joséphin Peladanin (1858–1918) Pariisissa organisoimaa Rose+Croixia eli ruusuristiläistä taidesalonkia, jonka tunnetuin suomalainen osallistuja oli Ville Vallgren. Sigurd Asp (sittemmin vuoteen 1939 Wetterhoff-Asp, myöh. Wettenhovi-Aspa) oli mukana menossa Pariisissa vuonna 1893 ja sai salongeista inspiraatiota Helsingissä ja Turussa järjestämilleen vapaille näyttelyille.

Teosofian ja taiteen yhteyksistä ollaan viime vuosien uuden tutkimuksen ansiosta entistä tarkemmin perillä. Antroposofisen ajattelun näkyminen taiteessa on sen sijaan vähemmän tunnettu asia. Esimerkiksi Eva Törnwall-Collinin (1896–1982) tuotannossa vaikutteet näkyvät selvästi.

Eva Törnwall-Collinin maalaus Eurytmia (1965) kuvaa steinerilaisia eurytmiafiguureja. Kuvassa on eurytmiaelein esitettynä epätoivo, vokaali o, ymmärrys ja vokaali i tai ilmestys. Figuurien värit liittyvät ilmaistuihin vokaaleihin tai tunnetiloihin, Hengen aarteet -kirjassa kerrotaan. – Kirjan kuvitusta.­

Tutkija Julia von Boguslawski valottaa pankkiirina ja liike­miehenä toimineen, sittemmin merkittävänä taidekeräilijänä vaikuttaneen Ane Gyllenbergin (1891–1977) ja hänen puolisonsa Signe Gyllenbergin (1896–1977) kiinnostusta antroposofiaan. Tiina Mahlamäki ja Jasmine Westerlund kertovat laajemmin antro­posofisesta taidekäsityksestä ja Marja-Leena Ikkala antro­­po­sofisesta arkkitehtuurista, jota leimaavat orgaaniset muodot.

Ane Gyllenberg kuvattuna vuonna 1965. – Kirjan kuvitusta.­

Ane Gyllenberg oli paitsi pitkälle edennyt vapaamuurari ja vakaumuksellinen kristitty, myös antroposofi, joka vaimonsa kanssa vieraili säännöllisesti antroposofian perustajan Rudolf Steinerin keskuksessa Goetheanumissa Sveitsissä. Antroposofia vetosi aikanaan suuresti myös esimerkiksi runoilija Edith Södergraniin, joka haaveili Dornachin matkasta ja kirjailija Kersti Bergrothiin, joka oleskeli siellä pitkiä aikoja.

”Nautin Goetheanumin ulkoisesta muodosta, se on kaunis ja puhuttelee kauneudentajuani. - - Kun vain on täällä ja hieman eläytyy, tuntee pian, että täällä on ihanteellisempaa. maailma on suurempi ja olo on vapaampi kuin sen surkean ahdasmielisyyden keskellä, jota yleensä joutuu kaikkialla kohtaamaan”, Ane Gyllenberg on kirjoittanut.

Liekö tuo ahdasmielisyys vaikuttanut siihen, että kun Gyllenbergit halusivat sittemmin edistää antroposofisen lääketieteen tutkimusta, tavoitetta lähestyttiin vähän kerrallaan ja tekemällä yhteistyötä arvostettujen lääkäreiden kanssa ja mainitsematta sen paremmin nimeltä antroposofiaa kuin Rudolf Steineriakaan.

Ensimmäisen Goetheanum-rakennuksen (1914) suuri sali. Pitkälti puurakenteinen ensimmäinen Goetheanum tuhoutui tulipalossa uudenvuodenyönä 1922–23. Paloa epäiltiin tahallaan sytytetyksi ja se oli uutinen, joka levisi nopeasti ympäri maailman. Tilalle rakennettiin uusi Goetheanum. – Kirjan kuvitusta­

Gyllenbergit ovat tukeneet vuosikymmeniä antroposofista toimintaa Suomessa, ja heidän perustamansa säätiön varoja on suunnattu tutkimukseen, joka ”kohdistuu erityisesti henkisten ja sielullisten tekijöiden vaikutukseen fysikaaliseen todellisuuteen ja ihmisen fyysiseen olemukseen”. Äskettäin säätiö järjesti Amos Rexissä symposiumin Viisas taide, avoin mieli? Taiteen ja esoteerisuuden kohtaamisia, joka herätti erittäin suurta mielenkiintoa.

Rudol Steiner (1861–1925) on vaikuttanut paitsi taiteeseen, arkkitehtuuriin ja lääketieteeseen, myös maanviljelyyn biodynaamisen viljelyn kehittäjänä. Arkitasolla yleisesti tunnetuimpia Steinerin ajattelun ilmentymiä ovat Steiner-koulut, jotka tunnetaan kansainvälisesti myös Waldorf-kouluina: Kotiopettajanakin työskennellyt Steiner perusti vuonna 1919 koulun Waldorf-Astoria-tupakkatehtaan työntekijöiden lapsille. Koulu toimi steinerkoulujen esikuvana.

Pehmeät muodot ja omaleimainen värimaailma näkyvät selvästi toisessa Goetheanumissa. – Kirjan kuvitusta­

Turkulaisen Heikki Kännön hiljan ilmestyneen romaanin Runoilija (Sammakko) yhtenä keskeisenä toimijana on muuten samainen herra Steiner. Kännön aiemmat romaanit Mehiläistie (2017) ja Sömnö (2018) liikuskelevat myös esoterian kulttuurihistoriassa.

Rudolf Steiner piti saksalaista runoilijaa ja yleisneroa Johann Wolfgang von Goethea (1749–1832) suuressa arvossa, ja Goethen värioppi on vaikuttanut antroposofiseen taidenäkemykseen. Alun perin vuonna 1810 ilmestyneestä Väriopista saatiin ensimmäinen suomennos viime vuonna.

Vanhat teoriat ja ajatukset pulpahtelevat nyt pintaan, monella tavalla.

Hengen aarteet, esoteerisuus Suomen taidemaailmassa 1890–1980. 175 s., Parvs.  

Salatun tiedon tie, Villa Gyllenberg 11.10. asti. Museo suljetaan sen jälkeen remontin takia.

Antroposofian perustajan Rudolf Steinerin aatteiden keskus on Sveitsin Dornachissa sijaitseva Goetheanum. Kuvassa nykyisen Goetheanumin suuri sali tunnusomaisine muotoineen ja väreineen.­

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri