Ingeborg von Bronsart on Suomen musiikin suurnimi, joka ei ole sopinut suurmiehiä palvovaan historiankirjoitukseemme – niinpä hänellä ylpeilevät nyt Saksa ja Ruotsi - Kulttuuri | HS.fi

Ingeborg von Bronsart on Suomen musiikin suurnimi, joka ei ole sopinut suurmiehiä palvovaan historiankirjoitukseemme – niinpä hänellä ylpeilevät nyt Saksa ja Ruotsi

Sanomalehdissä ihmeteltiin jo yli sata vuotta sitten, miksei tämän suomalaistaustaisen Ingeborg von Bronsartin teoksia esitetä Suomessa. Ihmettely jatkuu edelleen.

Suomalaislähtöisellä Ingeborg von Bronsartilla (1840–1913) ylpeilevät Saksa ja Ruotsi. Suomen musiikin historiankirjoista häntä ei löydy.­

6.10. 14:34

Albumi, klassinen

Ingeborg von Bronsart: Jery und Bätely. Malmön oopperaorkesteri, joht. Dario Salvi. Caroline Bruker, Harrie van der Plas, Laurence Kalaidjian ym. Naxos.

★★★★

Suomalais-saksalaisen säveltäjän Ingeborg von Bronsartin (1840–1913) laulunäytelmä Jery und Bätely oli suuri hitti Saksassa 1800-luvun lopulla. Edelleen se lumoaa.

Vihdoinkin teoksesta on tehty kokonais­levytys. Samalla se on ensim­mäinen levytys mistään Bronsartin oopperasta. Malmön ooppera­orkesteri ja Naxos ovat tehneet kulttuuriteon.

Löytyisikö Bronsartin teosten esittämiseen osaamista Suomestakin? Asiaa pohdittiin suomalaisissa sanomalehdissä jo 1900-luvun vaihteessa. Edelleen voimme ihmetellä, miksei tämän vähintään puoliksi kotimaisen säveltäjän musiikkia esitetä meillä.

Sveitsin maaseudulle sijoittuva farssi Jery und Bätely perustuu Johann Wolfgang von Goethen avioliittokomediaan. Tunnin kestävä yksinäytöksinen teos kantaesitettiin vuonna 1873 Weimarin hoviteatterissa.

Malmön oopperaorkesteri soittaa Dario Salvin johdolla hyvällä groovella. Harrie van der Plas on voimasointinen ja innokas Jery, ja sopraano Caroline Bruker monisävyinen ja omapäinen Bätely. Tulkinnat ovat näytelmään sopien rustiikkisia, luonnonläheisiä.

Solisteissa on nuoria ääniä, kuten baritoni Laurence Kalaidjian (Thomas) ja basso Sönke Tams Freier (Bätelyn isä). Teoksen raikkaaseen alppimaisemaan kuuluu myös poikasopraano (Thorsten Edén).

Musiikki on voimakkaasti eteenpäin menevää sekä klassistisen henkevää. Valolla ja varjolla vuorotteleva kudos viljelee musiikillisia vitsejä, silmäniskuja Mozartille ja laulattavia sävelmiä. Komea alkusoitto sopisi sinfoniakonsertteihin.

Rakkausduetossa van der Plas ja Bruker tempaavat mukaansa. Äänet sukeltelevat ristiin ja purkautuvat yhteen: ”Rakkaus! Kun olet meidät yhdistänyt / Anna viimeisten hetkien olla / Yhtä ­autuaita kuin ensimmäisten.” Duetto sopii kuvaamaan Bronsart-fanien auvoa, jonka säveltäjän ensimmäisen oopperan kokonaislevytys aiheuttaa.

Niin ikään vaikuttavia ovat kehruulaulu, loppukvartetto (”Oi ilon päivä”) ja päätösrytinät.

Kuten laulunäytelmään kuuluu, musiikin välissä puhutaan. Levy ei harmi kyllä sisällä librettovihkoa, joka auttaisi sanojen ymmärtämisessä.

Paikoin teoksessa soi pelimanniviulu, joka on Bronsartin tavaramerkki. Bronsartin äiti, joka syntyi Rantasalmella savolais-pohjanmaalaiseen sotilas- ja pelimannisukuun, soitti viulua korvakuulolta. Niin soitti myös äidin­isä, Kokkolassa syntynyt ja Sandelsin joukoissa palvellut kapteeni Jakob Åkerman.

Bronsartin huilunsoittoa harrastanut isä toimi Pietarin hovissa satulaseppämestarina. Hän oli syntynyt Porvoossa Maria Tarkiain[en] -nimiselle yksinhuoltaja-piialle. Isä kasvoi Ruotsissa, ruotsinsi sukunimensä Starckiksi ja muutti Turun kautta Pietariin. Ingeborg von Bronsart o.s. Starck syntyi siis Pietarissa ruotsinkieliseen suomalaisperheeseen.

Tätä säveltäjän Ruotsin Itämaahan ja autonomia-ajan suuriruhtinaskuntaan liittyvää sukutaustaa ei levyvihkosen tekstissä mainita, kuten sitä ei yleensäkään tiedosteta Bronsartia koskevissa teksteissä. Suomalaiskuuntelijaa se kuitenkin kiinnostaa.

Suomen musiikin historian kirjoista on silti turha etsiä Bronsartia. Nainen, ulkosuomalainen kosmopoliitti, komea oopperatuotanto, menestys Keski-Euroopassa, Goethen säveltäminen Kalevalan ja körttivirsien sijaan – tämä yhdistelmä ei sovi suomalaiskansalliseen suurmiehiä palvovaan musiikinhistoriankirjoitukseen.

Nykyään Bronsartilla ylpeilevätkin Saksa ja Ruotsi. Saksalainen Bronsartista tuli hänen avioiduttuaan kollegansa Hans Bronsart von Schellendorfin kanssa (1861).

Skandinaavisuus oli Bronsartille tärkeää. Traaginen ooppera Hiarne (1891) pohjautuu skandinaaviseen muinaistarustoon Eddaan sekä keskiaikaiseen Tanskan historiasta kertovaan Gesta Danorumiin. Kuningas Hiarnen valtataistelua käsittelevä teos sisältää laulukilpailun, pitkän rakkausdueton, merimiesvalssin ja valkyrioiden kuoron.

Säveltäjän viimeinen ooppera Die Sühne (suom. ”Sovitus”, 1909) perustuu saksalaisen kirjailijan Theodor Körnerin psykologiseen näytelmään.

Lapsena Bronsart opiskeli Pietarissa ajan kuuluisimmalla piano-opettajalla Adolph von Henseltillä. 18-vuotiaana hän lähti Franz Lisztin oppiin ja aloitti konserttikiertueet Keski-Euroopassa. Hän esitti muun muassa omaa pianokonserttoaan, joka on ikävä kyllä kadonnut.

Bronsartin musiikkia on ollut aiemmin saatavilla parilla vinyylillä, jotka 1970-luvun feministinen liikehdintä tuotti. Tänä vuonna joitakin liedejä levytti ruotsalainen sopraano Sabina Bisholt yhdessä pianisti Bengt-Åke Lundinin kanssa. Mikä taho tarttuu Hiarneen tai Die Sühneen? Entä liedien ja pianoteosten kokonaislevytyksiin?

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri