Kaksivärinen fuuga on hienosti tanssittu surrealistinen unimatka, jossa mustavalkoisella näyttämöllä tapahtuu kummia - Kulttuuri | HS.fi

Kaksivärinen fuuga on hienosti tanssittu surrealistinen unimatka, jossa mustavalkoisella näyttämöllä tapahtuu kummia

Unen logiikka tuntuu koskettavan koreografi Carl Knifiä nyt erityisesti.

Jyrki Kasper (vas.), Pekka Louhio, Anna Stenberg ja Jonna Aaltonen tanssivat Carl Knifin Kaksivärinen fuuga -teoksessa.­

13.10. 13:24

Nykytanssi

Kaksivärinen fuuga, Helsinki Dance Companyn ja Carl Knif Companyn yhteistuotanto Studio Pasilassa. Koreografia Carl Knif, musiikki Dimitri Šostakovitš, puvut Karoliina Koiso-Kanttila, valosuunnittelu ja skenografia William Iles, äänisuunnittelu Janne Hast, tanssi Jonna Aaltonen, Jyrki Kasper, Pekka Louhio, Heidi Naakka, Mikko Paloniemi, Anna Stenberg ja Eero Vesterinen.

Carl Knifin uutuuskoreografia Kaksivärinen fuuga on hienosti tanssittu surrealistinen unimatka. Kirkkaasti valaistulla mustavalkoisella näyttämöllä tapahtuu kummia.

Näennäisesti mihinkään liittymättömät esineet, kuten pitkä peruukki, peili tai veistoksen sääri seilaavat omia aikojaan tanssijoiden keskellä.

Raja katsomon ja näyttämön häipyy, kun eturivin talvitakkeihin sonnustautuneet katsojat osoittautuvatkin tanssijoiksi. Teemaa jatkuu myöhemminkin eri variaatioin. Arkisten päällysvaateiden sekoittuminen kirkkaaseen näyttämökuvaan tuo teokseen oman särmänsä.

Knifin nyt jo laaja tuotanto on liikkunut tunnustuksellisista sooloista Svenska Teaternin menestyksekkääseen Kafkan romaanin surrealistiseen näyttämötulkintaan (Muodonmuutos, 2016). Tuntuu siltä kuin juuri unen logiikka koskettaisi Knifiä nyt erityisesti.

Musiikikseen Knif on valinnut Dimitri Šostakovitšin pianolle säveltämiä preludeja ja fuugia. Niissä onkin samaa jännitettä kuin koreografiassa. Näennäinen kirkkaus ja harmonia lähtee oudosti vääntymään. Tosin pianomusiikin väliin ympätyt tehosteäänet tuntuivat ainakin minusta turhan alleviivaavilta.

Anna Stenberg Kaksivärinen fuuga -teoksessa.­

Carl Knifin omasta ryhmästä ja Helsingin kaupunginteatterin tanssijoista koottu seitsemänhenkinen tanssijaporukka tekee todella hyvää työtä. Lyhyet soolot ja kaksintanssit sekä erilaiset kummalliset kohtaamiset ovat illan kohokohtia. Tilanteita hallitsemaan ilmestyy myös hyytäviä mustia, varjomaisia hahmoja.

Loppua kohden uni hälvenee. Kuin pikakelauksella unen elementit, maljakot, peruukit, peilit, oksat ja nykyään välttämättömät muovijätteet häipyvät taivaan tuuliin.

Loppukuva ei valitettavasti ole unta: talvitakkien alla värjöttää yksinäinen ihminen.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri