Vuosikymmenen hauskin hahmo on kärttyisä tyylimies Vinnie – Brittisarja Persaukisten jatko säilyy yllättävänä - Kulttuuri | HS.fi

Vuosikymmenen hauskin hahmo on kärttyisä tyylimies Vinnie – Brittisarja Persaukisten jatko säilyy yllättävänä

Miesjoukon veijarikossarja onnistuu tekemään maskuliinisuudesta itseironista.

Tyyli-Vinnie (Joe Gilgun, keskellä) on jälleen Persaukinen.­

17.10. 2:00

Nyt se on selvää. Vinnie O'Neill on tämän vuosikymmenen paras koominen hahmo. Hän on masennukseen taipuvainen, kärttyisä mutta vahingonilossaan euforinen tyylimies. Joe Gilgunin esittämä hahmo on kuin Noel Gallagherin ja Trainspottingin Rentonin yhdistelmä: rauhallinen vittuilija ja neuvokas sekoilija.

Brittisarja Persaukiset onnistuu kakkoskaudellaan pitämään Vinnien ympärillä pyörivän pikkurikollisten hahmogallerian yllättävänä ja hellyttävänä.

Vaikka veijaririkossarjan asetelma vaikuttaa ensivilkaisulla Guy Ritchien äijäilyltä, dialogissa perinteinen maskuliinisuus rikotaan pilkalla ja itseironialla.

Persaukiset, toinen kausi, Yle Areena

Rikkaat ja köyhät hämärissä kodeissaan

Nainen järjestää kissajuhlat Jari Silomäen valokuvateoksessa Nimimerkki: Angervo vuodelta 2013.­

Valokuvataiteilija Jari Silomäki on mestarillinen vallitsevassa valossa, kun hän kuvaa ihmisiä ja ympäristöjä. Hän ei kuvaa koskaan keskipäivää vaan tallentaa auringonlaskun jälkeistä hämärää tai keinovalojen kellerrystä.

Valokuvataiteen museon näyttelyssä on liikaa tarinoita, mutta teoksia ei ole pakko katsoa kuin sarjakuvaa. Laaja näyttely Tunteiden maantiede antaa katsojalle mahdollisuuden keskittyä kuvien asetelmiin ja hämyyn. Välillä hahmojen elämää voi taustoittaa henkilöiden sitaateilla.

Yhdistelmät ovat parhaimmillaan riemastuttavia ja surullisia. Kuten kuva naisesta, joka on järjestänyt juhlat kissoilleen:

"Näin unta maalaamisesta, suutelemisesta ja rakastumisesta."

Jos haluaa vertailusta tukea näkemyksiin, kannattaa käydä katsomassa Valokuvataiteen museon uuden sivupisteen K1:n sysihuono näyttely Marilyn Monroesta ja Coco Chanelista. Douglas Kirklandin muutaman mainion otoksen kuvasarjat on venytetty kymmeniin kuviin. Tuskaisaa!

Silomäki on puurtanut vuosia teossarjojaan ympäri maailmaa, mutta katsojan ei tarvitse miettiä prosessia. Voi vain tehdä kurkistuksia köyhien ja rikkaiden yksityisyyteen.

Jari Silomäki: Tunteiden maantiede, Suomen valokuvataiteen museo, 6.1.2021 saakka

Kuvavirta tappaa teatterin

Neuvostoelokuva Mies ja elokuvakamera poksauttaa silmät.­

Kärryjä vetävän hevosen kiivas juoksu leikataan pysäytyskuviin. Kaikki elämä on tallennettua materiaalia, jota voi tarkastella hitaasti, nopeasti tai väärinpäin.

Dziga Vertov halusi tehdä kuvallisen kokeilun. Kino Reginan esittämä Mies ja elokuvakamera (1929) on kuvavirta, johon katsoja ei tarvitse samastumista tai ymmärrystä. Riittää, että osaa pitää silmät auki.

Ohjaaja jätti poikkeuksellisesti selittävät väliplanssit ja käsikirjoituksen pois. Hyvä. Elokuva on kuvakokoelma nuoren Neuvostoliiton kaupunkielämästä, jossa ihmiset ovat joutuneet massatuotantoyhteiskunnan rytmiin.

Elokuva tuhlailee näkyjä ja ottaa mukaansa tavalla, joka tekee kaikista muista taiteenmuodoista – erityisesti elokuvan riippakivisukulaisesta teatterista – turhaa.

Mies ja elokuvakamera Kino Reginassa 20.10.

Viikolla 41 eniten uusia varauksia saaneet kirjat Helmet-kirjastoissa.

Kaunokirjallisuus

1) Jenny Offill: Ilmastoja

2) Miika Nousiainen: Pintaremontti

3) Delia Owens: Suon villi laulu

4) Jojo Moyes: Tähtien antaja

5) Camilla Grebe: Varjokuvat

6) Jenny Offill: Syvien pohdintojen jaosto

Tietokirjat

1) Johanna Pohjola: Isä pullossa, matka alkoholistin mieleen ja maailmaan

2) Katri Merikallio: Tarja Halonen, erään aktivistin tarina

3) Tuula Malin: Putinin pihapiirissä, Venäjän suurvaltaoperaatiot Suomessa

4) Anne Brunila: Kuka olisi uskonut, muistikuvia

5) Ilona Rauhala: Keskustelun voima

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri