Tanssija Tiia Kasurinen laittautuu kolme tuntia saavuttaakseen hypernaisellisen Kardashian-hahmon – teos on ajankuva internetin synnyttämistä ”naiskyborgeista” - Kulttuuri | HS.fi

Tanssija Tiia Kasurinen laittautuu kolme tuntia saavuttaakseen hypernaisellisen Kardashian-hahmon – teos on ajankuva internetin synnyttämistä ”naiskyborgeista”

Sosiaalinen media on muuttanut kauneusihanteita radikaalisti. Tiia Kasurinen pohtii nykytanssiteoksessaan ulkonäön ja poseeraamisen merkitystä.

Tanssija-koreografi Tiia Kasurisen tavoitteena oli luoda lavalle hahmo, joka muistuttaisi mahdollisimman paljon somen seuratuimpia supernaisellisia tähtiä.­

26.9. 13:47 | Päivitetty 27.9. 9:29

Hiuslisäkkeet, huiskeat tekoripset, pulleat huulet, kettusilmät, siro nenä, topatut lanteet, iso pylly ja kapea vyötärö. Sellainen on sosiaalisessa mediassa syntynyt hypernaisellinen ihannekeho.

Kenties se on saatu aikaan asennoilla, valaistuksella, filttereillä, kuvamuokkauksella ja plastiikkakirurgialla.

Mitä tapahtuu, kun tämä täydellinen naishahmoinen kyborgi astuu älylaitteiden ruuduilta todelliseen maailmaan, tanssilavan näyttämölle?

Tämän kysymyksen tanssija-koreografi Tiia Kasurinen, 29, esittää teoksessaan I’m not entirely here (cybersad), jonka ensi-ilta oli torstaina Zodiak – Uuden tanssin keskuksessa.

Soolotanssi­teos ammentaa sosiaalisen median naisellisista performansseista, Kardashian- ja drag-estetiikasta, Instagramista, Youtube-tutoriaaleista ja meemeistä.

Tiia Kasurisen drag-hahmot ovat voimakkaita.­

Tanssijana Kasurista on aina kiinnostanut se, miten ulkomuoto vaikuttaa liikkeeseen ja toisaalta siihen, miten yleisö reagoi erilaisiin kehoihin. Opiskellessaan Tukholman taideyliopistossa tanssitaidetta hän teki sooloesityksen voimakkaassa drag-hahmossa, joka otti lavalla uhmakkaasti tilaa topatussa kehossaan ja korkeissa koroissaan.

Kasurinen hämmästyi siitä, miten eri tavalla hänen kollegansa ja ystävänsä suhtautuivat häneen, kun hän oli drag-asussa.

”He katsoivat minua jotenkin eri tavalla. Koska olin kehoni kanssa suuren ja vahvan oloinen, sain ottaa enemmän tilaa ja sitä myös annettiin minulle. Minua kunnioitettiin enemmän, koska olin vaikuttavamman näköinen”, Kasurinen kertoo.

Kokemus muutti myös hänen omaa suhtautumista itseensä.

”Siihen asti olin kokenut paljon lavalla sellaista häpeää, että miksi joku minua tulisi katsomaan, kun olen vain tällainen tavallinen valkoinen tyttö Vantaan lähiöistä. Pääsin dragin avulla pois siitä häpeästä, kun sain piiloutua sen hahmon taakse ja samalla tehdä selkeitä ehdotuksia siitä, miten minua katsottiin, kun olin lavalla.”

Tiia Kasurinen on opiskellut tanssitaidetta Tukholmassa ja muuttanut kaksi vuotta sitten takaisin Suomeen.­

Kasurinen on nuoresta asti ollut kiinnostunut meikkaamisesta. Hän julkaisi jo varhaisteininä kuvia villeistä meikkiluomuksistaan sen aikaisille somealustoille.

Dragista Kasurinen innostui katsottuaan RuPaul’s Drag Racea, yhdysvaltalaista viihdeohjelmaa, jossa drag-artistit kilpailevat huippu drag queenin -tittelistä. Yksi ohjelman lentävistä lauseista on ”You’re born naked and the rest is drag” eli ”Synnyt alastomana ja loput on dragia.”

Sen sisältämä teesi korostaa sukupuolta performanssina, eli sitä että sukupuoli koostuu myös eräänlaisista esityksistä, jotka noudattavat kulttuurisia käsityksistä siitä, mikä on miehekästä tai naisellista.

Se jäi mietityttämään Kasurista. Ajatus kytkeytyy myös uuteen esitykseen, vaikka lavalla nähtävä maskeerauksen, liikkeen ja puvustuksen keinoin luotu hahmo ei ole varsinaisesti drag-hahmo, vaan eräänlainen post internet -ajan kollaasi.

Yhdysvaltalainen tositelevisiosarja Rupaul’s Drag Race on kenties tunnetuin drag-viihde-brändi maailmassa.­

Kasurinen on kerännyt hahmoa varten materiaalia oikeastaan jo varhaisteini-iästä asti notkuessaan erilaisilla internet-alustoilla.

”Olen internetin lapsi, se on miellyttävä ja luonnollinen osa elämää ja iso osa identiteettiä. Internetissä minua kiehtoo se, miten ihminen voi muokata omaa identiteettiään, valita, mitä näyttää itsestään ja minkälaiseen ryhmään identifioituu. Erityisesti minua kiinnostaa, millä tavoin naiset ja naisoletetut poseeraavat valokuvissa.”

Kuvavirrat ovat täyttyneet Kasurisen sanoin suurista, muodokkaista ja kiiltävistä kehoista, pitkistä hiuksista ja täydellisistä meikeistä. Keskeisimpiä esikuvia ovat olleet Kardashian-Jenner-klaanin jäsenet, tositelevisiomaailmasta sosiaalisen median seuratuimmaksi tähdiksi nousseen perheen sisarukset.

Etenkin Kim Kardashian West on noussut kauneusbisneksen ikoniksi, jonka vartaloa ja kasvoja yritetään jäljitellä kaikkialla länsimaissa.

Kim Kardashian Westin silikoninen Mugler-asu vuoden 2019 Met-gaalassa oli niin tiukka, että hän joutui ennakkoon harjoittelemaan siinä hengittämistä.­

Ennen superkurvikasta Kim Kardashian Westiä olivat kuitenkin drag-artistit ja transnaiset. Monet transnaiset ja etenkin seksityötä tekevät transnaiset ovat korostaneet naisellisia ominaisuuksiaan, jotta he ovat muistuttaneet mahdollisimman paljon klassista naisihannetta.

Nykymuotoinen drag-taide puolestaan on syntynyt mustien ja latino-seksuaalivähemmistöjen ballroom-kulttuurista Yhdysvalloissa. Näissä ballroom-juhlissa ihmiset ovat saaneet vapaasti ilmaista haluamaansa tai kokemaansa sukupuolta jo niinkin varhain kuin 1920-luvulta lähtien.

Drag-kulttuuri puolestaan on inspiroinut julkkisten stailisteja, jotka usein kuuluvat seksuaalivähemmistöön. Sieltä esimerkiksi kasvojen veistäminen varjostuksilla on levinnyt suosituksi meikkitrendiksi.

Todellisessa maailmassa törmää harvoin niihin täydellisiin ilmestyksiin, joita kuvavirrat ovat pullollaan. Siksi Kasurinen toi lavalle roolihahmon, joka samalla korostaa supernaisellisen kuvan keinotekoisuutta.

”Minulla on pepputoppaukset näkyvillä, todella pitkä peruukki, ja minun on työstettävä itseäni ennen jokaista esitystä noin kolme tuntia, että pääsen melko lähelle sitä kehoa, joka on esillä kuvissa. Kitka internetin ja todellisen maailman välillä kiinnostaa. Hahmosta huolimatta lavalla on kuitenkin vain ihminen. Voin hengästyä, tehdä virheitä, väsyä. Internetissä on vain upeita ilmestyksiä, jotka eivät tee virheitä. Sellaisia kyborgeja.”

Sosiaalisen median super­tähdetkään eivät tietenkään elä täydellistä elämää. Ristiriita todellisen ja somessa esitetyn maailman välillä voi kasvaa suureksi.

Esimerkiksi Kim Kardashian West esittelee Instagramissa design-vaatteitaan ja bikinivartaloaan samalla, kun hänen bipolaari­häiriön kanssa kamppaileva aviomiehensä räppäri Kanye West julkaisee sekavia twiittejä, joissa hän muun muassa kutsuu anoppiaan valkoisen ylivallan edustajaksi.

Suomessa puolestaan fitness-urheilija ja malli Sofia Belórfin somevirta on täynnä skumppalaseja ja vatsalihaskuvia, vaikka hän on keskellä oikeusprosessia, jossa häntä syytetään rahanpesusta ja huumausainerikoksesta.

Kauas luonnollisuudesta irtaantuneet kauneusihanteet herättävät myös kritiikkiä.

Yksi paljon siteerattu teksti aiheesta on esseisti-toimittaja Jia Tolentinon artikkeli The Age of Instagram Face, joka julkaistiin The New Yorkerissa viime vuonna. Artikkelissa käsitellään ilmiötä, jossa nuoret naiset hakeutuvat plastiikkakirurgille, koska haluavat ne kasvot, jotka he näkevät älypuhelimen selfie-kuvista filttereiden suodattamana: suuret huulet, pienen nenän ja korkeat poskipäät.

Yksi tämän hetken halutuimmista kasvoista on huippumalli Bella Hadidilla:

Oman ulkonäön radikaalistakin muokkaamisesta on tullut sosiaalisesti hyväksytympää, ja täyteainepistoksia verrataan kampaajalla käyntiin.

Toisaalta ilmiö vahvistaa käsitystä siitä, että ulkonäkö on naisen tärkein pääoma, josta huolehtiminen vaatii loputtomasti kosmeettista työtä. Ja se tietenkin hyödyntää alati paisuvaa kauneusteollisuutta, joka on satojen miljardien bisnes.

Internetin ja tosielämän välinen kitka inspiroi Tiia Kasurista taiteilijana.­

Kasurinen ei halua teoksellaan suoraan kritisoida kauneusihanteita tai tarjota yleisölle valmiiksi pureksittuja mielipiteitä. Tarkoitus on luoda tunnistettava ajankuva.

”Se varmasti herättää monenlaisia tunteita. En kuitenkaan ole siellä pilkkaamassa ketään, vaan olen utelias.”

Kasurisen mukaan on erityistä, että naiset voivat someajassa aivan uudella tavalla hallita oman kehon esittämistä. Rohkea selfie voi olla provokaatio sellaista kaksinaismoralistista maailmankuvaa kohtaan, jossa naisen on oltava seksikäs miesten katseita varten, mutta samalla naisia myös häpäistään seksuaalisuudesta.

Kasurisesta on ollut kiinnostavaa seurata myös sitä, miltä hänestä itsestään on tuntunut olla superlaitetussa kehossa.

”Mitä enemmän olen tätä hahmoa tehnyt, sitä mukavampi olo siinä on ollut. Pidän siitä koko ajan enemmän, enkä tuomitse sitä kehoa vaan suhtaudun siihen arvostuksella.”

Hahmo ikään kuin ottaa haltuun sellaisia piirteitä, joita on saatettu pitää tyhminä, pinnallisina ja heikkoina.

Koska teos on rakentunut Tiia Kasurisen oman somekuplan mukaisesti, se aukeaa eri katsojille eri tavoin.­

”Luulen, että itsellänikin on ollut ja on edelleen jotain kulttuurista johtuvaa sisäistettyä väheksymistä tyttömäisiä ja naisellisia asioita kohtaan. Mitä enemmän vietän aikaa hahmossa, sitä voimakkaampana näen hahmon toteuttamat feminiiniset performanssit ja estetiikan.”

Vaikka tanssiteoksen keskiössä on yliampuvaa seksikkyyttä, rajatonta itsevarmuutta ja neonkarkkivärejä, kimallekuorrutteen alla on myös surua. Siihen viittaa myös teoksen nimi.

”Olen miettinyt paljon tätä teosta tehdessä, että vakavailmeisten, kiiltävien ja ei-inhimillisten internet-identiteettien taustalla on luonnollisesti paljon tunteita ja myös surua, joka ei näy niinkään niissä kehoissa, mutta niitä käsitellään enemmän esimerkiksi meemien kautta. Se on minusta hauska ristiriita, että tunteet ulkoistetaan samaistuttaviin kuviin ja videoihin.”

Kasurista aluksi jännitti ottaa töissään haltuun aiheita, jotka nojaavat niin paljon internet- ja populaarikulttuuriin, moniin pinnallisina pidettyihin asioihin.

”Nykytanssi on usein sellaista maanläheistä ja keholähtöistä, jopa pehmeää estetiikaltaan. Oma estetiikkani on todella erilaista. Referenssini eivät ole välttämättä tanssitaiteen maailmasta, vaan minua on inspiroinut vaikkapa Britney Spears.”

I’m not entirely here (cybersad) on Kasurisen ensimmäinen iso soolotyö Suomessa.

I’m not entirely here (cybersad). Zodiak – Uuden tanssin keskus 24.9–4.10. Esitykset ovat loppuunmyytyjä.  

Tanssiteoksen värimaailmaa voisi kuvata tyttömäiseksi. Tiia Kasurisen mukaan se ottaa haltuun naiseuteen liitettyjä väheksyttyjä piirteitä.­

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri